S
Sanni
Vieras
Onko teillä ollut omien häittenne jälkeen ahdistunut olo?
Ollaan seurusteltu yli 7 vuotta ja mentiin nyt kesällä naimisiin. Suhteeseemme on mahtunut yksi kriisin aika, mutta muuten olemme olleet varsin onnellisia. Ennen häitä juttelin äitini kanssa naimisiin menosta ja kerroin kuinka ihana on mennä naimisiin luotettavan, hellän ja hauskankin ihmisen kanssa.
Suuren intohimon aika on kyllä suhteestamme ohi, mutta tilalle on varmaan tullut sitten jotain muuta.
Olen kuitenkin ymmälläni omista fiiliksistäni... Tuoreena vaimona minun kaiketi pitäisi olla ikionnellinen ja erittäin rakastunut. Häiden aikaan olinkin.
Nyt muutaman kuukauden päästä olenkin ahdistunut. Tulevaisuus pelottaa... Onko minusta vaimoksi? Entä miehestäni aviomieheksi? Miten jaksan perheen äidin arjen? Olenko nyt aina vain ja ainoastaan tutun ja turvallisen mieheni kanssa? Eikö koskaan enää ihastuksen perhosia mahassa?
Jossain mieleni sopukassa pelkään, että muutuin yhdessä yössä nuoresta naisesta, hellan ääreen joutuneeksi Rouvaksi tai pahimmassa tapauksessa talon emännäksi.
Onko teillä muilla ollut vastaavia tuntemuksia? Miten selvisitte niistä?
Olen pitkään toivonut, että alkaisimme yrittämään lasta. Mieheni on aina sanonut, että odotellaan vielä vähän. Nyt yhtäkkiä mieheni olisikin valmis perheen perustamiseen ja minusta tuntuu tältä. Apua!
Ollaan seurusteltu yli 7 vuotta ja mentiin nyt kesällä naimisiin. Suhteeseemme on mahtunut yksi kriisin aika, mutta muuten olemme olleet varsin onnellisia. Ennen häitä juttelin äitini kanssa naimisiin menosta ja kerroin kuinka ihana on mennä naimisiin luotettavan, hellän ja hauskankin ihmisen kanssa.
Suuren intohimon aika on kyllä suhteestamme ohi, mutta tilalle on varmaan tullut sitten jotain muuta.
Olen kuitenkin ymmälläni omista fiiliksistäni... Tuoreena vaimona minun kaiketi pitäisi olla ikionnellinen ja erittäin rakastunut. Häiden aikaan olinkin.
Nyt muutaman kuukauden päästä olenkin ahdistunut. Tulevaisuus pelottaa... Onko minusta vaimoksi? Entä miehestäni aviomieheksi? Miten jaksan perheen äidin arjen? Olenko nyt aina vain ja ainoastaan tutun ja turvallisen mieheni kanssa? Eikö koskaan enää ihastuksen perhosia mahassa?
Jossain mieleni sopukassa pelkään, että muutuin yhdessä yössä nuoresta naisesta, hellan ääreen joutuneeksi Rouvaksi tai pahimmassa tapauksessa talon emännäksi.
Onko teillä muilla ollut vastaavia tuntemuksia? Miten selvisitte niistä?
Olen pitkään toivonut, että alkaisimme yrittämään lasta. Mieheni on aina sanonut, että odotellaan vielä vähän. Nyt yhtäkkiä mieheni olisikin valmis perheen perustamiseen ja minusta tuntuu tältä. Apua!