avioliitto ja parisuhdeongelmahässäkkää

Me olemme menossa naimisiin tänä vuonna, h-hetki lähestyy. Päävastuu hääjärjestelyistä on ollut minulla. Mies on hoitanut pari kolme hommaa ja järjestyly-asiaa, nekin vasta sitten kun olen vaatinut, muistuttanut ja käskenyt. Oma-aloitteisesti siis ei.

Olisi hienoa, jos osan hommista olisi vonut antaa jonkun muun tehtäväksi, kaason tai bestmanin. Meillä ei semmosia kavereita ole, joille näitä olisi antaa tehtäväksi. Minun paras tyttökaverini oli ensin semmosessa parisuhteessa, ettei hänellä jäänyt voimavaroja mihinkään. Nyt hän on eronnut, mutta muutti toiselle paikkakunalle eikä sieltä vuoroyötä tekevä yksinhuoltaja, 200 km n päästä mitään voi hoitaa... eikä hän sillä tavalla toimeentarttuva ole, vastuu olisi edelleen kuitenkin minulla, että hommat tulisi hoidettua.

Miehellä on yksi hyvä ystävä, niin hyvä että menee minun ohitse. "Pekka" pyysi kaveriksi sinne ja Pekka pyysi apua tänne. Ja niin mentiin. Mutta Pekka elää myös omaa elämäänsä eikä hänelle voi oikein laittaa vastuulle mitään järjestettäviä..
ja turhaa se olisikin, kun isoimmat asiat on hoidettu, loppuhionnat on vielä vaan.

Minä vaan olen uupunut. Pelkästään juhlapaikan ja pitopalvelun etisimiseen meni useita kuukausia, kaikki paikkojen katsomiset,m tarjouspyynnöt yms. oli minun vastuulla.

Kutsut, aikatailut, ihan kaikki, mitä häihin nyt liittyykään. Miten ja millä koristellaan.. joku naimisiin mennyt kait tietää millaisesta työmäärästä puhun.
Ei, mielessä ei käynyt ns. pienempien häiden järjestäminen ja siinä vaiheessa kun sovittiin ja päätettiin, en tajunnut mikä työmäärä tässä on enkä ymmärtänyt että ne on minun päällä kaikki.

Olen uupunut monta kertaa, parkunut etten jaksa enää. Mies vain ON. Hän ei näe eikä tajua, miten väsynyt olen tähän työhön, koska onhan minulla muutakin, en ole ollut millään vapaalla vaan töissä ja päälle perhe.-elämä ja arki ja lapset ja kaikki muu. Niissäkin kun kokonaivastuu on minulla, mies tekee kyllä tehtäviä.

Nyt sanoin, että minun osuus on tehty. En tee enää mitään. Mies hoitakoot loppuun. Okei, hääkimppu on etsimättä. Mistä, millainen. Sormusta ei ole hankittu, kultasepänliikkeesä kyllä käytiin kun minä vihjailin tarpeeksi selvästi, että jos alttarilla ei sormusta ole, sanon "en tahdo".
Juhlapaikka pitäisi käydä myös sitten koristelemassa ja koristeet hankkia. Kukas ne tekee, jos minä en. ?? Mieskö?
Kun tähän asti olen sanonut, että nyt sinä teet, minä en tee, mies ei ole tehnyt mitään vaan tilanne on jatkunut ennallaan.

Tämä on tietysti vain jäävuoren huippu, tämä että olen väsynyt hääjärjestelyjen yksin tekemiseen.
'
Mies sanoi aikonaan, ettei minun tarvitse itse tehdä kakkuja yms. vaan pitopalvelu hoitaa. Kuulosti leppoisalta. Ei ole sitä.

Juhlat ei ole edes isot, noin 30 vierasta tulossa. Mutta kun tyhmä halusin minäkin ns. oikeat häät, olisi pitänyt ennen kutsujen lähettämistä pääättää toisin, siinä vaiheessa kun kutsut lähti en ymmärtänyt miten uuvuttavaa tämä on.

Minä en ole edes varma, haluanko tämän ihmisen kanssa enää naimisiin. Tämä on kuin talon rakennus projekti: paljon työtä ja siinä paljastuu ihmisestä semmosia piirteitä, mitä muuten ei olisi tullut esiin. Nyt on paljastunut miehestä, että vastuu on minulla ja hommat toimii jos minä jaksan vetovastuun, ja että henkinen tuki ja ymmärrys on mitätöntä.

