Avioero, liian heppoisin perusteinko?

[eroperheenv]

Kyllä pariterapiaan voi ja on järkevääkin marssia yksin, jos toinen ei suostu. Saattaapa tuo rynnätä perään kuuntelemaan, mitä paskaa hänestä puhutaan. Siellä saat näkökulmia tilanteeseen, ja ehkä mies lähtee mukaan myöhemmin. Vaikkei lähtisi, niin itse voit hyötyä valtavasti ja saat lisäpaukkuja miettiä, erotako vai ei.

Kaikenkaikkiaan tilanne taitaa olla hiukan sama kuin koiranpennun kanssa. Jos kävelet määrätietoisesti omaa tietäsi, se seuraa sinua ellei ihan uuvatti ole. Jos jäät katselemaan tuleeko se, niin ei varmasti tule.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";28266250]en meinaa enää tyytyä p*skaan kohteluun.[/QUOTE]
Ok. Nyt selkesi. Ilmeisesti miehessä on muutakin vikaa kuin pelkästään se, ettei hän huomioi sinua riittävästi.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";28266261]Ok. Nyt selkesi. Ilmeisesti miehessä on muutakin vikaa kuin pelkästään se, ettei hän huomioi sinua riittävästi.[/QUOTE]

en viitsi kaikesta avautua, moni voisi tunnistaa

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";28266254]ei kai mitään...

No, monta vuotta palstalla sanottiin ettei kukaan kattois tollasta miestä, ja ihmeteltiin miksi minä niin sinnikkäästi yritän.[/QUOTE]

No miksi yritit niin sinnikkäästi? Jos siis kyseessä kusipää mies?

En ehkä ihan ymmärrä tätä aloituksesi pointtia?

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";28266271]No miksi yritit niin sinnikkäästi? Jos siis kyseessä kusipää mies?

En ehkä ihan ymmärrä tätä aloituksesi pointtia?[/QUOTE]

ehkä sitä haluaa kaikkensa tehdä. Jotkut tosiaan eroavat liian helposti. Pahoittelen jos et ymmärtänyt pointtia.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";28266275]ehkä sitä haluaa kaikkensa tehdä. Jotkut tosiaan eroavat liian helposti. Pahoittelen jos et ymmärtänyt pointtia.[/QUOTE]

En ymmärtänyt että harmitteletko sukulaisten kommentteja, vai kuvitteletko että vielä olisi voinut jatkaa suhdetta? Jotenkin kuulostat katkeralta? Pysyitkö suhteessa liian kauan? Ja miksi sukulaisten kommentit vaikuttavat, sinunhan elämäsi se on?

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";28266293]En ymmärtänyt että harmitteletko sukulaisten kommentteja, vai kuvitteletko että vielä olisi voinut jatkaa suhdetta? Jotenkin kuulostat katkeralta? Pysyitkö suhteessa liian kauan? Ja miksi sukulaisten kommentit vaikuttavat, sinunhan elämäsi se on?[/QUOTE]

...en ole katkera, kunhan pohdiskelen(siinä se pointti). Ei kai pohdiskelu ole pahasta sentään...

 

[myös eronnut]

Onko ero siis varma ja lopullinen. Et taida kuitenkaan olla varma ratkaisustasi ja olet hätäpäissäsi asian kertonut muille. Jos tuntuu, että eroat heppoisin perustein niin älä tee sitä! Omaan suhteeseeni liittyi miehen väkivaltaisuus ja sivusuhteet, eikä ollut yhteisiä lapsia. Siitä huolimatta ero oli tosi vaikea. En millään olisi raaskinut jättää syvästi katuvaa miestä. Lisäksi vanhemmiltani on tullut kiitettävästi kuraa niskaan. Eli jos en itse tietäisi eroon olleen hyvät syyt, niin tilanne olisi ihan hirveä. Sukulaiseni tietävät miehen touhuista ja siitä huolimatta eivät ymmärrä valintaani erota.

 

[eronnut]

Olen vähän samaa mieltä edellisen kanssa, että jos vielä voit olla yhdessä niin älä eroa. Hae itsellesi täytettä elämään, nauti ystävistä, lapsista, uusista opinnoista jne. Näet, johtuuko huonotuulisuutesi omasta huonosta olostasi.

Ero on niin iso asia sekä sinulle että lapsille, että jos yhtään epäröit, niin odota vielä.

 

[Niin kauan]

Koska kirjoitit ko. aloituksen, jo se kertoo sen, että suhteessanne on vielä ns. JOS: seja... JOSpa sittenkin, entäs JOS, mitäs JOS.... Niin kauan kuin on JOSseja, ei kannata erota, ne jää vain kummittelemaan mieleen tulevassakin elämässä (kokemusta on).

Niin kauan kuin on pienet lapset... aina kannattaa miettiä myös sitä puolta, mitä se "seuraava elämä" mahdollisesti tulisi olemaan. Tuskin kuitenkaan helpompaa!!! (kokemusta on).

Vapautta "kaikkeen" eli ihastumisiin uusiin miehiin, vapautta (ehkä) joka toinen viikonloppu mihin vaan (omaan aikaan, kavereihin...) tai sitten ikävä lapsia, ikävä sitä, että kuitenkin myös arkena oli joku, joka pesi ne lasten hampaat tai laittoi nukkumaan, vaikkei sitä SILLOIN kun yhdessä oli, niin ihmeellisenä asiana ehkä pitänytkään.

Kumpikin ratkaisu voi mennä tietysi ok (kokemusta on). Mahdollinen uusi miehesi voi ottaa lapsesi huomioon upeasti, varsinkin jos hänellä itselläänkin on lapsia jo (eli oma "työmääräsi lisääntyy"). Toinen mahdollisuus on, että tulee ikävä (lasten ohella) omaa ex-miestä....

