avioparista vain toinen kummiksi

["vieras"]

Haluaisin pyytää yhden ystäväni lapseni kummiksi mutten hänen miestään. Pidän miehestä, mutta hän on sekoillut huumeiden kanssa ja vähän muutenkin eikä mielestäni sopiva kummiksi. Pari on naimisissa ja olleet yhdessä noin neljä vuotta.

Mietin miten ystäväni suhtautuu asiaan, että pyydän vain hänet. Yhden toisen ystäväni miehen taas pyysin kummiksi myös samoin veljeni tyttöystävän (eivät kummatkaan naimisissa).

Ajattelin että jos hän kysyy jotain etteikö hänen miestä, että perustelisin jotenkin kummien määrällä tai jotain.. Vai onko parempi jättää koko ystävä pyytämättä kummiksi..? Mielipiteitä kaipaisin..

Yhtä monta käytäntöä kuin ihmisiäkin. Mutta tuo kohta; lapselle tulee neljä kummia jotka molemmat pariskuntia. Sitten sä pyydät vain kaverisi, et hänen miestään. Voit olla ihan varma että siinä kohtaa menee perhetuttavuus jatkossa. Jos sulla ei olisi noita kahta paria niin voisit jotenkin perustellakin, mutta tuossa on selkeä "syrjintä" joten jätä kaveri kokonaan pois.

 

[Gittan]

Minä en vaan haluaisi lapseni elämään sellaista pariskuntaa, jonka elämään, edes toisen, on liittynyt huumeita.

 

["jenni"]

Mä en ymmärrä tätä pakko-ajattelua siitä, että kummien pitäisi olla aina pariskuntia...eikö ole vapaus valita kenet haluaa lapsensa kummiksi eikä niin että jos haluan hyvän ystäväni kummiksi lapselleni niin minun pitää pyytää myös hänen puolisonsa.

 

["kummitus"]

No mun mies pyydettiin kummiksi, mutta mua ei. Silloin huomasin, etten vielä "kuulu joukkoon", vaikka oltiin 4 vuotta oltu yhdessä ja lapsikin on. Jotenkin välit tähän pariskuntaan on sen jälkeen väljähtäneet. Jos he ei pidä minua läheisenä, niin miksi minäkään pitäisin heitä?

Kun meille tulee toinen lapsi, niin en voi pyytää tuota pariskuntaa kummeiksi, vaikka aikomus oli. Koska kuitenkin sen pariskunnan mies on mieheni parhaimpia ystäviä, niin pyydetään varmaan sitten se mies kummiksi, mutta jätetään hänen vaimo pyytämättä. Että näin....

 

["Jenni"]

[QUOTE="kummitus";25426112]No mun mies pyydettiin kummiksi, mutta mua ei. Silloin huomasin, etten vielä "kuulu joukkoon", vaikka oltiin 4 vuotta oltu yhdessä ja lapsikin on. Jotenkin välit tähän pariskuntaan on sen jälkeen väljähtäneet. Jos he ei pidä minua läheisenä, niin miksi minäkään pitäisin heitä?

Kun meille tulee toinen lapsi, niin en voi pyytää tuota pariskuntaa kummeiksi, vaikka aikomus oli. Koska kuitenkin sen pariskunnan mies on mieheni parhaimpia ystäviä, niin pyydetään varmaan sitten se mies kummiksi, mutta jätetään hänen vaimo pyytämättä. Että näin....[/QUOTE]

Ei tuosta olisi kannattanut ottaa itseensä, sillä siellä on saattanut olla ihmisiä jotka ovat heille läheisempiä kuin juuri sinä. Ei siinä ole ajateltu varmastikaan sinun tiputtamista joukosta.

Ja tuskinpa vain hekään loukkaantuvat jos pyydätte vain miestä lapsenne kummiksi. He todennäköisesti ymmärtävät asian eivätkä pidä sitä mitenkään omituisena.

 

[rtee]

Voit pyytää kummiksi ihan ketä haluat. Jos loukkaantuu niin sitten loukkaantuu.

Mutta minusta on vähän hassu syy olla pyytämättä kummiksi sen takia että on käyttänyt huumeita. Jos ei siis enää käytä. Ihmiset ansaitsevat mielestäni toisen tilaisuuden ja ei menneisyyden sekoilujen tarvitse loppuelämää pilata.

 

["kummitus"]

[QUOTE="Jenni";25426152]Ei tuosta olisi kannattanut ottaa itseensä, sillä siellä on saattanut olla ihmisiä jotka ovat heille läheisempiä kuin juuri sinä. Ei siinä ole ajateltu varmastikaan sinun tiputtamista joukosta.