ME emme järjestä häitä, MINÄ järjestän. VÄlillä on tuntunut että vedän kivirekeä perässäni, mutta ei tämä mikään minun keksimä idea ollut, naimisiin meno, vaan mies ensisijaisesti halusi ja kosi. Siksi on kummaa ettei hän osallistu kuin annettujen tehtävien suorittamiseen, kun on käsketty.

Tottakai me vielä ennätetään perua häät; kaikille kutsutuille vaan ilmoitus, että häät onkin peruttu. En haluakaan tätä vastausta, enkä taida haluta mitään vastausta, vuodatan vain uupumukseni tänne.

JOS h-hetki toteutuu, olisi aikaa noin 2 kk. Viimeinen rutistus siis. Minulla. Hääpäivänä sitten seison uupuneena, illalla kaadun sviitin ylelliseen vuoteeseen nukkumaan koska olen väsynyt, uupunut, ja vihainen että kaikki oli minulla, minun hoidossani. Otan vieraat vastaan juhlassa kätellen itkua pidätellen, kun olen ihan poikki. Viime yön itkin taas, mies pakeni muualle yöksi. Näin aika usein. Oli kamala riita. Koko illan odotin että hän huomaisi minut, mutta ei, tuli hyvä tv-ohjelma. Päätin, että nyt hän huomaa itse minut, minä en aloita, puhuttavaa olisi vaikka miten, mutta ei, olihan hän päivän hyvän työn tehnyt kunoli ollut sitä pekka-ystäväänsä auttamassa, hän tarvitsi TAAS just mieheni apua. Ja mies pongahtaa kuin ohjus.

Yöllä huusin, että juna meni jo. Antaa olla. Tästä lähtien minäkin menen ja tulen miten haluan ja annan asioiden olla. Hoitakoon hän omansa miten haluaa ja millä' aikataululla haluaa, minä hoidan omat asiani kuten parhaaksi näen. En tiedä miten häävalmistelut saavuttavat loppunsa ja päätöksensä, annan tekemättömien listan miehelle ja sanonettä hoida. Hääkimppua myöten.

 

Ehdottaisin pienempiä häitä...
Kenelle sä niitä häitä oikein värkkäät??? Jos ei huvita järjestää, älä järjestä. Maistraatissa pääsee naimisiin ilman minkäänlaista opaikkojen varausta ja tarjouspyyntöjä ja kotona voi kahvittaa lähimmät (ja pokata lahjat)

 

Jos on joitakin pieniä juhlia järjestänyt, niin kyllähän ne vähän osviittaa antaa mielestäni siitä, että mitä isompien juhlien järjestäminen vaatii. Ainakin meillä jo ristiäisetkin on suht mittavat kestit, kun vieraita ihan lähisuvusta koostuu 30 henkilöä. Omien häiden osalta järjestelin itse lähes kaiken, koska kaaso ja bestman asuivat niin kaukana. Asenteestakin se on vähän kiinni. Mieheni ei pahemmin osaa hahmottaa mitä vaatii pienempien tai isompien kekkereiden järjestely, niin tiesin jo etukäteen, että häiden järjestely kaatuu minun niskaani. Lisäksi miehen työt vaativat aika paljon, joten senkään puoleen hänellä ei olisi ollut rahkeita niiden järjestämiseen. Mikäli pitopalvelun henkilöt ovat asiansa osaavia, niin silloin heidän tekemisiinsä ei tarvitse kovin puuttua. Ainakin meillä riitti, että toiveet tarjoiluista sun muista kerrottiin + aikataulut sovittiin juhlapäivälle.

Teidän on vain koitettava puhua asiasta. Mitkään vihjailut ei auta välttämättä, vaan on nostettava kissa kunnolla pöydälle ja puhuttava asiat halki. Koita vaan työntää ne synkät pilvet pois ja etsiä sitä auringonpaistetta. Hääjuhla on kuitenkin se ainutlaatuinen päivä, vaikka siihen joutuukin tekemään paljon työtä ja kärsimään niitä valvottuja öitä, niin kyllä se mielestäni on sen väärti. Huolellisesti suunniteltu on puoliksi tehty. Eikö sinulla ole lähisukua, jolta pyytää apua? Anna miehellesi vaikka yksi tehtävä kerrallaan tehtäväksi. Sanot suoraan millaisen sormuksen haluat. Nyt ei kiertelyt, kaartelut + vihjailut auta, vaan suoraa puhetta. Koitat nyt vaan rentoutua ja ajatella positiivisesti

 

Juuri tuosta syystä mentiin kaksin maistraatissa naimisiin.
Eihän se sua auta, mutta mietipä täytyykö kaiken olla niin täydellistä?

