Koska kirjoitit ko. aloituksen, jo se kertoo sen, että suhteessanne on vielä ns. JOS: seja... JOSpa sittenkin, entäs JOS, mitäs JOS.... Niin kauan kuin on JOSseja, ei kannata erota, ne jää vain kummittelemaan mieleen tulevassakin elämässä (kokemusta on).
Niin kauan kuin on pienet lapset... aina kannattaa miettiä myös sitä puolta, mitä se "seuraava elämä" mahdollisesti tulisi olemaan. Tuskin kuitenkaan helpompaa!!! (kokemusta on).
Vapautta "kaikkeen" eli ihastumisiin uusiin miehiin, vapautta (ehkä) joka toinen viikonloppu mihin vaan (omaan aikaan, kavereihin...) tai sitten ikävä lapsia, ikävä sitä, että kuitenkin myös arkena oli joku, joka pesi ne lasten hampaat tai laittoi nukkumaan, vaikkei sitä SILLOIN kun yhdessä oli, niin ihmeellisenä asiana ehkä pitänytkään.
Kumpikin ratkaisu voi mennä tietysi ok (kokemusta on). Mahdollinen uusi miehesi voi ottaa lapsesi huomioon upeasti, varsinkin jos hänellä itselläänkin on lapsia jo (eli oma "työmääräsi lisääntyy"). Toinen mahdollisuus on, että tulee ikävä (lasten ohella) omaa ex-miestä....
Luulen tietäväni, mitä käyt läpi ja TÄMÄ VAIHE ON SE RASKAIN... kun ei tiedä mitä tekisi... Otan osaa!!! Onko mit. mahdollisuutta ehdottaa miehellesi (tai vain tehdä se, ellei toinen suostu), että ETTE eroa, vaan jompi kumpi muuttaa pois... alun alkaen joksikin aikaa... tulee tulevaisuudessa käymään sitten mitä vain... Siinä toista ei ainakaan pidä enää itsestäänselvyytenä...
En yritä olla besser-wisser, vaan tapauksesi kuulostaa niin "Omalta". Ensimmäisestä suhteesta lähdin ja se olikin oikea ratkaisu, vaikka myös oma mieheni oli se "kiltti yms."... Toiseen suhteeseen jäin (lasten tähden) ja sekin tuntuu olevan oikea ratkaisu, koska nyttemmin kaikki onkin ookoo...