Avioliitto: yhteiset vai omat rahat?

Onko teillä avioliitossa yhteiset vai omat rahat? Miksi näin?

 

meillä on omat tilit ja omat rahat, ollaan sovittu mitkä kulut kuuluu kummallekkin ja osa laskuista maksetaan yhteiseltä tililtä minne kumpikin laittaa sovitun summan joka kuukausi

loput saa tuhlata niinkuin parhaaksi näkee

 

Molemmilla omat tilit, mutta yhteisinä rahoja kuitenkin pidetään.

 

Meillä on aina ollut yhteiset rahat avioliiton aikana. Aluksi sen takia, että olemme olleet molemmat opiskelijoita (surkeat tulot), sittemmin sen takia, että vaimo ollut opiskelija (surkeat tulot), sittemmin sen takia, että vaimo ollut kotiäiti/opiskelija (surkeat tulot). Mies käynyt töissä pitkään. Pitkä suhde takana, yhteisten valintojen takia vaimo ajautunut pidemmäksi aikaa "nollatuloiseksi", joten rahat luonnollisesti yhteisiä. Tulevaisuudessa jatkuu edelleen, kun tähän on totuttu ja ongelmatonta on meille.

 

Yhteiseen elämään kuuluvat yhteiset rahat.

 

Omat tilit, mutta yhteiset rahat. Isommista hankinnoista sovitaan yhdessä, aika vähän jää mitään itselleen tuhlattavaksi, vaikka molemmat kannustaa toisiaan siihen.

 

meillä on omat tilit ja omat rahat, ollaan sovittu mitkä kulut kuuluu kummallekkin ja osa laskuista maksetaan yhteiseltä tililtä minne kumpikin laittaa sovitun summan joka kuukausi

loput saa tuhlata niinkuin parhaaksi näkee

Samoin meillä. Isommatkin henkilökohtaiset hankinnat voi tehdä omalta tililtään neuvottelematta toisen kanssa, mikä on mielestäni hyvä asia.

 

Yhteiset rahat, meidän mielestä kaikista helpointa eikä tarvitse miettiä mikö nyt on reilua ja kenellekin esim kun ollaan äitiyslomilla tai vastaavaa. Eikä tunnu kummastakaan muuta kuin kivalta jos toinen ostaa itselleen jotain, eli ei häiritse.
En jaksaisi lähteä erottelemaan mun ja sun rahoja, kai ollaan liian laiskoja sellaseen.

 

Omat rahat on. kumpikaan ei yhteisiä ole halunnut. Haluan olla itsenäinen enkä tilivelvollinen omista ostoksistani. Ostelen paljon kenkiä, koruja ja vaatteita. Miehellä voisi tulla sanomista, jos rahat yhteisiä. Maksan kuitenkin laskuistakin suurimman osan, kun tilini on isompi kuin miehen. Kun lapset syntyivät niin siihen aikaan tilanne oli täysin toinen. Mies tienasi ja mulla ei ollut ammattia ollenkaan.

 

Yhteiset rahat. Ei tarvitse neuvotella mistään hankinnoista onneksi. Sen verran rahaa on kuitenkin tienattu. On ehkä kivempi hyvätulosilla kun ei tarvitse känistä mistään ostoksista. Toki me sohvasta keskustellaan, mutta enemmänkin "onko se kiva" eikä "saaaaaanko ostaa sen meidän rahoilla".

 

[QUOTE="vieras";28974126]Omat rahat on. kumpikaan ei yhteisiä ole halunnut. Haluan olla itsenäinen enkä tilivelvollinen omista ostoksistani. Ostelen paljon kenkiä, koruja ja vaatteita. Miehellä voisi tulla sanomista, jos rahat yhteisiä. Maksan kuitenkin laskuistakin suurimman osan, kun tilini on isompi kuin miehen. Kun lapset syntyivät niin siihen aikaan tilanne oli täysin toinen. Mies tienasi ja mulla ei ollut ammattia ollenkaan.[/QUOTE]

Jaa ne joilla on yhteinen tili ei ole itsenäinen?! Juu juu, miksi pitää aina heittää jotain tuollaista kun ei ole varma omista päätöksistä? Ei se muiden piilomollaus muuta asiaa.
Et ole koskaan itsenäinen, koska sinulla on perhe, ei se oma tili siihen auta.