 

eikö muuta valittamista nyt sit löytynyt. painukaa maistraattiin ei tarvii narista tai kahdestaan kirkossa. \|O

 

voi voi minä haluan ja pläppäp lää. kuulostat hemmoteltulta panskalta. jos ette pysty järjestämään "täydellisiä" häitä niin onko ne niin pakolliset muutenkaan...kasva pikkusen ja järjestä sellaset mihin voimavarat riittävät.

 

Meillä oli ristiäisissä 40 henkeä, ja järjestin kaikki yksinäni.

Tein itse kutsut ja lähetin ne, otin vastaan ilmoittautumiset, varasin kirkon ja papin, hommasin kastemekon ja muut juhlavaatteet, kävin katsomassa keittiön ja tilat kirkolla, leivoin suolaiset ja makeat, täytekakut tein itse, koristelin tilan jne, jne...

Juhlissa naapurin täti oli lämmittämässä suolaiset piirakat ja kaatamassa kahvia. Juhlien jälkeen siivosimme yhdessä.

Olihan siinä hommaa, mutta kun HALUSIN tehdä kaiken itse ja otin siitä hommasta siksi vastuun. Mies oli lähinnä kyytipoikana kauppareissuilla.

Kaikki meni hienosti, tarjottavat riitti ja vieraat kilvan kehuivat ruokia. Erityiskiitos tuli kutsuista, jotka olivat useamman juhlijan mielestä kauneimmat kutsut, jotka he ovat koskaan saaneet.

MIKÄ SULLA MÄTTÄÄ??? Pitopalvelu hoitaa sapuskat ja teille tulee vain 30 henkeä, jos ymmärsin oikein. Ei kai siinä nyt voi niin jumalattomasti olla hommaa yksissä häissä?

Mulla meni yksi ilta leipoessa ja pari tuntia juhlasalin koristelussa ja kattauksissa ja ruokien tarjolle laittamisessa. Tunti kahden täytekakun koristelemisessa...

 

Meillä oli häissä vieraita 30-40 henkeä, eli suht pienet häät.Mutta siitä huolimatta me otettiin kabinetti hotellista ja sieltä kautta he hoitivat kaiken hässäkän.Itse kävi vaan etsimässä puvun, sormuksen ja hääkimpun.Eikä tullut yhtään stressiä!!

 

Oletkohan tehnyt nyt kärpäsestä härkäsen? Taidat olla aika stressaantunut.

Meidän häissä oli 80 henkeä ja järjestin ne yksin, harva mies kuitenkaan osaa juhlia järjestää. Pitopalvelun kanssa suunnittelin ruokalistat ym. Itse tein paperiruusu köynnökset koristeeksi pitkin talvea pikku hiljaa tai jos haluaisi tuoreet kukat niin kukkakauppahan ne tekee sen kuin itse vaan noutaa ne paikanpäälle.

Ei noin pienien häiden järjestäminen ole kovin suuri urakka joten yritä rauhoittua vaan ja nauttia hääpäivästä :hug:

 

Voi voi, häästressi on päässyt yllättämään. :hug: Onhan se suuri tapahtuma. Suuri askel. Joten ihan ymmärrettävää että stressiä pukkaa. Varsinkin jos kannat noin paljon vastuuta yksin. Ja olisi TOSI OMITUISTA jos tuossa vaiheessa ei tulisi ristiriitoja kumppanin kanssa!

Minusta teidän kannattaisi istua pöydän äärelle juttelemaan oikein kunnolla kaikesta perin juurin. Mikä mättää, mitä toivot, mihin olet pettynyt jne. Voi olla että helpottaisi kovasti tuota häästressiäkin. Ja esitä suoria toiveita että kaipaat mieheltäsi aktiivisuutta vähän enemmän, että et tuntisi oloasi niin yksinäiseksi kaiken humun keskellä.

Ja lopuksi, pientä suurpiirteisyyttä hommaan mukaan niin eiköhän se siitä. Kyllä asioilla on tapana järjestyä parhain päin.