Luulen tietäväni, mitä käyt läpi ja TÄMÄ VAIHE ON SE RASKAIN... kun ei tiedä mitä tekisi... Otan osaa!!! Onko mit. mahdollisuutta ehdottaa miehellesi (tai vain tehdä se, ellei toinen suostu), että ETTE eroa, vaan jompi kumpi muuttaa pois... alun alkaen joksikin aikaa... tulee tulevaisuudessa käymään sitten mitä vain... Siinä toista ei ainakaan pidä enää itsestäänselvyytenä...

En yritä olla besser-wisser, vaan tapauksesi kuulostaa niin "Omalta". Ensimmäisestä suhteesta lähdin ja se olikin oikea ratkaisu, vaikka myös oma mieheni oli se "kiltti yms."... Toiseen suhteeseen jäin (lasten tähden) ja sekin tuntuu olevan oikea ratkaisu, koska nyttemmin kaikki onkin ookoo...

 

[JOSSI]

Kuten sanottu, itse sen tiedät. Minäkin olen sukulaisten mielestä varmaankin eronnut liian heppoisin perustein. En itsekään osaa suurinta syytä sanoa. Yhdessä oltiin 8v ja erosta 3v. En ole katunut, eroa mietin vuosia ja lopussa olin niin pahalla päällä kokoajan että oli suuri helpotus kun mies kertoi suudelleensa toista ja siitä se sitten lähti. Tämä ei edes katunut, ei tuntenut tekoa vääräksi, eikä se muakaan haitannut, havahdutti vain ymmärtämään suhteen tilan, sen että kaikki oli kuollut väliltämme kauan sitten. Meillä ei ollut läheisyyttä, ei seksiä, ei mitään yhteistä muutakuin koti ja lapset. Rakkaudesta ei puhuttu koskaan. Oltiin vain teininä totuttu toisiimme ja jotenkin koettiin että meidän pitää mennä naimisiin ja tehdä lapsia jne.

Tuo on aika yleinen syy eroon ja omasta kokemuksestani sanoisin, että jos tuollaista suhdetta jatkaa... elämä jää elämättä. Ikävää lasten kannalta, jos heitä on jo siunaantunut, mutta Upea Mahdollisuus Elää!!!!

 

[..]

Tuo on aika yleinen syy eroon ja omasta kokemuksestani sanoisin, että jos tuollaista suhdetta jatkaa... elämä jää elämättä. Ikävää lasten kannalta, jos heitä on jo siunaantunut, mutta Upea Mahdollisuus Elää!!!!

Aivan. Minäkin olen tämän jälkeen löytänyt paljon sopivamman kumppanin. Itsessähän se vika on ollut, kun niin nuorena alkoi vakavaan suhteeseen eikä tiennyt minkälaisen kumppanin haluaa. En silti kadu mennyttäkään, onhan minulla ihanat lapset sen kautta tullut!

Kyllä se pelotti ottaa askel tuntemattomaan siitä tutusta ja turvallisesta. Muttakun hetki oli oikea, oma mieli semmoinen että ihan sama mitä tulee niin se on parempaa kuin tämä odottaminen ja paikallaan eläminen niin silloin ei enää pelottanutkaan.

Nyt tässä uudessa suhteessa joskus stressaa se, jos ei ehditä tai muuten hoideta suhdetta, nyt kun sen tietää että jos ei asioita tehdä yhdessä ei kohta tehdä enää mitään muutakaan ja silloin lopputulos on se mikä minulle avioliitossani kävi. Ei ne kumppanit pyhällä hengellä elä onnellisena, ne tarvii sitä toista ja sen rakkautta.

 

[tuleemieleen]

[QUOTE="a.p";28266250]Jos hän tekisi niinkuin odotan, eikä vaatimuslistani ole mitenkään mahdoton tai pitkä, niin olisin kyllä onnellinen(tai en tiedä saisiko tuo mies minua enää onnelliseksi, niin paljon olen joutunut pettymään).

Itseäni olen aina syyttänyt kaikesta, mutta en enää. Minä olen kaikkeni tehnyt, mutta enää en tee. Ei se todellakaan riitä, että yksin yrittää suhteessa ja toinen ei tee mitään, ja en meinaa enää tyytyä p*skaan kohteluun.[/QUOTE]

Oletko kysynyt mieheltä, mitä hän odottaa ja mitä toivoo? Ihan todella kysynyt? Et vain itse tulkinnut ja arvaillut ja olettanut.

Toiselta ei voi vaatia mitään, itseään voi muuttaa ja itsestään antaa.

 

["a.p"]

No eilen keskusteltiin miehen kanssa ihan juurta jaksaen asioista ja todettiin että ollaan lähinnä vaan kämppiksiä, ei ole mitään parisuhdetta enää(ei ole ollut pitkään aikaan).

 

["Vieras"]

Hae apua itsellesi.
Lopeta se jatkuva odottaminen toiselta jotain.

 

["a.p"]

[QUOTE="Vieras";28267769]Hae apua itsellesi.
Lopeta se jatkuva odottaminen toiselta jotain.[/QUOTE]

palstalla kaikki käännetään aloittajan syyksi Kyllä saa olla odotuksia kumppanilta, ei kaikkea tarvitse hyväksyä ja kestää, arvostan kuitenkin itseäni jonkun verran, ettei mun tarvii kaikkea noin vaan kestää ja elää loppuelämääni onnettomana avioliitossa joka ei toimi. Mielummin olen yksin loppuelämäni.