avioliitto ja väkivalta...ainut ratkaisuko ero?

kiitos vain mutta tämä kaikki on täyttä totta.olen ollut joka päivä turvakotiin yhteydessä ja nyt minulla on kassi piilossa pakattuna jossa on vaatetta varmuuden varalle jos joudun pakenee........tämä kaikki mitä kerroin on täyttä totta.miksi kukaan olisi niin sairas että leikkisi näin vakavalla asialla.minulle on turvakodissa varattu paikka.....menin sinne sitten miettimään tai jatkamaan eloa ilman miestäni.en tiedä miksi en pääse irti...se ei ole helppoa! rakkautta minulla on häntä kohtaan, en kiellä sitä! mutta hän kieltää minulta elämän......erosin jo 6 vuoden väkivalta suhteesta mutta siinä ei ollut avioliittoa.......enkä enää rakastanut tätä miestä.
kaikki tunteet kuoli kun mies vain katseli pornoa ja olin vain "kämppis" joka palveli ja sai turpaan.....

nyt sentään mies vaihtelee jotenkin kummmasti hellyyttä ja väkivaltaa? normia?????? :O edellinen mies ei ollut mitään.hän oli vuoden normaali mutta kun synnytin lapseni oli pakko paeta ettei lapselle käynyt mitään mutta sossut otti lapsen silti koska olin niin traumatisoitunut ja ahdistunut ja jouduin osastohoitoon väkivallan takia.....lapsi asuu nyt paikassa jossa saan sopimatta mennä häntä tapaamaan ja olla hänen kanssaan, mutta siitä on aikaa joo.sossut ei antaneet tähän perheeseen lasta koska tiesivät kaupungissa jossa ennen asuin että väkivaltaa..täällä mieheni on kieltyänyt puhumasta asiasta kellekkään... siis väkivallasta....

ja oikeesti oikeesti TÄMÄ EI OLE VITSI VAAN HÄTÄ HUUTO! halusin kuulla kokemuksia, saada tukea, neuvoa, oon toivottomassa tilassa en tiedä mitä tehdä

 

Mene turvakotiin. Ala järjestää elämääsi ilman miestä. Vaadi psykologista apua itsellesi.
Miehessäsi ei ole mitään rakastamisen arvoista. Huomaat voivasi todella pahoin hänen seurassaan.
Ei teillä kahdella ole tulevaisuutta.

 

Mitä ilmeisimmin et osaa välittää itsestäsi, tai kunnioittaa itseäsi tarpeeksi jotta haluisit hankkia itsellesi normaalin elämän. Et pidä elämääsi tarpeeksi arvokkaana. Ilmeisesti sinua ei ole kukaan pitänyt tarpeeksi arvokkaana ja siksi et edes tiedä mitä on arvostaa itseään ja elämäänsä. Oliko isäsi ja äitisi suhde samantapainen kuin sinun ja miestesi? Etkö tiedä, miten normaali parisuhde toimii, kun hakeudut sairaisiin suhteisiin?

Sinun ja tuon miehen suhde on sairas, ei tuo ole normaali parisuhde. Lapsikin sinulta vietiin ja se oli ihan oikein, ei kenenkään lapsen tarvitse kärsiä tuollaista suhdetta katsoen, onneksi hän sentään saa normaalin olemisen mallin terveessä perheessä.

Et varmaankaan pääse irti omin voimin noista kuvioista. Tarvitset ammattilaisen apua päästäksesi jaloillesi ja ymmärtääksesi ettei sinun tarvitse elää henki kurkussa sairaassa suhteessa. Lähde pois tuosta ennenkuin sinulle käy vielä pahemmin, teidän suhde ei tuosta tervehdy, pelasta itsesi ja heti!!! Vai onko tunne-elämäsi niin turtunutta, että voidaksesi tuntea mitään sinun pitää elää tilanteessa, jossa normaalisti tunteva olisi kauhusta jäykkänä. Sinulla on kassi pakattuna, koska lähtö voi tulla koska tahansa. Entä jos mies estää lähtösi ja jäät siihen hakattavaksi? Välitätkö edes?

Ehkä et osaa tuntea sitä kauhua, ällötystä ja pelkoa, mitä normaali ihminen tuntisi tilanteessasi. Normaali ihminen olisi jo häippässyt tuon miehen luota, eikä ilmeisesti olisi koskaan aloittanutkaan suhdetta hänen kanssaan. Toivon, että löytäisit voimaa ja halua irtautua miehestä pelastaaksesi itsesi. Valitettavan moni samassa tilanteessa elävä vain kertoo järkyttävän tarinansa siksi, että saa toiset tuntemaan ne tunteet, mitä ei itse voi tuntea, siis käyttää toisia vain tunteiden siirtoon, eikä haluakkaan pelastaa elämäänsä. Toiset vain vedetään mukaan kauhutarinaan, eikä heille anneta mahdollisuuttakaan auttaa. Tarkoitus on vain, että avuttomana katselet kun uhri kärsii, koska ei itse halua tehdä mitään tilanteen muuttamiseksi. Ei me voida sinua sieltä kotoa pois hakea, ei voi ne turvakodin ihmisetkään. Vain sinä itse voit tehdä sen, mitä sinun tulisi tehdä, eli lähteä suhteesta.