 

Olen hieman taipuvainen ajattelemaan, että olet varmaan perfektionisti, jos tuon kokoisten häiden järjestelystä saat noin ison stressin - ehkei miehesi uskalla osallistua, jos kaikki ei olekaan juuri niin kuin olet ajatellut? Omat häät oli samaa kokoluokkaa enkä kyllä muistanu kokeneeni mitään stressiä vaikka kaiken muun ohella järjestettiin 4kk siitä kun asiasta päätettiin. Ollaan järjestetty isompia juhlia myös sen jälkeen, eikä ne oikeasti vaadi kuukausikaupalla työtä kun käyttää pitopalvelua jne. Eli onkohan kyse hääjännityksestä vai jonkinlaisesta "täydellisen päivän" kuvitelmasta ? Eli maailma ei siihen kaadu, jos kaikki ei ole viimeisen minuutin päälle suunniteltua, kyse on teidän kahden sitoutumisesta ja rakkaudesta, nauti siitä.

 

kai se on jotekin selvää, ei mihehiä tuollainen häähömpötys kiinnosta!! ei meillä ainakaan, väkisin sai tivata ja vastaus oli juu hyvä on!! meilkein yksin hoidin minäkin meillä vieraita melkein 80!! kyllähän se voimia syö!! mutta meksei voi tehdä mihin voimavarta riittää!! ja totuus on että ns.täydellisiä ei ole kuin televisiossa!! oikeastaan ainoa missä missä mieheni oli täysilä mukana oli meillä vaatteiden ostosssa!! mutta jos asia noin paljon häiritsee niin puhuoppa sille miehellesi! eikö sinulla ole äitiä ati anoppia ym.. jota voisit pyytää avuksi? :heart: häät ovat varmasti upeat vaikka et niistä täydellisiä saakkaan!! kysehän on vain teistä kahdesta ja siitä että te lupaudutte toisillenne!!

 

\

Olen hieman taipuvainen ajattelemaan, että olet varmaan perfektionisti, jos tuon kokoisten häiden järjestelystä saat noin ison stressin - ehkei miehesi uskalla osallistua, jos kaikki ei olekaan juuri niin kuin olet ajatellut? Omat häät oli samaa kokoluokkaa enkä kyllä muistanu kokeneeni mitään stressiä vaikka kaiken muun ohella järjestettiin 4kk siitä kun asiasta päätettiin. Ollaan järjestetty isompia juhlia myös sen jälkeen, eikä ne oikeasti vaadi kuukausikaupalla työtä kun käyttää pitopalvelua jne. Eli onkohan kyse hääjännityksestä vai jonkinlaisesta "täydellisen päivän" kuvitelmasta ? Eli maailma ei siihen kaadu, jos kaikki ei ole viimeisen minuutin päälle suunniteltua, kyse on teidän kahden sitoutumisesta ja rakkaudesta, nauti siitä.

Ehdottoman samaa mieltä! Noin pienien juhlien järjestäminen, vielä pitopalvelua käyttäen ja jos juhlatila on vuokrattu, ettei edes kotia tarvi siivota, niin ei pitäis olla raskasta!
Meillä häissä oli kai 50-70 ihmistä (korttien mukaan 70, mutta kaikki joilta tuli kortti ei ollu paikalla ja aikaa on jo 10 vuotta, joten en muista)
Maistraatissa vihittiin ja kotona kahvitettiin. Anoppi hoiti tarjoilun, mä sanoin sille 2 vinkkiä; haluan kinuskikakun ja aurajuustoa suolaisiin piiraisiin.
Mies hankki kukkakimpun ja sormuksen ihan itse, en puuttunu asiaan mitenkään, ja usko tai älä, se ei tosiaan vauhkonnu ja hehkuttanu ja tehny niistä numeroa. Oisko tuo pari tuntia ollu kaverinsa kanssa asioilla ja samalla poikkes kukkakaupassa ja kultasepällä.
Koriste kukat äiti toi puutarhastaan.
Ihmisillä oli kivaa ja väki viihtyi, vaikka ei ollu teema väriä eikä pahemmin suunniteltua ohjelmaakaan.
Ja vin-vink, häät yleensä tosiaan on enempi naisten juttu, kiinostaa enempi anoppia kun miestä!

 

Miksi uuvuttaa itsensä tuohon pisteeseen...sitten H hetkellä olet väsynyt, kun sinun pitäisi nauttia/säteillä keskipisteenä olosta...
Me pidettiin tosi pienet häät, vain muutama sukulainen (vanhemmat,isovanhemmat,sisarukset ja parhaat ystävät sekä muutama serkku, joiden kanssa ollaan tekemisissä paljon)...
Ei minkäälaista hässäkkää ja hermoilua.
Sormuksen kävin itse ostamassa ja tilasin tarjoilun. Hääasun teetin...
Miksi pitää yrittää jotain enemmän, mihin ei kykene/jaksa?????