Ja tuskinpa vain hekään loukkaantuvat jos pyydätte vain miestä lapsenne kummiksi. He todennäköisesti ymmärtävät asian eivätkä pidä sitä mitenkään omituisena.[/QUOTE]

No en suoranaisesti ottanut itseeni, mutta ihmettelin vain. Syyksi sanoivat, etteivät halua paritonta lukua kummeiksi ja kun joukossa oli yksi pariskunta ja yksi sinkkunainen, niin mun mies sitten siihen lisänä oli heistä ok. Ja minustakin oli kyllä ok, mutta silti alitajuisesti kai olen ottanut etäisyyttä. Ollaan toki edelleen tekemisissä, kun asuvat niin lähellä, mutta jotenkin eri välit on. Enkä voi kyllä pyytää molempia kummeiksi, jos minua ei pyydetty, se tuntuisi jotenkin typerältä taas minusta.

 

[Haittaa se]

Tiedän tapauksia joissa näin on... No yhteiset kummilapset menee kaikessa vaan edelle mm. lahjat, merkkipäivät ym. Kannattaa miettiä tarkkaan. Kyllä ymmärrän että haluaa lapselleen parhaat mahdolliset kummit, mutta voi olla että ei saa sitä pelkästään toisesta.

 

["joojoo"]

[QUOTE="vieras";25424892]No kyllä minua loukkasi, kun miestä pyydettiin ja minua ei. Useita vuosia oltiin kuitenkin oltu yhdessä.[/QUOTE]

samoin. ja mentiin vielä pian naimisiin. no eipä mies ole jaksanut enää kummilastaan muistaa, minä olisin muistanut, mutta en lähde sekaan.

 

[Anuhe]

Me on oltu reilut 11 vuotta naimisissa ja nyt viimeisen 2,5 vuoden aikana mies on saanut yhden kummilapsen ja minä yhden. Kumpikaan ei siis ole yhteinen kummilapsi. Tämä on mielestäni ihan lapsen vanhempien asia, ketä pyytävät kummeiksi. Mitään ns. pakkoa ei ole pyytää pariskunnasta molempia.

 

["huoh"]

[QUOTE="vieras";25424981]Ei kuulu oikein hyviin käytöstapoihin pyytää vain toista avioparista kummiksi.[/QUOTE]

Riippuu tilanteesta.

 

[rietas]

Siis eikö kummiksi valita ihan muista syistä kuin siksi, että sattuu olemaan jonkun puoliso? :O

 

["Joku"]

just pyydettiin kaverin vauvan kummiksi..minua ei,olllan 7-vuotta oltu yhdessä ja naimisissa..ei tuo niin haittaa mutta ihmettelin vähän=)Ja miehen ainut sisko ei pyytänyt miestä kumiksi vain kavereitaan..se oli minusta kanssa aika outoa,koska hyvissä väleissä aina oltu..itse pyysin omat veljeni ensimäisinä kummeiksi lapsilleni..mutta jokainen tyylillään=)

 

[chrissy]

avioparit papin aamenen jälkeenkin ovat yksilöitä. Pyysin itsekkin aviopareista vain toisia puolia vaikka olivatkin olleet yhdessä vuosia.

Mäki olen mun kaverin tytön kummi ja mies ei vaikka olemme olleet yhdessä liki 9v.

 

[noup]

En ikinä ikinä pyytäis pariskuntaa kummiksi. Monet parit eronneet, ja näin se kummiuskin on jäänyt ainakin toiselta

 

["vieras"]

Ymmärtäisin jos saisimme mieheni kanssa hyvältä ja suht läheiseltä ystävä-pariskunnalta kummipyynnnön, mutta meillä on ainakin niin eri kaverit että vaikka tiedän miehen kaverit nimeltä, olen jutellut ja ehkä heidän työttöystävien nimet, niin en minä heitä varsinaisesti tunne enkä tapaa joten en haluaisi myöskään olla kummi sellaiselle lapselle johon minulla ei olisi varsinaisesti muuta "sidosta" kun miehen kautta.

Meidän lapsella on 3 kummia, 2 miehen kaveria ja sylikummina minun hyvä ystävä. Toiselle valitsemme myös meille läheisiä ihmisiä, ei heidän puolisoitaan.

 

["vieras"]

Minunkin mielestä kummius on henkilökohtainen kunniatehtävä. Kummeja on useampi, mutta heidän ei tarvitse olla pariskuntia keskenään, vaikka se aika yleistä onkin.
Nykyisin tapahtuu niin paljon avioeroja, että (totuttujen tapojen mukaisesti!) pariskuntia valitsemalla osa kummeista voi hävitä kokonaan lapsen elämästä.