jatkuvien sairastelun ja henkisten paineitten jälkeentuli sairaala kierre josta sain voimia erota miehestäni. sillä samalla reissulla tuli täydellinen unelmien mies vastaan. joka tuli ystävänä elämääni tukenani itkiessäni, taistellenpaniikki kohtauksia ja halvaantumista vastaan.hänestä on tullut tärkeä osa minun elämääni. tunteeni kuoli jo miestäni kohtaan monen vuoden henkisen väkivallan jälkeen.lapseni on sivullinen mutta ei ole näyttänyt kärsivän. isä ei ollut muuloinkaan paljoa kotona eikä kuulunut hänen elämäänsä.olin yksin huoltaja ollut nämä 3vuotta.uusi ystävä on valloittanut minut ja tyttöni.onko aika jo hakea avioero paperit?olemme asumus erossa enkä voi sietää häntä silmissäni. hän on tekemisissä tytön kanssa ja aikoo taistella,mutta minä en. miten edetä oikein ja tarpeeksi hitaasti ettei polta siltoja altaan.onko kokemuksia avioerosta ja pienestä lapsesta.en arvannut mitä kohtalo oli järjestänyt minulle.kohtalo toi eteeni uuden ihanan ystävän.kertokaa miten te olette etenneet asian kanssa?oikeata tai väärää ei ole mutta tahtoisin kuulla teidän tarinanne.
avioero,lapsi,uus mies
- Viestiketjun aloittaja minni
- Ensimmäinen viesti
clivia
Elin vuosia huonossa parisuhteessa,koin masennuksen ym.
Viimein tilanne meni siihen pisteeseen että oli pakko erota kun lapset kärsi.Erosin ja muutin pois viiden lapsen kanssa,vanhin täyttää tässä kuussa 16 ja nuorin 5.
Päätin etten enää aloita parisuhdetta vaan elän yksin lasten kanssa.
Kolme kuukautta eron jälkeen tapasin miehen joka on minua 11 vuotta nuorempi.Eronnut samoihin aikoihin kuin minä ja hänellä on yksi lapsi 4½ vuotias.
Päätökseni heitti häränpyllyä saman tien,olen varma että jos minulle on jossain tarkoitettu toinen puoliskoni niin nyt olen hänet löytänyt.
On seurusteltu nyt reilu kuukausi,lapset ovat sopeutuneet hyvin,vähän liiankin hyvin.Omaa isäänsä tapaavat joka toinen viikonloppu.Elämä tuntuu kivalta ja hyvältä nyt kaikin puolin ja ollaan kaikki onnellisia ja tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen.
Aika näyttää miten jatkossa menee,nyt tuntuu sujuvan loistavasti.
Meillä oli seurustelun ehtona se että miehen lapsi hyväksyy minut ja mun lapseni ja mun lapset miehen ja hänen lapsensa.Muuten ei oltais edes jatkettu tapaamisia.
Viimein tilanne meni siihen pisteeseen että oli pakko erota kun lapset kärsi.Erosin ja muutin pois viiden lapsen kanssa,vanhin täyttää tässä kuussa 16 ja nuorin 5.
Päätin etten enää aloita parisuhdetta vaan elän yksin lasten kanssa.
Kolme kuukautta eron jälkeen tapasin miehen joka on minua 11 vuotta nuorempi.Eronnut samoihin aikoihin kuin minä ja hänellä on yksi lapsi 4½ vuotias.
Päätökseni heitti häränpyllyä saman tien,olen varma että jos minulle on jossain tarkoitettu toinen puoliskoni niin nyt olen hänet löytänyt.
On seurusteltu nyt reilu kuukausi,lapset ovat sopeutuneet hyvin,vähän liiankin hyvin.Omaa isäänsä tapaavat joka toinen viikonloppu.Elämä tuntuu kivalta ja hyvältä nyt kaikin puolin ja ollaan kaikki onnellisia ja tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen.
Aika näyttää miten jatkossa menee,nyt tuntuu sujuvan loistavasti.
Meillä oli seurustelun ehtona se että miehen lapsi hyväksyy minut ja mun lapseni ja mun lapset miehen ja hänen lapsensa.Muuten ei oltais edes jatkettu tapaamisia.
alannah
Ex avoliitto oli sellasta ylä ja -ala mäkeä. Sain yksin oottaa lastani enkä saanu minkäänlaista tukea. Ja jopa osas sanoo mulle, et hän ei halua tulla sinne ultraääni kuviin. Hän sit hoitaa ku lapsi on syntyny mutta mä sain lasta hoitaa. Hän vaan hoiti miten halus. Sitte otin itteä niskasta kiinni ja häippäsin hänen luoltaan. Ja asuin vanhempieni luona monia kuukausia. Hän näkee lasta joka toinen viikon loppu. Mutta sitä ihmistä inhoan totaallisesti. Hän jätti muhun syvät ja ikuiset arvet! Esikoisellani on nyt myös pikku sisko. Ja saa kolmannen siskon tai veljen marraskuun tienoilla. Paitsi nyt on jo aivan eri mies kyseessä... On nykyinen aviomieheni.