 

Eikös hääjuhkat pidä olla hääparin näköiset. ette kumpikaan vaikuta suurten juhlienpitäjiltä, joten tehkää jotain reilusti erilaista mutta pienimuotoisempaa!

 

No niin, tulihan sieltä lokaa silmille. Hemmoteltu kakara, Perfektionisti varmaan olen.

En ole ikinä järjestänyt mitään isoja juhlia enkä oikein ole ollut semmosissa. Lasten ristiäiset ovat olleet pieniä tapahtumia, joihin olen itse leiponut. Isompien lasten rippijuhlat niin ikään hyvin pieniä, joihin itse osan leivoin, voileipäkakut tilasin. Esikoisen yo-juhliin hän itse teki osan, minä osan tarjottavista.

Että kun omillakin lapsilla on tuon verran ikää, miten paljon sitten minulla joten olen todellakin penska, hemmoteltu

Suku asuu kaukana, ei voi pyytää apua. Jos asuisi lähempänä, kysyisin heitä aivan taatusti apuun. Nyt välimatka on lähes 500 km.

No niin. Kun sain sydäntäni tänne purettua, laitoin miehelle listan mitä on vielä tekemättä. Hän otti vastuulleen ne kaikki, mitkä siitä vielä puuttuu. Minun harteilta on siis taakka pudonnut. Emme niitä tämän pienemmiksi muuta, koska tilat on vuokrattu ja varattu ja kirkko myös ja kutsut lähetetty, eli vieraat tietävät jo missä juhlat on..


Ei ne ihan oikeasti ole isot häät, eikä tilaa edes koristella, vain se pöytä mistä ruoka noukitaan saa muutaman pienen koristuksen. Enää on tekemättä muutama loppuviimeistelyjuttu, ne vaativat kuitenkin puhelinsoittoja ja sopimisia ja yhteydenottoja muihin ihmisiin. Pelkästään sitä juhlapaikkaa hain ihan oikeasti intesiivisesti useamman kuukauden. Joka päivä monta yhteydenottoa vaikka minne paikkaan, sähköposteja, soittoja, ja sitten vedettiin vesiperä, hinta liian paljon, tila liian pieni, juhlatilan yhteydessä oleva pitopalvelu ei suostunut tekemään riittävän yksinkertaista menua tai huomioimaan allergioita:
Tämä paikka missä juhlat on, pitopalvelu siellä suostui tekemään semmoset ruuat kuin me haluttiin, ja niissä on semmoset raaka-aineet ja mausteet, mitkä meille allergisille sopii, vieraat syö samaa kuin mekin eikä toisin päin että morsiamelle sulholle on eri ruoka... juuri sen ruuan takia kinasin, kun haluttiin omannäköiset häät... ei, en tiennyt miten paljon järjestelyt vie aikaa.

Hienoa että joukossamme on näitä uurastajia, jotka yksin siivoaa vintit ja kellarit, tekee touhuaa parsii paikkaa, vatkaa leipoo, koristelee hoitaa lapset ja anopit ja aivan kaiken ja siinä sivussa käyvät töissä pitkiä päiviä eikä miestä näy kuin vuotessa jossa aviovelvotteet tehdään joten yöunetkin jää pariin tuntiin mutta ei hätää, nämä tehopakkaukset vaan hymyilee päälle ja jatkaa kuin empatiaa huokuvat työkoneet taas eteenpäin.. minä en kuulu näihin ihmisiin, mutta en myöskään lyö nivusiin niitä, jotka ovat vielä minuakin laiskempia ja uupumisherkempiä.

Me emme mene maistraatissa naimisiin. Emme edes miettineet semmosta vaihtoehtoa.
Emme mene kirkossa naimisiin siksi, että minä saisin kauniin hääpuvun, olen liian vanha lapsellisiin prinsessaunelmiin. Kirkkohäät ovat vakaumukselliset.
Väärin ei ole haluta häitä ja juhlia, väärin ei ole uupuakaan, väärin ei ole kokea sitä täällä nimettyä häästressiä (uusi termi minulle) - väärin on tulla tänne uikuttamaan omaa häästressiään.