 

ja oikeesti oikeesti TÄMÄ EI OLE VITSI VAAN HÄTÄ HUUTO! halusin kuulla kokemuksia, saada tukea, neuvoa, oon toivottomassa tilassa en tiedä mitä tehdä

Kasvaa aikuiseksi?

 

kiitos vain mutta tämä kaikki on täyttä totta.olen ollut joka päivä turvakotiin yhteydessä ja nyt minulla on kassi piilossa pakattuna jossa on vaatetta varmuuden varalle jos joudun pakenee........tämä kaikki mitä kerroin on täyttä totta.miksi kukaan olisi niin sairas että leikkisi näin vakavalla asialla.minulle on turvakodissa varattu paikka.....menin sinne sitten miettimään tai jatkamaan eloa ilman miestäni.en tiedä miksi en pääse irti...se ei ole helppoa! rakkautta minulla on häntä kohtaan, en kiellä sitä! mutta hän kieltää minulta elämän......erosin jo 6 vuoden väkivalta suhteesta mutta siinä ei ollut avioliittoa.......enkä enää rakastanut tätä miestä.
kaikki tunteet kuoli kun mies vain katseli pornoa ja olin vain "kämppis" joka palveli ja sai turpaan.....

nyt sentään mies vaihtelee jotenkin kummmasti hellyyttä ja väkivaltaa? normia?????? :O edellinen mies ei ollut mitään.hän oli vuoden normaali mutta kun synnytin lapseni oli pakko paeta ettei lapselle käynyt mitään mutta sossut otti lapsen silti koska olin niin traumatisoitunut ja ahdistunut ja jouduin osastohoitoon väkivallan takia.....lapsi asuu nyt paikassa jossa saan sopimatta mennä häntä tapaamaan ja olla hänen kanssaan, mutta siitä on aikaa joo.sossut ei antaneet tähän perheeseen lasta koska tiesivät kaupungissa jossa ennen asuin että väkivaltaa..täällä mieheni on kieltyänyt puhumasta asiasta kellekkään... siis väkivallasta....

ja oikeesti oikeesti TÄMÄ EI OLE VITSI VAAN HÄTÄ HUUTO! halusin kuulla kokemuksia, saada tukea, neuvoa, oon toivottomassa tilassa en tiedä mitä tehdä

iksi lähdit turvakodista pois? Oliko siellä liian turvallista, joka on sinulle outo olotila? Onko tutumpaa, kun on vaarallista ja paha olo?

Tämä mies on välillä hellä ja sitten väkivaltainen, koska epävarmuus hänen tunteista saa sinut epäilemään itseäsi ja uskomaan, että ehkä mies muuttuu paremmaksi. Ja jos uskot miehen paranemiseen, niin jäät suhteeseen. Jos hän olisi koko ajan väkivaltainen, niin olisit kai jo lähtenyt? Ei ole normaalia, että mies on väkivaltainen. Normaali mies osaa säädellä tunteitaan, myös aggressiivisiä. Normaalia miestä ei tarvitse pelätä ja lähteä pakoon.

Tottakai mies kieltää puhumasta väkivallasta, sehän on lainvastaista. Hän myös pelkää, että saat apua ja tukea miehen jättämiseen, jos kerrot väkivallasta. Jokainen terve yksilö kehoittaa nimittäin jättämään väkivaltaisen miehen, varsinkin jos hän ei koe väkivaltaansa vääränä ja hae apua siihen.

Tällä hetkellä sinä olet itsesi pahin vihollinen. Miksikö? Siksi, että et suojele itseäsi vaan jäät vaaralliseen suhteeseen.

 

sanon sinulle saman mitä yhdelle toisellekin parisuhdeväkivallan uhrille toisessa ketjussa.
Sinä itse asetat ne rajat miten annat itseäsi parisuhteessa ja yleensäkin elämässäsi kohdella.
Sinä itse, ei kukaan muu.

Jo alle kouluikäisille opetetaan että, ketään toista ei saa satuttaa eikä kiusata. Teini-ikään mennessä tämän pitää olla ihmiseen jo niin sisään installoitu, että toista ihmistä ei lyödä. Piste. Näin se vaan on. Tämä on yksi elämän, yhteiskunnan perusperiaate josta ei lipsuta.

