Avioerolaput odottivat pöydällä eilen...

Soittasin itse kyllä hänen vanhemmileen.Kysyisin onko puhunut tai antanut mitään vinkkiä heille että tällaista on suunnitellut.Voimia sinulle

 

Missä vaiheessa alan soittelemaan asuntoja?

 

minkä ikäinen miehesi on ?

 

minkä ikäinen miehesi on ?

25v.

 

Missä vaiheessa alan soittelemaan asuntoja?

Nyt. Jos mies tekee tuollalailla, ei ole mitään syytä pitkittää tilannetta.

 

Arvelinkin, hän ei vastaa viestiini. Mutta ompahan ainakin tietoinen, että en allekirjoita ilman että ei käy täällä ensin puhumassa. Ja yhdessä kai tavarat pitää jakaa? Miten sekin käytännössä menee? Ihan hirveä tunne, kuin kivi olisi sydämellä :'(

Joko sovitte tavaroiden jaosta yhdessä tai sitten ne jaetaan oikeudessa. Katso tuolta linkistä kohta ositus, mutta lue myös muut jutut.

http://www.eroperhe.net/

 

Aika nopeasti ihmiset ovat tekemässä ratkaisuja. Eilen ilmestyneet avioeropaperit ja ne tulisi allekirjoittaa keskustelematta ja samalla mietitään ratkaisuja, miten ap:n tulisi toimia: hakea uutta asuntoa ym. Mielestäni teit ap oikein kun kirjoitit miehellesi, ettet allekirjoita papereita ennen kuin olette jutelleet. Arvioit sitten keskustelemisen jälkeen, onko syytä eroon vai voisitteko mielestäsi jotenkin vielä yrittää. Vielä jos mies on masentunut, niin se pistää miettimään vähän tarkemmin! Voihan kyse olla vaikka väärinkäsityksestä tai että joku on valehdellut ap:n miehelle, että ap:llä on toinen mies! Tai mies on niin masentunut, että kokee, että ei ansaitse ap:tä... Jos ap:n mies tarvitsee vain tukea....? Jos ero tulee, niin läheiset ja yhteiskunta kyllä tukevat yh:aa, siitä sinun ei tarvitse huolehtia. Toivottavasti asia selviää pian, tsemppiä! :flower:

 

Luulis menevän yks tavaroiden puolittaminen meidän kesken! Mitä te jättäisitte lapsillenne tänne? Pakko kait ainakin jotain leluja jättää?

 

minkä ikäinen miehesi on ?

25v.

Onko lapsenne vielä pieniä? Teillä on kuitenkin kolme lasta ja se on uuvuttavaa molemmille.

 

minkä ikäinen miehesi on ?

25v.

Onko lapsenne vielä pieniä? Teillä on kuitenkin kolme lasta ja se on uuvuttavaa molemmille.

1v, 4v, 6v.

 

Aika nopeasti ihmiset ovat tekemässä ratkaisuja. Eilen ilmestyneet avioeropaperit ja ne tulisi allekirjoittaa keskustelematta ja samalla mietitään ratkaisuja, miten ap:n tulisi toimia: hakea uutta asuntoa ym. Mielestäni teit ap oikein kun kirjoitit miehellesi, ettet allekirjoita papereita ennen kuin olette jutelleet. Arvioit sitten keskustelemisen jälkeen, onko syytä eroon vai voisitteko mielestäsi jotenkin vielä yrittää. Vielä jos mies on masentunut, niin se pistää miettimään vähän tarkemmin! Voihan kyse olla vaikka väärinkäsityksestä tai että joku on valehdellut ap:n miehelle, että ap:llä on toinen mies! Tai mies on niin masentunut, että kokee, että ei ansaitse ap:tä... Jos ap:n mies tarvitsee vain tukea....? Jos ero tulee, niin läheiset ja yhteiskunta kyllä tukevat yh:aa, siitä sinun ei tarvitse huolehtia. Toivottavasti asia selviää pian, tsemppiä! :flower:

Olen samaa mieltä. Odota ensin selitystä mieheltä, mieti jatkot sen jälkeen. Ehdit kyllä eroamaan myöhemminkin, älä tee hätiköityjä tekoja. Kuitenkin isoja elämänmuutoksia edessä.