T.ihan yhtä itsenäinen tai epäitsenäinen nainen

 

Meillä on täysin yhteiset ja se on toiminut meillä hyvin. Kumpikin käyttää rahaa harkiten ja tilanteen mukaan hankinnoista joko keskustellaan etukäteen tai ilmoitetaan jälkikäteen. Mutta kaikille yhteiset rahat eivät sovi. Mun mielestä valinta pitää tehdä sen mukaan, mikä on toimiva ratkaisu perheessä.

 

Omat rahat. Toimii hyvin näin. Yhteiset pakolliset menot maksetaan puoliksi.

 

Me ollaan kyllä ihan itsenäisiä yhteisillä rahoillakin Saa ostaa mitä huvittaa, kumpikin. Mutta kun niin harvoin huvittaa "shoppailla", niin tämä ei todellakaan ole ongelma!

 

Omat tilit, yhteiset rahat. Toimii hyvin, kun voi luottaa. Sukulaisperheellä on omat rahat, ja hyvätuloinen mies ei viitsi rahoittaa kodinkoneita, vaan vaimo ostaa halvinta mitä kaupasta saa vähillä tuloillansa. Epäreilua, ei mitenkään tavoiteltavaa itsenäisyyttä. Pitäisin ehkä rahat erillään, jos puoliso ei osaisi hallita rahankäyttöä. Mutta kun kumpikin joskus shoppailee jotain, isommista sovitaan ennakkoon eikä ole kroonista rahapulaa (johtuen yleensä vaatimattomasta elämäntyylistä), ei ole tarvinnut ikinä rahasta riidellä.

 

Yhteiset rahat ja yhteinen tili. Joskin selustani varmistamiseksi itselläni on tili josta mies ei tiedä ja sinne säästän rahaa jos käy niin että eroamme. Enpähän ole sitten tyhjän päällä.

 

Kummallakaan ei ole kalliita harrastuksia, shoppailuvimmaa tai muutakaan rahankäytön ongelmaa niin yhteisillä mennään. Omat pankkitilit tietyst molemmilla on mutta molemmilla on omilla pankkitunnuksillaan täydet oikeudet kaikkiin perheen tileihin.
Kallista hankinnoista tietysti sovitaan mutta ei joistain satasen-parin ostoksista tarvitse olla raportoimassa.

 

Meillä on aina ollut yhteiset rahat avioliiton aikana. Aluksi sen takia, että olemme olleet molemmat opiskelijoita (surkeat tulot), sittemmin sen takia, että vaimo ollut opiskelija (surkeat tulot), sittemmin sen takia, että vaimo ollut kotiäiti/opiskelija (surkeat tulot). Mies käynyt töissä pitkään. Pitkä suhde takana, yhteisten valintojen takia vaimo ajautunut pidemmäksi aikaa "nollatuloiseksi", joten rahat luonnollisesti yhteisiä. Tulevaisuudessa jatkuu edelleen, kun tähän on totuttu ja ongelmatonta on meille.

Miltä susta tuntuisi, jos vaimosi alkaisikin tienaamaan vähän paremmin kuin sinä ja marmattaisi jatkuvasti sen jälkeen, että miksei hän saa käyttää tienaamiaan rahojaan haluamallaan tavalla?

 

Jos meillä olisi yhteiset rahat, minä en saisi ikinä mitään. Miehelle kun autot, moottoripyörät ja veneet ovat pohjattomia rahakaivoja ja tietysti ykkösprioriteetilla. Kolme vuotta vanhalla autolla ei kuulemma voi ajaa. Joten ostelkoon omilla rahoillaan, minä matkustelen ystävieni kanssa kaukomaille omillani.

 

yhteiset rahat, useampia tilejä, missä niitä säilytellään. Jos haluaa jotain hankkia, ei tartte kysellä lupia, lähinnä ilmoitusluontoisesti mennään. Mutta tää vaatiikin luottamusta siihen, et molemmat tietää ettei toinen tee mitään älyttömiä ostoksia, vaan on harkinnut sen tarpeen ennen kuin sen hankkii.

