Avioliiton siunaus siviilivihkimisen jälkeen. Mitä mieltä olet?

Naurattaa nää kommentit ..."Rahaa ja lahjoja sillä vaan halutaan"
Häiden järjestäminen maksaa maltaita jos oikein tanssihäät pitää jossain luonnonhelmassa ja maksaa pitopalvelut yms. Kukaan tuttuni ei ole päässyt tienaamaan tällä tavalla. Mut kaksplussalta saa aina lukea et siten tienaa hyvin.

 

[QUOTE="Horuksen silmä";24083923]Kertoisitko mulle mitä järkeä tossa oli?[/QUOTE]

Mä en kuulu kirkkoon niin ei voitu vihkiä kirkossa.

 

aivan normi käytäntö kun haluaa siviilivihkimisen.

 

Naurattaa nää kommentit ..."Rahaa ja lahjoja sillä vaan halutaan"
Häiden järjestäminen maksaa maltaita jos oikein tanssihäät pitää jossain luonnonhelmassa ja maksaa pitopalvelut yms. Kukaan tuttuni ei ole päässyt tienaamaan tällä tavalla. Mut kaksplussalta saa aina lukea et siten tienaa hyvin.

Aika monelle tuntuu nykypäivänäkin vanhemmat maksavan

Ja mielipiteeni on että tuo on äärimmäisen naurettavaa touhua, en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä. Itse en pidä tuollaisia mitenkään juhlavina enkä osaisi arvostaa niin kuin oikeita häitä, sori. En usko että menisin edes tuollaisiin "häihin" Tosin jos olisi tosi läheinen niin menisin ja pitäisin mölyt mahassani. Miettikää nyt itsekin. Ensin naimisiin maistraatissa ja sitten "naimisiin" vielä kirkossa, parhaimmillaan hääpuku päällä, kimput kädessä jne.

 

[QUOTE="data";24084260]Helppoa, koska ei koe olevansa kenenkään silmien alla. Uskonnottomilla on täysi oikeus poimia rusinat pullasta [/QUOTE]

Toi ei vaan käy mun järkeen. Miten voi luvata jotain Jumalan silmien edessä, jos ei usko että Jumala on siinä?

Mun kaverilla tuli aikoinaan riitaa silloisen mehensä kanssa kun nainen olisi halunnut kirkohäät, mutta mies ei ateistina suostunut. Vaika itse olen kristitty, olin tässä miehen puolella sillä perusteella ettei vaan yksinkertaisesti voi luvata mitään sellaiselle, johon ei usko.

Suomessa on uskonnonvspaus, parisuhde toimii jos tehdään kompromisseja, eikä se nyt voi mitenkän olla mahdollista että puolisoilla ois TÄYSIN samanlaiset arvot, samat näkemykset ja samat mielipiteet KAIKESTA, ei, se ei ole aitoa!

 

Mitä mieltä olet siitä, että pariskunta käy esim. salaa maistraatissa vihittävänä, ja pitää myöhemmin juhlat, joissa avioliitto siunataan?

Onko mielestäsi vähemmän juhlavaa pitää juhlat jo virallisesti naimisissa oleville?

Latistaako se tunnelman?

Olen parissa tuommoisessa tilaisuudessa ollut ja kokenut ne oikein mukaviksi.
Ei millään lailla latistanut tunnelmaa se, että maistraatissa käyty jo aiemmin.

Itseasiassa meilläkin mies haaveilee, jotta joskus vielä pidettäisiin isot jälkihäät suvulle ja ystäville. Silloin aikoinaan kun se vihkiminen oli pikaista, kaikkea muuta kuin juhlavaa ja jäi kovin muiden, tärkeämpien asioiden varjoon.

 

Ei mun mielestä latista mitenkään tunnelmaa. Onhan se kiva järjestää juhlat, jos vaikka naimisiin mennessä ei ollut varaa niitä järjestää. Eikä juhlien järjestäminen automaattisesti tarkoita lahjojen kerjäämistä vaan ystävien ja sukulaisten kanssa juhlimista. Ihme tapa täällä palstalla aina alkaa syyttelemään lahjojen ja rahojen toivojaksi jos häistä on puhe.

