Avioerolaput odottivat pöydällä eilen...

Itse odottaisin että hakee.Tai joku kaveri tms hakee.
En tekisi "palvelusta" viemällä postiin noin raukkamaisen tempun jälkeen.
Varmaan kuitenkin avain sinne vielä on.

Nyt, kun ketju on pidentynyt, mä "tekisin palveluksen". En miehen takia vaan itseni. Jos ap on joutunut toistuvasti naputtamaan miehelleen tämän ryyppäämisestä ja mies on nyt eropaperit tuonut valmiiksi ja häipynyt sitten taas ryyppyreissuilleen, niin varmasti allekirjottaisin ja veisin eropaperit postiin.

Totta tuokin mutta silti itse antaisin miehen hoitaa asian alusta loppuun.
Mutta ap tekee ihan oman päätöksen mitä paperille tekee :hug:

Mutta sitten taas toisaalta en saisi tietää onko mies sen vienyt postiin vai ei vaikka sen hakisikin.
Ehkä kuitenkin veisin itse postiin.

 

Jos sen voi postittaa niin miksi en sitä postittaisi? Odottelenko että hän hakee ja vie sen?

Postita jos haluat itse eron ja sinusta hän ei ollut hyvä puoliso ennen tätä eroilmoitusta. Mutta jos haluat pelastaa suhteen niin anna miehen postittaa se. Kyse on siitä mitä itse haluat elämältäsi.

Peesaan tätä.

 

Totta tuokin mutta silti itse antaisin miehen hoitaa asian alusta loppuun.
Mutta ap tekee ihan oman päätöksen mitä paperille tekee :hug:

Toki ap tekee päätöksensä itse. Ja voimia toivon hänelle tulevaan. Alussa vaan jotenkin sain sen kuvan, että ero tuli täysin yllättäen ja mies olisi ollut aiemmin lähestulkoon kultakimpale.

 

Totta tuokin mutta silti itse antaisin miehen hoitaa asian alusta loppuun.
Mutta ap tekee ihan oman päätöksen mitä paperille tekee :hug:

Toki ap tekee päätöksensä itse. Ja voimia toivon hänelle tulevaan. Alussa vaan jotenkin sain sen kuvan, että ero tuli täysin yllättäen ja mies olisi ollut aiemmin lähestulkoon kultakimpale.

Jatkoinkin vielä kirjoitusta että sitten taas toisaalta en saisi tietää onko mies sen vienyt postiin vai ei vaikka sen hakisikin.
Ehkä kuitenkin veisin itse postiin.
Harkinta-aikahan siinä kuitenkin on,eikös?

 

Kai teillä jotain erimielisyyttä on liitossa ollut, että vois joku syy olla?

Tähän on ihan pakko kommentoida jotain..
Erimimiielisyydet ei ole mikään syy purkaa avioliittoa. Kenenkään ei pitäisi solmia avioliittoa ennen kuin on sinut itsensä kanssa. Normaaleilla ihmisillä tulee riitoja, yhteentörmäyksiä kaiken ikään, se 50 vuotta naimisissa ollut leppoisa vanhuspariskuntakin voi kiukkuilla toisilleen yhä edelleen. Ristiriidoista tulee puhua, mutta ei tule olettaa että päästään edes kompromissiin. Niin avioliitossa, avoliitossa tai pelkässä seurustelussa tulee eteen hetkiä, joihin sisältyy odotusten murskaantumista, katkuksien nielemistä ja mykkäkouluja.

Raukkamaista on lähteä vaan menemään, niinkuin ap:n tapauksessa on käynyt. Luultavasti 10 vuoden sisällä henkilö vaappuu paikasta toiseen, omaa ehkä kasan muita ongelmia. Ja luultavasti omaa viileän ex-vaimon, joka elää parempaa uutta elämää (toivon niin).

Moni nuorten luoma suhde kaatuu juuri siihen, ettei pelisäännöt ole selvät, lähdetään tekemään juttuja vähän pakosta, mukaudutaan liikaa toisen haluamisiin tai sitten vaietaan jatkuvasti niistä asioista jotka ottaa nuppiin.