Jos lyö toista, siitä seuraa automaattisesti sanktiot ja se on hoitoon menon paikka.
Jokainen jota on lyöty, on velvollinen vetämään lyöjän vastuuseen teostaan, katsomaan että ne sanktiot toteutuvat, asettamaan rajat ettei tuollainen käytös enää koskaan toistu.
Näin se vaan on. Tämäkin on yksi elämän perusperiaate josta ei pitäisi lipsua.

Jos rajoja ei aseta, perheväkivalta ei tule koskaan loppumaan.

Jokainen äiti ja isä, päiväkodin täti, opettaja, naapuri ja sukulainen, vieraskin ihminen on velvollinen opettamaan lapsille, että väkivalta ei ole sallittua. Jos näkee lasten tappelevan tai potkivan toisiaan, aikuisen tehtävä on asettaa rajat. Piste!

 

mieheni on väkivaltainen minua kohtaa.olin yön turvakodissa paossa miestäni.
nyt hän on ok minua kohtaan ollut tän päivän.mutta pelkään joka päivä.olen kertonut miehelle et pelkään häntä.hän otti sen "hyvänä uutisena" sanoi että syytäkin pelätä jos et tottele.

mies penkoo postini, joudun salaa käyttää lääkärin määräämiä bentsoja, minulla on facebook tili mutta mies kielsi pitämästä, käytän salaa, en saa ottaa edes viinilasillista ilman lupaa, en saa mennä mihinkään menoilleni ilman lupaa, siivoan ja kokkaan ja passaan kokoajan miestäni.

3 vuotta tulee kesällä naimisissa olosta. Mies katselee muiden naisten kuvia puhelimella yms ja suutun siitä ja sit tulee turpaan.......sanon et mikä oikeus sulla on jos mä en saa kattoo miesten kuvia! edes lempinäyttelijän kuvaa tms.pitää puhelimes, pidän silti koska laitoin salasanan puhelimeen.

koen kotona henkistä, fyysistä, taloudellista, seksuualista...kaikkea väkivaltaa.ei mies sillai raiskaa raiskaa että.....mutta painostaen joskus ja joskun kun oon "sammunut" unilääkkeestä hän käy"puuhiin" kanssani.

hän myös haukkuu minua todella usein.olen tyhmä ruma lehmä yms.huora narkkari(käytin nuorempana huumeita) :/ sitten välillä oon niiiiin kaunis ja seksikäs hän sanoo, ja välillä on niin ihana ettei ihanampaa miestä voi olla.tuolloin unohdan kaiken pahan mitä tapahtuu.tätä väkivaltaa ei ole kokoajan.sanoisin kuukaudessa tulee kausi joka kestää 2-6 päivää jolloin mies pahoinpitelee ja haukkuu päivittäin

olen kuin nurkkaan ajettu pelokas eläin + mies eristää minut kaikesta.hän vaati muuttoa keskisuomeen savosta jonne rakas perheeni jäi täällä kaupungissa olen aivan yksin.ei ole ystäviä...ei yhtään kappaletta....

Onko ketään väkivallasta selvinneitä ilman eroa? onko ero ainut vaihtoehto? miten vaikea tilanne se erotilanne on? jos siihe joutuu......turvakotiin pääsen jos tarve, se on sovittu juttu jo.ja jos mies kohtelee kaltoin minua olen päättänyt että menen sinne MIETTIMÄÄN 2-4 viikoksi asioita ja annan miehen miettii kotona itse mitä haluaa, olla kanssani vai ei, rakastaako oikeesti vai ei.........

toki toivon ettei tartte eroon saakka mennä mutta mitä mieltä olette tuollaisesta miettimis tauosta? mies sanoi ettei rakasta minua, eilen....kun tulin turvakodista.....mutta toisaalta sitten välillä sanoo että rakastaa.miten voin tietää rakastaako vai ei.tunnen et oon siivoojaa, passaaja, kokki ja seksiorja siis mä passaan miestä mielellään, oon vähän vanhanaikainen vaimo...mutta jos teen pienen virheen : turpaan.mä haluisin jatkaa, passaan mielellään yms.teen kotityöt kun mies mut elättääkin.mutta jos en saa rakkautta, läheisyyttä, hellyyttä(ellei seksiä lasketa läheisyydeksi) niin miten voin olla tässä...

anoreksiasta olen toipumassa, mutta takapakkia ottaa taas.olen myös vahingoittanut itteeni ja harkinnut itsemurhaa välillä.

mies kommentoi jatkuvasti että"ei sulla oo ees tissei hävettää mennä rannalle tommosen kans" :'( yms....

auttakaa samassa veneessä olevat tai siitä selviytyneet!!!!

 

Jos vielä hetken mietit onko yhteen jääminen vielä vaihtoehto on parempi että juutut liittoosi. Et taida ymmärtää minkälaista on normaali yhteiselämä