 

Jos jompikumpi tai molemmat kokee, että papin siunaus on tarpeen, ilman muuta kannatettava idea.

Muuten tekopyhä ja vähintäänkin arveluttava, voihan ne juhlat pitää muutenkin, "naimisenjulkistamisbileet".

 

[QUOTE="vieras";24084577]Toi ei vaan käy mun järkeen. Miten voi luvata jotain Jumalan silmien edessä, jos ei usko että Jumala on siinä?
[/QUOTE]

Miksei voisi, sehän kuuluu rituaaliin? Saahan sitä vannoa vaikka Heran nimeen halutessaan, vaikka ei uskoisi häneen. Vain minä olen vastuussa lupauksistani, eikä sillä ole merkitystä kenen nimeen ne vannon. Minulle se on pelkkä tyhjä tapa, aivan kuten kynttilöiden sytyttäminen haudalle. Osa on hauskoja tapoja vailla varsinaista merkitystä, kuten syntymäpäiväkakun kynttilät.

Tarvittaessa voisin rukoillakin jonkun puolesta, jos tämä kokisi saavansa siitä apua.

 

[QUOTE="data";24084653]Miksei voisi, sehän kuuluu rituaaliin? Saahan sitä vannoa vaikka Heran nimeen halutessaan, vaikka ei uskoisi häneen. Vain minä olen vastuussa lupauksistani, eikä sillä ole merkitystä kenen nimeen ne vannon. Minulle se on pelkkä tyhjä tapa, aivan kuten kynttilöiden sytyttäminen haudalle. Osa on hauskoja tapoja vailla varsinaista merkitystä, kuten syntymäpäiväkakun kynttilät.

Tarvittaessa voisin rukoillakin jonkun puolesta, jos tämä kokisi saavansa siitä apua.[/QUOTE]

Tuo on todella hankala juttu... vetää raja johonkin. Mitä tekee omasta uskostaan ja mitä toisen uskon vuoksi, kunnioituksesta.

 

No meidät on vihitty maistraatissa lähimpien sukulaisten läsnä ollessa. Mies ei kuulu kirkkoon niin muuta vaihtoehtoa ei ollut. Kaksi vuotta (ja kaksi lasta) myöhemmin pidimme hääjuhlan avioliitonsiunauksen muodossa. Tällöin siis pidimme ne ns. "kunnon häät" kuten jotkut tuttavistamme nimittää. Meille kuitenkin oikea hääpäivä on tuo vihkipäivä maistraatissa, vaikka osa sitä ihmetteleekin ("ettehän te edes juhlinu sillon." No käytiin sylmässä ja kahviteltiin sukulaisten kanssa).

 

[QUOTE="data";24084653]Miksei voisi, sehän kuuluu rituaaliin? Saahan sitä vannoa vaikka Heran nimeen halutessaan, vaikka ei uskoisi häneen. Vain minä olen vastuussa lupauksistani, eikä sillä ole merkitystä kenen nimeen ne vannon. Minulle se on pelkkä tyhjä tapa, aivan kuten kynttilöiden sytyttäminen haudalle. Osa on hauskoja tapoja vailla varsinaista merkitystä, kuten syntymäpäiväkakun kynttilät.

Tarvittaessa voisin rukoillakin jonkun puolesta, jos tämä kokisi saavansa siitä apua.[/QUOTE]

Silloin se ei ole aitoa, silloin sä et oikeasti lupaa rakastaa puolisoa, kun et itsekään usko siihen mitä lupaat.

Onko sulle avioliittokin pelkkä rituaali?

 

Tuo on todella hankala juttu... vetää raja johonkin. Mitä tekee omasta uskostaan ja mitä toisen uskon vuoksi, kunnioituksesta.

Minä olen uskonnoton enkä usko minkäänlaiseen henkimaailmaan. Minusta koko asia ei ole sen kummempi kuin toisten kulttuurin ja tapojen kunnioittamisesta.

 

No meidät on vihitty maistraatissa lähimpien sukulaisten läsnä ollessa. Mies ei kuulu kirkkoon niin muuta vaihtoehtoa ei ollut. Kaksi vuotta (ja kaksi lasta) myöhemmin pidimme hääjuhlan avioliitonsiunauksen muodossa. Tällöin siis pidimme ne ns. "kunnon häät" kuten jotkut tuttavistamme nimittää. Meille kuitenkin oikea hääpäivä on tuo vihkipäivä maistraatissa, vaikka osa sitä ihmetteleekin ("ettehän te edes juhlinu sillon." No käytiin sylmässä ja kahviteltiin sukulaisten kanssa).

Mikä helvetin järki tässä on? Miksi ei voi pitää juhlia silloin kun menee naimisiin? Miksi ei voi pitää ihan vaan tavallisia juhlia vaan täytyy pitää "häät" jotka on vähintäänkin tekopyhät tuossa vaiheessa. Niin no, tavallisissa juhlissa voisi olla se riski ettei porukkaa kiinnostaisikaan tulla kun "häistä" ei kehtaa jäädä pois ja lahjatkin olisivat varmaan vaatimattomammat. Mitään muuta en keksi sille että pidetään "häät" ja mennään leikkinaimisiin myöhemmin uudelleen. Miksei sitten joka vuosi? Joka vuosi häät pystyyn ja tilinumerot kutsuun, eikö?

 

[QUOTE="vieras";24084695]Silloin se ei ole aitoa, silloin sä et oikeasti lupaa rakastaa puolisoa, kun et itsekään usko siihen mitä lupaat.

Onko sulle avioliittokin pelkkä rituaali?[/QUOTE]

Oma lupaukseni on aitoa. Sen olen luvannut jo ennen vihkimistä, itse avioliitto on vain oikeudellinen sopimus.

 

[QUOTE="data";24084708]Oma lupaukseni on aitoa. Sen olen luvannut jo ennen vihkimistä, itse avioliitto on vain oikeudellinen sopimus.[/QUOTE]

Noinhan se menee.

 

[QUOTE="data";24084696]Minä olen uskonnoton enkä usko minkäänlaiseen henkimaailmaan. Minusta koko asia ei ole sen kummempi kuin toisten kulttuurin ja tapojen kunnioittamisesta.[/QUOTE]

Minusta se ei ole aivan noin yksinkertaista. Omalta osaltani mietin, missä rituaaleissa voin olla mukana ja kuinka vilpittömin mielin. Sillä jos en ole mukana kunnioituksella, rienaan toisten uskoa. Enkä tahdo tehdä niin, toisen pyhää tilaa ei saa loukata. Ja toisaalta, kumpi loukkaa ja ketä enemmän, jos jää pois jostain rituaalista tai uskonnollisista menoista.

Pohdiskelin tätä taannoin ennen ystävättären lapsen muistotilaisuutta ja uurnanlaskua. Tulin siihen tulokseen, että jos olisin mennyt hakemaan lohtua, olisin toiminut väärin. Olin mukana antamassa lohtua ja kunnioittamassa ystävättären menetystä ja tapaa käsitellä sitä.

Eli uskonnollisen henkilön kirkkohäissä tai muussa uskonnollisessa tilaisuudessa voisin olla läsnä, mutta jos tietäisin, että henkilö/t eivät toimi vakaumuksesta, en kokisi oikeaksi olla mukana.

 

Minusta se ei ole aivan noin yksinkertaista. Omalta osaltani mietin, missä rituaaleissa voin olla mukana ja kuinka vilpittömin mielin. Sillä jos en ole mukana kunnioituksella, rienaan toisten uskoa. Enkä tahdo tehdä niin, toisen pyhää tilaa ei saa loukata. Ja toisaalta, kumpi loukkaa ja ketä enemmän, jos jää pois jostain rituaalista tai uskonnollisista menoista.

Tuo on totta. En ole loukannut ihmisiä osallistumalla heidän uskonnollisiin menoihinsa, he ovat tienneet kutsuessaan että olen ateisti. Kunnioittaa voi muutenkin kuin uskomalla.

 

[QUOTE="data";24084978]Tuo on totta. En ole loukannut ihmisiä osallistumalla heidän uskonnollisiin menoihinsa, he ovat tienneet kutsuessaan että olen ateisti. Kunnioittaa voi muutenkin kuin uskomalla.[/QUOTE]

Näinhän se on. Mutta on oltava jotain, jota kunnioittaa: henkilön vakaumus.

 

Näinhän se on. Mutta on oltava jotain, jota kunnioittaa: henkilön vakaumus.

Aivan. Osa uskovaisista haluaa minun osallistuvan tapahtumiinsa pelkästään siksi, että kääntyisin. Että näkisin niissä tilaisuuksissa ne 'hyvät hedelmät'.

 

[QUOTE="data";24085018]Aivan. Osa uskovaisista haluaa minun osallistuvan tapahtumiinsa pelkästään siksi, että kääntyisin. Että näkisin niissä tilaisuuksissa ne 'hyvät hedelmät'.[/QUOTE]

Kunnioituksen on oltava molemminpuolista, että sitä on olemassa.

Tietenkin olisihan se hienoa saada pisteet kotiin datan tai jonkun muun ateistin tai vielä mieluummin vääräuskoisen käännyttämisestä.

 

No kun eihän kukaan oikeasti tule paikalle ilman mitään lahjaa tai shekkiä.

Miksei sit voi sanoa, et mahdolliset muistamiset lasten allergiaosaston hyväksi tilille xxx-xxx?
En oo vielä yhdessäkään hääjuhlakutsussa sellaista nähnyt, on ne juhlat sitten pidetty ajallaan tai jälkikäteen.

Mä oon kerran tuollaisen nähnyt. Parhaan ystäväni mennessä naimisiin lahjarahat menivät kirkon ulkomaanavulle.

Muoks. Unohdin vastata kysymykseen. Mulla ei ole väliä onko siunaus siviilivihkimisen jälkeen vai ei. Jotenkin vain oletan hääparin haluavan juhlistaa läheisten kanssa tärkeää päiväänsä.

 

Kunnioituksen on oltava molemminpuolista, että sitä on olemassa.

Tietenkin olisihan se hienoa saada pisteet kotiin datan tai jonkun muun ateistin tai vielä mieluummin vääräuskoisen käännyttämisestä.

Niissä tilaisuuksissa on kuitenkin syntynyt välillä mielenkiintoisia keskusteluja ja olen itsekin nauttinut niistä.

 

[QUOTE="Horuksen silmä";24083923]Kertoisitko mulle mitä järkeä tossa oli?[/QUOTE]

Mä voin kertoa, vaikka en olekaan se, jolta kysyit.
Mun isä äiti oli jo hyvän matkaa yli 80v kun menin naimisiin. Mieheni ei kuulunut kirkkoon, ei ole edes kastettu. On ollut mummlleni hyvin mieluisa mies, mutta mummini ei tiennyt ettei kuulu kirkkoon. Siviilivihkiminen siksi, että kirkkohäitä emme olisi saaneet. Avioliiton siunaus kirkossa samana päivänä koska: 1) mummini, vanhan ihmisen mielenrauha säilyi 2 ) koska minä kuulun kirkkoon ja se oli minullekin tärkeää 3 ) koska halusimme juhlavat häät, lahjoista viis.
Eiköhän tässä ole syytä enemmän pitää avioliiton siunaus kun jättää pitämättä.

 

[QUOTE="data";24085067]Niissä tilaisuuksissa on kuitenkin syntynyt välillä mielenkiintoisia keskusteluja ja olen itsekin nauttinut niistä.[/QUOTE]

Siunaustilaisuudessa, jossa taannoin olin, oli myös todella mielenkiintoista: eri suuntauksien kristittyjä, rastafareja, pakanoita ja ties mitä muuta populaa lisäksi. Ja kaikki sulassa sovussa ja keskustellen. No, rastafarit tulivat vasta seremonian jälkeen, sillä se oli heille sopivinta.