Klassisin juttu on pientenlasten nuoressa perheessä se, että nuorimamma vetää kilarit kun äijä ilmottaa lähtevänsä dokaa frendejen kaa. Tässä vaiheessa molemmat toimii itsekkäästi ja ei ole olemassa kompromissiä, joka tyydyttäisi molempien tarpeet. Nainen voi kysyä itseltään miksi se on niin vaikea juttu, että toinen käy ulkona ja mies voi kysyä miksi hänen pitää juuri silloin mennä. Mutta kun molemmat puhuu asiasta omilta kannoiltaan ilman syyttelyitä voidaan ehkä luoda avarampi tapa katsella maailmaa. Ehkä nainen oppii sietämään yksinäisyyttä ja sitä että on sidoksissa kotiin, ehkä mies oppii huomioimaan naisen kannalta jotain. Harvempi meistä pystyy lasten ollessa pieniä pidäyttäytymään omasta kivasta, etenkään siinävaiheessa kun nuoruutta ei ole eletty tarpeeksi. Itselläni kolmannen lapsen kohdalla vasta tuli se, ettei halunnut mennä mihinkään abaut vuoteen.
Samoinkuin yhteentörmäysten jälkeen mies on oppinut puhumaan menoistaa muutenkin kuin samanapäivänä kun tapahtuu.

No, ap:n ukko pitäisi laittaa koulutukseen, mutta tuskin siitä miestä saa vielä aikoihin.

 

Minun mieheni on juuri sellainen, jolla on vahvat mielipiteet ja hänen on vaikea hyväksyä muiden erilaisia käsityksiä. Mutta tämä on vain merkki hänen omasta kypsymättömyydestään ja epävarmuudestaan. Hän pyrkii antamaan itsestään hyvin itsevarman ja vahvan kuvan, koska hän ei voi sallia itselleen mitään heikkouksia. Hänen on oltava kaikessa täydellinen ja paras. Itse asiassa kirjoituksiasi lukiessani olen ajatellut sinun olevan hyvin paljon mieheni kaltainen.

No mulla ON vahvat mielipiteet, mun isä aina tuppasi sanomaan, että jos et sä itse tiedä mitä mieltä sä olet, niin kukas sitten? Meillä selitykseksi ei milloinkaan kelvannut emmätiiä. Piti osata perustella juttunsa.

Kuten sanottu, olen h*lvetin kyyninen tapaus, se on kyllä mun iso heikkous, mutta en minä mikään erehtymätön ole enkä haluakaan olla. Keskusteluissa myönnän kyllä reilusti jos käy ilmi että olen väärässä, mutta jos olen mielestäni oikeassa, niin en anna piiruakaan periksi. Ja en kyllä osaa kunnioittaa mielipidettä, jota sen antaja ei osaa perustella mitenkään, mun kanssa ei vaan silläsipuli-linjalla pärjää, vaan jotain pitää olla mihin väitteensä rakentaa. Ja jos rakentaa hyvin, niin saatan hyvinkin ostaa sen ajatuksen.

Monista asioista mulla on jyrkät mielipiteet ja sanonkin joskus rumasti, mutta mun linja on se, että rumista asioista ei voi kauniisti puhua.

 

Miksi Jaana aina ilmestyy vaahtoamaan, kun Mansikka86 häipyy? Taitaa olla sama henkilö kyseessä.

 

missäs mennään?

 

Iso halaus Mansikalle! Luin tätä ketjua pöyristyneenä miehesi käytöksestä, ja halusin toivottaa sinulle onnea ja menestystä elämääsi. Kuulostat rakastavalta äidiltä, lapset on iso voimavara.

 

Jatkoinkin vielä kirjoitusta että sitten taas toisaalta en saisi tietää onko mies sen vienyt postiin vai ei vaikka sen hakisikin.
Ehkä kuitenkin veisin itse postiin.
Harkinta-aikahan siinä kuitenkin on,eikös?

Mansikka harmaana? Vie vaan postiin ja ilmoita siipalle, että olet näin tehnyt. Siinäpähän näkee, että vakavilla asioilla ei pelleillä. Sitten harkinta-ajan puitteissa tosiaan jatkatte.

Anopin synttäreille menet, olet kaikille muille yksi aurinko, mut jos ukko yrittää jotain mussuttaa, niin murhaava katse, jäätävä hiljaisuus ja veks. Siellä ei kannata edes yrittää jutella. Tärkeää on, että ukkosi tietää jo siellä, että olet postittanut erohakemuksen ja voit vaikka valehdella että kämppäkin jo löytyi. Kysyt muina miehinä, että otatko lapset ensi viikendiksi, mulla ois yks meno. Annat ukolle niin kylmää kyytiä että taatusti tietää mitä on tullut tilanneeksi.

 

Puhuit paljon asiaa. Jäin vain ihmettelemään tuota "klassista nuorimamma vetää kilarit kun äijä ilmoittaa lähtee dokaan kavereitten kanssa". Sinulla
on kummallinen asenne - onko sun mielestä TOSIAAN ok, että äiti on sidoksissa kotiin ja yksinäinen? Uskon monen äidin/vaimon odottavan tasapuolisuutta liitossa tyyliin kummallakin on kodin ulkopuolisisa menoja jne. Jopa riippumatta iästä.