No, nyt tosiaan annoin tekemättömien ja hoitamattomien töiden listan miehelle, joka on ne ottanut vastuulleen. On jo merkinnyt päivämäärit ja viikot, milloin asiaa hoitaa.
Nyt hän ilmottelee minulle, mitä on tehnyt, minne soittanut ja mikä hoitamatta. Minä vain olen. Jopa hääkippua käytiin eilen kukkakaupassa katsomassa, mutta menimme sinne vahingossa 10 min sulkemisajan jälkeen (ovi oli auki ja asiakkaita sisällä) joten myyjämummo ei ollut innokas palvelemaan. Menemme ensi viikolla toiseen kukkakauppaan.... miehen aloitteesta siis tämäkin.


Stressi on pois. Siitä ei kyllä teitä arvon kanssasisaret voi kiittää, kun sain vaan haukkuja päälleni, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, itse keksin lykätä työlistan miehelle, kiitän itseäni. Ja miestä, joka vihdoinkin kuuli mitä sanoin ja tarttui toimeen. Ison itkun se vaati, mutta minä olen toivottavasti hääpäivänäni juuri niin onnelinen kuin oikeasti olenkin, enkä vaan uupunut olento.

 

Hienoa että saitte asiat järjestykseen ja oikein onnellista hääpäivää teille :flower: :hug:

 

Hienoa, että miehesi tarttui ohjaksiin. Ne miehet vaativat kunnon herätyksen ennenkuin tajuavat tilanteen. Onnea juhlaan! :flower:

 

Kuulostaa siltä että olet menossa naimisiin yksin. Itse en moista vaivaa näkisi kun mies vaikuttaa siltä ettei voisi vähempää kiinnostaa...

 

tsemppiä sulle!

Ymmärrän täysin tilanteesi, olen itse melko samassa jamassa - kaikki kaatuu omaan niskaan. Minulla ei ole kyse siitä, etteikö olisi järjestänyt jos jonkinlaista juhlaa. Minusta kyse on ennemminkin siitä, että haluaisi oikeasti järjestämään tämän juhlan yhdessä toisen kanssa. Minä niinkuin varmaan sinäkin osaamme puhua puhelimessa, postittaa, järjestää, hankkia tarvittavia asioita, joita itse asiassa pienemmissäkin häissä on ihan samat kuin isommassa. Mutta haluaisin jakaa tämän puolisoni kanssa, joka ei näe eikä ymmärrä koko asiaa.

 

:hug:

Olet päiväsi prinsessana ansainnut.

Meillä oli pari vuotta sitten melko samanlainen tilanne. Oikeastaan juuri samanlainen, mutta onneksi minulla oli näppärä kaaso apuna. Noin 96% tein kuitenkin itse kaikista järjestelyistä. Olisin toivonut, että jotain olisi tullut minulle yllätyksenä, mutta ei mitään. Hääpäivä oli jo moneen kertaan eletty etukäteen.

Vaikka mieheni ei osallistunutkaan häiden järkkäämiseen, on hän kuitenkin mies jonka halusin silloin ja nytkin. Vaikka silloin tuntui tosi pahalta, että miestä ei voisi vähempää kiinnostaa, niin nämäkin asiat ovat saaneet mittasuhteet. Mieheni vain ei ole mielikuvituksekas itseni rinnalla eikä myöskään romantikko. Mutta loistava perheenisä hän on.

En voi tietenkään sanoa, että olet oikean miehen kanssa, tai että sinun on nyt vain jaksettava, mutta muista että vaikka nyt häät tuntuvat koko elämältä ne ovat vain pieni osa koko elämästänne.

Itse järjestin reilu 100 hengen häät, ja voit uskoa, että olin valmis heittämään hanskat tiskiin monta kertaa. Jostain sitä voimaa vain aina sai. Nainen on luotu organisoimaan, ja uskon että jälki on paljon parempaa kun sinä teet kuin että miehesi tekisi. Ja säästyt kyselemiseltä. Jossain vaiheessa itse yritin selvittää mieheni mielipiteitä, mutta se oli niin tuskaista, että lopetin melko pian.

Joillekin meistä on annettu sellaiset miehet jotka haluavat järkätä ja suunnitella, meille monille vain sellaiset jotka haluavat nähdä lopputuloksen. Mutta se, että miehesi ei ymmärrä osallistua hääjärjestelyihin, ei tee hänestä huonoa aviomiestä.

Pienellä houkuttelulla saat varmasti jotain teetettyä miehelläsikin... Miehille pitää opetella selittämään asiat niin, että lopulta he muka itse keksivät asian! =)

Jaksamista toivotan sinulle paljon, ja onnellista valmisteluaikaa. Paistaa se päivä risukasaankin!