 

minkä ikäinen miehesi on ?

25v.

Onko lapsenne vielä pieniä? Teillä on kuitenkin kolme lasta ja se on uuvuttavaa molemmille.

Kovin isoja eivät voi olla, jos vanhemmatkin vasta pikkusen päälle parikymppisiä.

 

Luulis menevän yks tavaroiden puolittaminen meidän kesken! Mitä te jättäisitte lapsillenne tänne? Pakko kait ainakin jotain leluja jättää?

Lapset pitävät omat tavaransa. Ne kannattaa jakaa paikkoihin sen mukaan mikä on lapsille parhaaksi.

 

:hug: voimia rankkaan urakkaan!

Mutta muista, älä koskaan lähde riitelemään turhasta ja jos asiat ovat vaikeita, niin hankkikaa ulkopuolista apua. Älkää antako lasten kärsiä erostanne. Muistakaa että lapsetkin ovat oikeutettuja tietämään asioista ja kaipaavat myös isäänsä.

 

vaikeita juttuja, mut sillä, allekirjoitatko paprut vai ei, ei ole mitn merkitystä. Ja turha alkaa riitelee. elämä jatkuu

 

minkä ikäinen miehesi on ?

25v.

Onko lapsenne vielä pieniä? Teillä on kuitenkin kolme lasta ja se on uuvuttavaa molemmille.

1v, 4v, 6v.

Miehen voimat on loppu ja hän haikailee entistä vapautta. Se ei kuitenkaan ratkaise mitään. Yrittäkää korjata suhteenne jos vain vähänkään sitä haluat, älkää kuitenkaan vielä hätäilkö. Toisaalta jos sidot miestäsi liikaa hän joutuu paniikkiin, mutta jos päästät kokonaan irti niin hän ei saa tukea ollenkaan. Tasapainoilu tukemisen ja sitomisen välillä on todella vaikeaa.

 

alkaa lapsena leikkimään aikuista, 24vuotiaana sullakin 3 lasta?? :/

Toisista siihen on, toisista ei. Turhaa alat moralisoimaan.

no teistä ei näköjään ollut

kamalaa, kun täällä ihmiset on ilkeitä :/

 

Voimia.. :hug:

Odottele nyt rauhassa josko se miehes sieltä vastailee. Hän ei ehkä tiedä mitä vastais niin voi kestää se vastaaminen jonkin aikaa, mutta luulis nyt aikuisen ihmisen edes jotain viestiä pistävän sulle.

 

Hei Mansikka86

Ota hyvistä,neuvoista vaari. Minusta Data kirjoittaa poikkeuksellisen viisaasti harkittua asiaa ja rakentavasti - hyvää tulevaisuuttasikin ajatellen.

 

mä kirjoittaisin ne paperit ja alkaisin ettimään asuntoa. on vaan itsesikin kannalta turhan uuvuttavaa pitkittää tilannetta, kerran mies on päätöksensä tehnyt. Asunnon saannissa voi kestää, ja senhän voi aina perua, jos asiat niikseen menee..

voimia :hug: en voi kuvitellakkaan miltä susta tuntuu nyt, mutta olen varma että selviät!