Kai teillä jotain erimielisyyttä on liitossa ollut, että vois joku syy olla?

Tähän on ihan pakko kommentoida jotain..
Erimimiielisyydet ei ole mikään syy purkaa avioliittoa. Kenenkään ei pitäisi solmia avioliittoa ennen kuin on sinut itsensä kanssa. Normaaleilla ihmisillä tulee riitoja, yhteentörmäyksiä kaiken ikään, se 50 vuotta naimisissa ollut leppoisa vanhuspariskuntakin voi kiukkuilla toisilleen yhä edelleen. Ristiriidoista tulee puhua, mutta ei tule olettaa että päästään edes kompromissiin. Niin avioliitossa, avoliitossa tai pelkässä seurustelussa tulee eteen hetkiä, joihin sisältyy odotusten murskaantumista, katkuksien nielemistä ja mykkäkouluja.

Raukkamaista on lähteä vaan menemään, niinkuin ap:n tapauksessa on käynyt. Luultavasti 10 vuoden sisällä henkilö vaappuu paikasta toiseen, omaa ehkä kasan muita ongelmia. Ja luultavasti omaa viileän ex-vaimon, joka elää parempaa uutta elämää (toivon niin).

Moni nuorten luoma suhde kaatuu juuri siihen, ettei pelisäännöt ole selvät, lähdetään tekemään juttuja vähän pakosta, mukaudutaan liikaa toisen haluamisiin tai sitten vaietaan jatkuvasti niistä asioista jotka ottaa nuppiin.

Klassisin juttu on pientenlasten nuoressa perheessä se, että nuorimamma vetää kilarit kun äijä ilmottaa lähtevänsä dokaa frendejen kaa. Tässä vaiheessa molemmat toimii itsekkäästi ja ei ole olemassa kompromissiä, joka tyydyttäisi molempien tarpeet. Nainen voi kysyä itseltään miksi se on niin vaikea juttu, että toinen käy ulkona ja mies voi kysyä miksi hänen pitää juuri silloin mennä. Mutta kun molemmat puhuu asiasta omilta kannoiltaan ilman syyttelyitä voidaan ehkä luoda avarampi tapa katsella maailmaa. Ehkä nainen oppii sietämään yksinäisyyttä ja sitä että on sidoksissa kotiin, ehkä mies oppii huomioimaan naisen kannalta jotain. Harvempi meistä pystyy lasten ollessa pieniä pidäyttäytymään omasta kivasta, etenkään siinävaiheessa kun nuoruutta ei ole eletty tarpeeksi. Itselläni kolmannen lapsen kohdalla vasta tuli se, ettei halunnut mennä mihinkään abaut vuoteen.
Samoinkuin yhteentörmäysten jälkeen mies on oppinut puhumaan menoistaa muutenkin kuin samanapäivänä kun tapahtuu.

No, ap:n ukko pitäisi laittaa koulutukseen, mutta tuskin siitä miestä saa vielä aikoihin.

 

Jatkoinkin vielä kirjoitusta että sitten taas toisaalta en saisi tietää onko mies sen vienyt postiin vai ei vaikka sen hakisikin.
Ehkä kuitenkin veisin itse postiin.
Harkinta-aikahan siinä kuitenkin on,eikös?

Mansikka harmaana? Vie vaan postiin ja ilmoita siipalle, että olet näin tehnyt. Siinäpähän näkee, että vakavilla asioilla ei pelleillä. Sitten harkinta-ajan puitteissa tosiaan jatkatte.

Anopin synttäreille menet, olet kaikille muille yksi aurinko, mut jos ukko yrittää jotain mussuttaa, niin murhaava katse, jäätävä hiljaisuus ja veks. Siellä ei kannata edes yrittää jutella. Tärkeää on, että ukkosi tietää jo siellä, että olet postittanut erohakemuksen ja voit vaikka valehdella että kämppäkin jo löytyi. Kysyt muina miehinä, että otatko lapset ensi viikendiksi, mulla ois yks meno. Annat ukolle niin kylmää kyytiä että taatusti tietää mitä on tullut tilanneeksi.

Ei ollut mansikka harmaana vaan minä.
Ensin kirjoitin

Itse odottaisin että hakee.Tai joku kaveri tms hakee.
En tekisi "palvelusta" viemällä postiin noin raukkamaisen tempun jälkeen.
Varmaan kuitenkin avain sinne vielä on.

Ja sitten tuon ylemmän

Jatkoinkin vielä kirjoitusta että sitten taas toisaalta en saisi tietää onko mies sen vienyt postiin vai ei vaikka sen hakisikin.
Ehkä kuitenkin veisin itse postiin.
Harkinta-aikahan siinä kuitenkin on,eikös?

 

Jatkoinkin vielä kirjoitusta että sitten taas toisaalta en saisi tietää onko mies sen vienyt postiin vai ei vaikka sen hakisikin.
Ehkä kuitenkin veisin itse postiin.
Harkinta-aikahan siinä kuitenkin on,eikös?

Mansikka harmaana? Vie vaan postiin ja ilmoita siipalle, että olet näin tehnyt. Siinäpähän näkee, että vakavilla asioilla ei pelleillä. Sitten harkinta-ajan puitteissa tosiaan jatkatte.

Anopin synttäreille menet, olet kaikille muille yksi aurinko, mut jos ukko yrittää jotain mussuttaa, niin murhaava katse, jäätävä hiljaisuus ja veks. Siellä ei kannata edes yrittää jutella. Tärkeää on, että ukkosi tietää jo siellä, että olet postittanut erohakemuksen ja voit vaikka valehdella että kämppäkin jo löytyi. Kysyt muina miehinä, että otatko lapset ensi viikendiksi, mulla ois yks meno. Annat ukolle niin kylmää kyytiä että taatusti tietää mitä on tullut tilanneeksi.

Kosto on suloinen.

 

Ai että miten aikuista..

 

Mutta sitten taas toisaalta en saisi tietää onko mies sen vienyt postiin vai ei vaikka sen hakisikin.
Ehkä kuitenkin veisin itse postiin.

Toisaalta voiko olla varma että niitä paprereita ei ole mies jo vienyt ja paperit pöydällä oli vain "kopio".

:hug: mansikalle hankala tilanne joka tapauksessa ja vain itse voi päättää mitä haluaa tulevaisuudelta ja mitkä ratkaisut ovat itselle parhaita tai tässäkin tapauksessa ehkä mieluumin pitäisi sanoa vähiten huonoja.

 

Kosto on suloinen.

Mä en puhuisi kostosta, vaan kouluttamisesta. Ap:n nyhjäke selvästikin odottaa jotain muunlaista reaktiota passiivisuudesta päätellen. Jokainen tietää, että avioero on iso asia, jossa on paljon keskusteltavaa ja hoidettavaa eikä sitä hoideta noin. Ap voisi omalta taholtaan näyttää, miten se hoidetaan aikuisten maailmassa.

Muista Ap olla täysin asiallinen, jäätävä mutta asiallinen. Vedät tähän avioeroasiaan nyt paljon konkretiaa peliin. Sullahan vois olla vaikka lista hoidettavista asioista, jonka annat ukolle - sanot, että sovitaan tässä kumpi hoitaa mitäkin, niin saadaan tää juttu mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä...

 

Onko mies ilmoittanut mitään itsestään?
Laita viestiä että nyt on paperit viety postiin,koska jutellaan käytännön asioista?

 

Ensin lapset leikkii kotia ja hankkii lapsia. Sitten lapset leikkii avioeroa.

Ketjun ekalla sivulla ap väittää, että tuli ihan puun takaa koko homma, ja viimeisillä sivuilla onkin yhtäkkiä sitä sun tätä paskaa tullut niskaan mieheltä ennenkin tätä.

Ja tää, että ap on päättäny vaan, että ei saa mieheen yhteyttä, vaikka FB-päivityksistä näkee, mitä se on tekemässä ja tietää, että on töissäkin käynyt jne. Päivän parhaat naurut! Kuulostaa aivan provolta koko touhu, mutta ilmeisesti tämmöiseksi se menee, kun lapset alkaa leikkiä kotia.

Juu, fiksuintahan tässä tilanteessa on miettiä juurikin tavaroiden jakamista ja uuden kämpän hankintaa. Go ap, go!

 

Itse olisin mennyt jo miehen työpaikalla käymään !

 

Itse olisin mennyt jo miehen työpaikalla käymään !

No niin olis kaikki muutkin täysjärkiset. Jos on halua, niin kyllä sen miehen saa keskustelua varten kiinni.

 

up

 

.

 

Itse olisin mennyt jo miehen työpaikalla käymään !

No niin olis kaikki muutkin täysjärkiset. Jos on halua, niin kyllä sen miehen saa keskustelua varten kiinni.

Minä en menis.

 

up

 

Kyllä mä vaan oon sitä mieltä, että ketää aikuista ihmistä ei lähdetä kouluttamaan. Lapsellistahan tollanen "murhaavia katseita" ym on; tolla käytöksellä ajaa ainakin miehen kauemmaksi