Hyväksyisittekö tällaisen käytöksen ystävältä liittyen hänen lapsettomuuteensa?

[Puuhippa]

Miten kuvia voi tai pitäis kommentoida? En minä keksiisi mitä sanoa jonkun lapsen kuvista. Ei mitään vastaan, en vaan tietäisi mitä sanoa.

"Ompas se söpö", "ihan on isänsä/äitinsä näköinen", "aivan hurmaava pikku nasukkamussukkapikkuhoneypallero...pusi pusi pusi" jne. jne.

 

[kakaramaista käytöstä]

No kyllähän se pahalta tuntuu nähdä vastasyntyneitä, jos ei itse yrityksestä huolimatta tule raskaaksi. Se tuntuu oikeasti tosi pahalta.

Ymmärrän kyllä ystävääsi, ettei innosta hehkuen tule katsomaan vauvaasi, siinä tulee vain itselle entistä pahempi mieli. Itsekkin yritän vältellä vastasyntyneitä

Yleisesti ottaen ihmiset eivät silti käyttäydy noin typerästi kuin tässä mainittu lapseton. Voisi rehellisesti pyytää anteeksi sitä, ettei kestä toisen onnea, eikä käyttäytyä kuin pahainen kakara!

 

[kakaramaista käytöstä]

Outoa että olet lähetellyt vauvakuvia hänelle. Lapsettomuus sattuu ilmeisesti vielä tosi pahasti ystävääsi ja selkeästi yrittää kaikkensa, onnittelee, tulee katsomaan vauvaa, ei sano mitään tyhmyyksiä vaan yrittäåä ottaa vähän etäisyyttä. Sinä sen sijaan lähettelen vauvakuvia ja odotan kommentteja vauvakuvista vaikka onnittelut onkin jo tulleet, vaikka nekään ei ole ihan hvyiä kun pitäisi enemmän onnitella. Oikeasti, nyt voisit katsoa peiliisi.

Itse en korostanut YHTÄÄN vauvajuttuja vaan annoin ystäväni sulatella asian, loppupeleissä hän nousi takaisin sieltä masennuksesta ja kiitti etten silloin pakottanut häntä tuntemaan mitään mun onnesta. TUputtamalla vauvajuttujani olisin todennäköisesti työntänyt häntä kauemmaksi.

Nyt näen kyllä vikaa vain sinun käytöksessä ap.

Vähintään yhtä paljon on vikaa lapsettoman käytöksessä! Oikuttelua ja tylyyttä ym. Kenenkään lapsettomuus ei ole toisen ihmisen vika, joten turha purkaa pahaa oloaan lapsen saaneeseen, onnelliseen ihmiseen. Lapsettomat haikailevat onnen perään mutta eivät sitten kestä sitä, että joku sen onnen saavuttaa. Aikamoista.

 

["xxx"]

Sympatiat on ystäväsi puolella, vaikka ymmärrän kyllä sinunkin tilanteesi. Se tunne on varmasti ihan kamala, kun ei saa omia lapsia, ja ikä alkaa tulla ystävälläsikin vastaan. Sitten vielä se, ettei miestäkään kiinnosta. Mä yrittäisin ymmärtää, ei ystäväsi varmasti pahalla tarkoita, mutta se tuska nähdä lapsia on varmasti kova.

 

[vieras*]

"Ompas se söpö", "ihan on isänsä/äitinsä näköinen", "aivan hurmaava pikku nasukkamussukkapikkuhoneypallero...pusi pusi pusi" jne. jne.

Jostain syystä en saa puserrettua moista litaniaa susutania, kun vastasyntynyt synnytyskanavassa usein pitkulakalloiseksi muotoutunut enemmän ET:tä muistuttava pötkylä on kuvassa...

Lapsettomiin ystäviini pitäisin jollain muulla tasolla yhteyttä kuin vauvaintoilua odotellen.

 

[Mörköäiti]

Vähintään yhtä paljon on vikaa lapsettoman käytöksessä! Oikuttelua ja tylyyttä ym. Kenenkään lapsettomuus ei ole toisen ihmisen vika, joten turha purkaa pahaa oloaan lapsen saaneeseen, onnelliseen ihmiseen. Lapsettomat haikailevat onnen perään mutta eivät sitten kestä sitä, että joku sen onnen saavuttaa. Aikamoista.

Ap muistaakseni sanoi ystävänsä onnitelleen. Mikä siis on oikuttelua ja tylyyttä? Eihän tuo ystävä ole aloittajaan mitään purkanut, vaan on vain ottanut vähän etäisyyttä - ei se mitään oikuttelua tai tylyyttä ole.

 

["Jaa"]

No jos lähdetään siitä, että itse en olisi ainakaan alkanut hieromaan suolaa haavoihin lähettämällä niitä vauvojen kuvia lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle.

 

[wierass]

Olemme lapseton pariskunta. Monta vuotta toivoin lasta, mutta en kokenut ystävieni/tuttavieni perheenlisäysten vuoksi katkeruutta saati surua. Menin mielelläni katsomaan vauvoja, vein tuliaisia ja sain/saan kuvia lapsista. Kyselen aina lasten kuulumisia ja muutamille olen kumminakin.

Muiden mielestä minun pitäisi käyttäytyä yleisesti hyväksytyn mallin mukaisesti surren, parkuen ja saaden kohtauksia lapsettomuudestani. Helkutti, että se ärsyttää. Hennoin ja tärisevin äänin kysellään tuntuuko minusta pahalta? Siis pahalta ja miksi? En oikein saa lupaa sanoa, ettei lapsettomuus ole koitunut elämäni ongelmaksi. Olen kai liian järkevä, joka taas tulkitaan kylmyydeksi. Minun ei anneta puhua!

Ap voisi avata tilanteen. Ystävän kanssa täytyy pystyä puhumaan vaikeista asioista. Jos välejänne hiertää monet, sanomattomat sanat, niin purkakaa ne pois. Älä puolustaudu sen taakse, että ystäväsi on epäkohtelias. Et sinäkään ole kovin reilu, jos et vaivaudu antamaan hänelle anteeksi. Kun et edes tiedä, miksi hän on niin torjuva. Oletat vain. KUn kerran osaat lohduttaa hänen muitakin menetyksiään, niin ota kaulasta kiinni ja anna itkeä vauvan puutetta. Ihmissuhteista ei aina tarvitse tehdä mutkikkaita, koska joskus yksinkertainen ja lämmin ele voi olla se tärkeä ele.

 

[akava]

Minä en lähettänyt vauvasta kuvia kenellekään. Miksi pitäisi. Ne tulevat katsomaan ketkä ovat läheisiä.
Ja juu, minäkäön en ole ikinä intoillut muiden vauvakuvista enkä osaa tuollasta "iiikihqsöpö" löpinää harrastaa. Ja yhden kaverin kanssa on puhuttukin että monet vauvat on oikeastaan rumia, näin on, saa vetää tästä herneet nenään osa vauvoista on söpöjä, osa noita jonkun kuvailemia "etpötkylöitä"...
Ja minä olen lapsen jälkeenkin viettänyt ystävien kanssa ihan lapsetontakin aikaa. Kannattaa ap:nkin kokeilla

 

[Lululuu]

Hyviä pointteja tässä on nostettu esiin.. Ystäväsi onnitteli vauvasta mutta käytöksestä kyllä olis pitänyt nähdä kilometrien päähän ettei häntä kiinnosta vauvaa sen suuremmin ihmetellä ja ihastella. Tästä huolimatta tyrkytit valokuvia ja pyysit vauvaa katsomaan. Tällä palstalla on outoja ystävyyssuhteita kun ikinä mitään ei voi selvitellä ja hoitaa sen ennen niin hyvän ystävän kanssa joka teki x tai y ja nyt ystävyytemme on loppu, vaan pitää tulla tänne monkumaan että lukekaa nyt miten väärin ystäväni teki ja yhyy Minulle ystävä on nimenomaan ihminen jolle voin sanoa aika suoraan mitä ajattelen tai tunnen, eli tuossa tilanteessa ollessani aloittajan ystävä olisin sanonut suoraan että kuule onnea vauvasta mutta minä en oman tilanteeni vuoksi nyt pysty tämän enempää sun vauva-arkeen osallistuun kun itselle niin arka asia. Ja vastavuoroisesti ollessani aloittaja olisin tajunnut miten tökerösti lähestyin ystävää vain vauvan kautta ja vauvaa korostaen ja pahoitellut että joo olinpas typerä ja anteeks, hei nähtäiskö kahvilla ihan kahdestaan niin saan vähän irtiottoa vauvasta ja vaihdetaan kuulumiset - ja sitten kahvilla puhunut jostain ihan muusta kun vauvasta!

Mutta eiiiiii, toki parasta on aina vetää herneet nenään ja loukkaantua kun joku ei toimi niinkuin itse oli toivonut ja katkaista vuosien ystävyys. Näkee kyllä minkä arvoinen on tämä ystävyys ollut aloittajallekin kun ei voi mitään tehdä asiaa korjatakseen, liian kiire olla loukkaantunut kun lapsettomuudesta kärsivä ihminen ei halunnut tulla ihastelemaan vauvoja.

 

[ehdoton peli]

Aloittaja on työntänyt päänsä omaan hanuriin, eikä näe enää muuta kuin minäminäminunlapset. Erittäin typerää lähetellä vauvojen kuvia tiedetysti lapsettomuudesta kärsivälle ihmiselle. Lapseton on onnitellut ja sekin voi olla hänelle suuri ponnistus. Aloittaja ottaa nyt pään pois hanurista ja pyytää anteeksi ystävältään ajattelemattomuuttaan. Sopii tapaamiset lapsivapaalle alueelle ja keskustelee jostakin muusta, kuin lapsista.

 

[niin se on]

Lapsettomat on maailman onnettomin ja kaltoinkohdeltuin ja väärinymmärretyin ihmisryhmä joiden tuskaa ei voi muut ymmärtää, kenelläkään muulla ei ole läheskään niin vaikeaa, heidän tuskansa oikeuttaa kaiken huononkin käytöksen, ja kaikkien muiden pitää ymmärtää ja hyväksyä teki ne mitä vaan. <3 ja pitää ne inhottavat lapsensa piilossa ettei loukkaa lapsettomuudesta kärsivää. <3

 

[Äitipäminäkin]

Mitä jos lähettäisit vaikka spostia ja kysyisit suoraan tilannetta? Joskus pitkätkin ystävyyssuhteet hajoaa, mutta jos haluat vielä yrittää niin avoimuus voisi auttaa??

 

["Lapseton"]

Huonokäytöksinen lapseton!!!? Onkos kenellekään tullut mieleen että se lapsettomuuden kanssa elävä ei juuri siksi halua olla sen lapsen saaneen kanssa tekemisissä, ettei tule jossakin vaiheessa loukanneeksi tahattomasti vauvan saanutta äitiä/perhettä? Kun ympärillä syntyy lapsia kaikille muille, jossakin vaiheessa se raja tulee vastaan. Silloin ei halua osallistua toisten vauva-arkeen tai ihastella kuvia joita näkee esim. facebookissa jatkuvasti. Minä en ainakaan ole oma itseni kaikkien "lapsellisten" seurassa, mieluummin otan sitten etäisyyttä. Tarkoitus ei varmaan ole, että ystävän seurassa olisi paha olla? Näin käy, jos tuntee olevansa "vähemmän" kuin toinen.

 

["xXx"]

Kusipäistä toimintaa lähetellä pyytämättä oman vauvan kuvia lapsettomuudesta kärsivälle. Siinä on aloittaja syy, miksi olette vieraantuneet. Ei suinkaan ystäväsi "huonon käytöksen" vuoksi, vaan siksi että olet itse itsekeskeinen ja idiootti. Onnea lapsistasi. Toivottavasti joskus älyät pyytää ystävältäsi anteeksi.

 

[Ei onnistu]

"Ompas se söpö", "ihan on isänsä/äitinsä näköinen", "aivan hurmaava pikku nasukkamussukkapikkuhoneypallero...pusi pusi pusi" jne. jne.

Eli pitäisi valehdella? Varmaan noita juttuja osaisi sanoa jos olisi sitä mieltä, mutta kyllähän suurin osa vauvoista on ihan jotain muuta kuin söpöjä tai hurmaavia, ja omiin silmiin ne on kaikki myös ihan saman näköisiä, ei ne ikinä vanhemmiltaan näytä. Ihmettelen aina miten vanhemmat erottaa sen omansa, kun mulle ne on sama kuin yrittäisi erottaa kastematoja... Samanlaisia vaaleanpunaisia piirteettömiä pötköjä. En erota edes omista vauvakuvista olenko siinä minä, veli, serkku vai naapurin kersa.

Älkää kiskoko niitä kohteliaisuuksia ja ihasteluja, mulla ei ainakaan anna luonne periksi valehdella toiselle päin naamaa.