 

Ex-miehen kanssa oli yhteiset rahat yhteisellä tilillä. Oltiin molemmat köyhähköjä opiskelijoita/osa-aika työläisiä, joten oli ihan järkevää, että kaikki tulot tuli yhteiselle tilille, josta maksettiin kaikki menot. Systeemi toimi ihan kohtuullisesti, eikä rahankäytöstä tullut ikinä riitaa, mutta silti ehkä häiritsi ostaa mitään 'omaa' yhteiseltä tililtä varsinkin jos oli hetken aikaa ollut se, joka vähemmän tienasi.

Nykyisen aviomiehen kanssa on ollut kokoajan omat tilit, eikä ole koettu tarvetta muuttaa yhteisiksi. Rahat on siinä mielessä kyllä yhteisiä, että se joka tienaa enemmän maksaa yhteisistä kuluista enemmän, eikä koskaan olla laskettu, että kuka nyt maksaa ja mitä. Kummallekin jää jotakuinkin suhteessa omiin tuloihinsa omaa käyttörahaa ja isommat ostokset maksaa se, jolla on rahaa tai yhteiseltä säästötililtä. Rahasta ei ole ikinä tarvinnut riidellä, vaikka tilanteet muuttuneet moneen kertaan (kumpikin ollut jossain vaiheessa se enemmän tienaava, kummankin sukulaisilta tullut perintöjä tai muuten vaan raha-apua jne.). Hyvin yhtenevät mielipiteet molemmilla ollut aina miten ja mihin rahoja käytetään.

 

Meillä on yhteiset rahat. Tosin molemmilla omat tilit eikä yhteistä. Isoja hankintoja pohditaan yhdessä, muutoin molemmat käyttää rahoja miten haluaa ja se maksaa tililtään, jolla on varaa (useimmiten mies).

Tämä pitkälti siksi, että mies on ollut jo pitkään työelämässä (mua vanhempi) ja itse olen kesken opintojen jäänyt äitiyslomalle lasten (2kpl) kanssa. Tällä hetkellä ei siis oikein ole muita vaihtoehtoja kuin se, että mies elättää koko perheen (ellei sitten tuupata vauvaakin päiväkotiin ja mä meen töihin).

Sitten kun lapset on isompia ja mullakin on omia tuloja, joilla elää, niin omat rahat onnistuisi, mutten näe syytä miksi niin tekisimme. Yhteistä taloutta kuitenkin pyöritetään, eikä kummallakaan ole mitään kovin suuria intohimoja rahankäytön suhteen - ei siis oo koskaan ollut aiheeseen liittyviä riitoja meillä.

 

Omat palkkatilit. Yhteinen lainanhoitotili ja säästötili. Omat sijoitustilit. Omat rahat, yhteinen talous voisi olla hyvä kiteytys.

 

Omat tilit ollut koko ajan, mutta nyt kun ostettiin asunto perustettiin lainanmaksua varten yhteinen tili. Sinne laitetaan asumiskulujen lisäksi muutama satanen ylimääräistä per kuukausi ja säästyneet rahat käytetään isompiin hankintoihin ja tulevaan muuttoon ulkomaille.

Mulla on isommat tulot kuin miehellä, mutta myös isommat menot (kuten opintolaina), joten tällä hetkellä laitetaan yhteiselle tilille saman verran molemmat. Tulevaisuudessa kun miehen tulot laskee ja mun nousee ajateltiin siirtyä systeemiin, jossa molemmat laittaa tietyn prosenttiosuuden tuloistaan.

 

Jaa ne joilla on yhteinen tili ei ole itsenäinen?! Juu juu, miksi pitää aina heittää jotain tuollaista kun ei ole varma omista päätöksistä? Ei se muiden piilomollaus muuta asiaa.
Et ole koskaan itsenäinen, koska sinulla on perhe, ei se oma tili siihen auta.

T.ihan yhtä itsenäinen tai epäitsenäinen nainen

No jos on yhteinen tili niin tuskin on oikeutta noin vain mennä osteleen jotain 1000 euron juttua vai onko. Mitä jos molemmat olettaa, että tilillä on rahaa ja molemmat yhtaikaa päättävät ostaa jonkun kalliin jutun. Ei onnistuisi meillä. Haluan itse olla selvillä pajonko rahaa tililläni on ja käyttää sen miten haluan.

Ja tottakai olen itsenäinen, vaikka mulla perhe onkin ja lapsia useampia. Saa omaa rahaa ja käytän miten haluan. Eikö se ole itsenäisyyttä?