 

Älä nyt ole jakamassa mitään ennenkuin selviää, miten jatkossa tilanne etenee.
Avioerossa suoritetaan ositus sitten aikanaan. Siihen saakka ellei muuta ole sovittu, talo on teidän yhteistä omaisuuttanne ja miehesi on vastuussa sen lainojen lyhentämisestä yms kuten ennenkin, siitä riippumatta missä hän sen ajan majailee. Hän voi toki asua muualla, mutta maksamasta hän ei pääse vain luikkimalla pakoon. Se sun kannattaa kirjoittaa ihan ensimmäisenä ja niin selvästi että varmasti tajuaa. Miehesi kyllä kuulostaa ihan hirveälle surkimukselle. Laita viestiä, että jos ei luuseri ole ottanut vartin sisällä yhteyttä, laitat hänen edesottamuksensa julkiseen jakoon koko suvulle, sisältäen luuserin oman suvun ja etunenässä äidin. Tuommoiset pää-puskaan-tyypit kyllä jaksaa raivostuttaa. Kyllä sen verran pitää olla miestä, että jos kerran on avioeroa hakemassa niin uskaltaa raahata ahterinsa paikalle.

Sinusta tämä voi nyt tuntua maailmanlopulta, mutta elämällä on taipumus kantaa. Tiedä mitä kivaa sillä on sinua varten jemmassa ihan nurkan takana. Julmasti sanottuna; kyllä maailmaan kolmijalkoja mahtuu, sinulla on kuitenkin lapset.

 

minkä ikäinen miehesi on ?

25v.

Onko lapsenne vielä pieniä? Teillä on kuitenkin kolme lasta ja se on uuvuttavaa molemmille.

1v, 4v, 6v.

Miehen voimat on loppu ja hän haikailee entistä vapautta. Se ei kuitenkaan ratkaise mitään. Yrittäkää korjata suhteenne jos vain vähänkään sitä haluat, älkää kuitenkaan vielä hätäilkö. Toisaalta jos sidot miestäsi liikaa hän joutuu paniikkiin, mutta jos päästät kokonaan irti niin hän ei saa tukea ollenkaan. Tasapainoilu tukemisen ja sitomisen välillä on todella vaikeaa.

Hyvin sanottu!

Kirvestä en ns.kaivoon vielä heittäisi, vaan panostaisin avun hakemiseen ja sen saamiseen, yhteisesti ja molemmille erikseen. Ja se yhteinen keskustelunne on ehdottoman tärkeä juttu. Tässä on nyt mitä ilmeisimmin kasaantunut niin monta asiaa, joista on tullut nyt liian iso pala hallittavaksi miehellesi ja hän käsittelee asioita avioeron muodossa. Kuulostaisi todellakin siltä, että terapian paikka olisi erittäin perusteltu - ulkopuolinen näkee tilanteen uusin silmin ja saa siihen perspektiiviä. Keskusteluyhteyttä ei pidä sulkea tässä tilanteessa vaan nyt jos koskaan aukaista linjat auki kokonaan! Siis mikäli haluat, ap, jatkaa miehesi kanssa.

 

Varmaan 25-vuotias kolmen lapsen isä, joka on ollut samassa parisuhteessa "lapsesta saakka", kaipailee elämättä jäänyttä nuoruuttaaan. Varsinkin, kun vanhin lapsista on jo 6-vuotias, jolloin isäksi on tultu alle kaksikymppisenä.

En ihmettele tilannetta, mutta teidän pitäisi puhua nämä asiat halki. Ei siitä muuten mitään tule.

 

Ja vaikka liitto ei olisikaan enää pelastettavissa (jos mies on vaikka ihan umpirakastunut toiseen naiseen) niin terapeutin läsnäollessa on silti helpompi selvittää asiat niin ettei jää väärinkäsityksiä puolin eikä toisin.

 

Onko teillä ollut miten paljon kaksinkeskistä aikaa? Miehet usein tarvitsevat huomiota muutenkin kuin lasten isänä. Pienten lasten kanssa tuo huomio jää usein vähemmälle, lienekö tuo syynä. Itse käyn läpi kolmenkympin kriisiä kolmen lapsen äitinä sairastanut masennuksen ja Olen varmaan pitkälti samassa tilanteessa miehesi kanssa. Mutta koska olen vanhempi osaan hoitaa asiat osittain kypsemmin... Mutta kannattaa keskustella, jos sen keskusteluyhteyden saat. Toivon kaikkea hyvää teille molemmille ja jaksamista :hug: