aviolittomme hajoaa lasten takia

[sukkula]

Turha tulla vähättelee asiaa tai sanomaan että vika on meissä.

Vanhemmalla lapsista on erinäisiä sairauksia ja niiden myötä ongelmia vähän joka asiassa-> Tämä vaikuttaa kaikkien elämään. Jos molemmat lapset ovat samassa tilassa elämä on jatkuvaa stressiä(lapset riehuu, tappelee, isompi yllyttää,pienempi tekee perässä, ottaa mallia) Tällä hetkellä lapsi on Lastenneurologin hoidossa ja siellä on myös neuropsykologi yms ammaatilaiset. Mutta kasvatuksellisesti heilläkään ei ollut sen enempää annettavaa(vuodessa tulee toki kehitystä niin että elämä ei ole ihan yhtä vaikeaa kuin vuoden takaiseen verrattuna),mutta joka tapauksessa vaikka lapsi on iso hän vaatii jatkuvaa valvontaa(etenkin jos on muita lapsia).

Olemme siis päätyneet asumuseroon koska elämä koko perheenä on niin vaikeaa ja stressaavaa..eikä kyse ole meidän suhteesta vaan siitä miten kamalaa arki on, mikä tietysti heijastuu suhteeseemme koska pinna on kireällä. Nyt on helpompaa kun voidaan erottaa lapset, molemmat on yksin ollessaan suht helppoja. Joten kun toinen on isällä ja toinen äidillä puolet viikosta, ja vain puolet ollaan koko perheenä,niin homma toimii paljon paremmin.

En tiedä, pitäisikö sitä olla vihainen jumalalle,kohtalolle... vai mihin tämä oma aviha pitäisi kohdistaa? Lapset on syyttömiä tilanteeseen, koska eivät ole syyllisiä isomman ongelmiin, toisaalta en minäkään ole valinnut että saisin lapsen joka on erittäin haastava. En halua menettää miestä, mut ei me aikuiset jakseta aamusta iltaan vuodesta toiseen enään jatkuvaa härdelliäkään. Eli kai sitä on vaan sitten todettava yhteiselämä miehen kanssa oli tässä. Epäreilua ja surullista

Lääkitys joka auttaa lasta ja sitä kautta koko perhettä ei ole mahdollinen koska lääkekokeilun aikana ilmeni haittavaikutuksia,joiden vuoksi lapsi ei voinut jatkaa lääkitystä(Täytyy sanoa että nuo kuukaudet olivat elämäni helpoimmat kuukaudet, koska Lapsi oli rauhallinen,eikä mitään isoja ongelmia ollut).

 

[Vier]

tulee mieleen Marjo-Riitta Mattuksen kirja Linnean tie elämään. Vaikeasti sairas lapsi kuluttaa perheen voimavaroja...Oletko hakenut vertaistukea?

 

[Räsy]

Millaista vaivaa lapsella? Meillä on samanlaista, mutta nuorimmalla, joka on aggressiivinen ja körsii jostain käytöshäiriöstä. Vanhempi on yksinäinen assilspsi, jolla 14v. Murkkuikä repii ja raastaa vielä siihen päälle. Nuorin nytkin huutaa tuolla kurkku suorana, siis rääkkyy ja rääkyy... Ja syy? Hammas heiluu! Odottelen vain, mkkä päivä naapuri soittaa poliisille, tuon rääkyminen kuulostaa siltä, kuin päätä revittäis irti.
Itsekin ajattelen, ettämon ihan älyttönän väärin, että meidän ihana elämä on muuttunut tällaiselsi helvetiksi.

 

[sukkula]

tulee mieleen Marjo-Riitta Mattuksen kirja Linnean tie elämään. Vaikeasti sairas lapsi kuluttaa perheen voimavaroja...Oletko hakenut vertaistukea?

en,olisihan se toisaalta kiva,mutta ei taas pelasta mun avioliittoa,se ei vaan kestä tätä.

 

[sukkula]

Millaista vaivaa lapsella? Meillä on samanlaista, mutta nuorimmalla, joka on aggressiivinen ja körsii jostain käytöshäiriöstä. Vanhempi on yksinäinen assilspsi, jolla 14v. Murkkuikä repii ja raastaa vielä siihen päälle. Nuorin nytkin huutaa tuolla kurkku suorana, siis rääkkyy ja rääkyy... Ja syy? Hammas heiluu! Odottelen vain, mkkä päivä naapuri soittaa poliisille, tuon rääkyminen kuulostaa siltä, kuin päätä revittäis irti.
Itsekin ajattelen, ettämon ihan älyttönän väärin, että meidän ihana elämä on muuttunut tällaiselsi helvetiksi.

Kromosomipoikkeavuus,adhd,omantoiminnan ohjauksen vaikeus, merkittävä impulsiivisuutta, yms.yms(otat pahimman uhaikäisen minkä tiiät ja kerrot sen sadalla,ni tiiät mitä tää on). Lääkityksellä oli kuin eri Lapsi..mut lääkitys aiheutti päänsärkyi ja pahoinvointia päivittäin(sitä ei siis voinut jatkaa). Sosiaaliset suhteet toisten lasten kanssa ei suju ei ollenkaan,ellei toinen lapsi ole todella rauhallinen ja sellainen jota ei saa mukaan mihinkään hölmöilyyn. Valitettavasti puolet nuorempi sisarus ottaa mallia isommasta ja silloin kun ei ota niin isompi tuuppaisi suuttuessaan pienemmän vaikka sohvalta alas,tai pöydältä,tai löis kunnolla tai kaatais kirjahyllyn..

tai ihan mitä vaan mitä ikinä voi keksiä... jos on kiltti niin silloin vaan juoksee,riehuu,huutaa,mölisee.. potkii palloo pitkin kirjahyllyi(jos löytää pallon)..
paha vaan että juoksee pienemmästä yli joten vaativat yhdessä aina joka hetki valvontaa. isompi ei usko sanaa,ei kykene hillitä itseään..

jos molemmat lapset on kotona elämä on kaaosta

 

[Räsy]

Minkä ikäinen tämä vanhempi? Kuulostaa kyllä ihan hirveältä tuo meno. Eikö oliut mitään vsihtoehtoista lääkitystä?
Tuo on niin kamalan uuvuttavaa vanhemmille, siinä jää oma elämä niin elämättä. Onkohan ne vaivat sellaisia, että ajan kanssa voisi olla helpottumista odotettavissa?