Avioero JA yhteishuoltajuus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mietinpä vaan tätäkin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mietinpä vaan tätäkin

Vieras
Voiko sen yhteishuoltajuuden säilyttää avioeron jälkeenkin ? Jos lapsi jää isälleen asumaan, onko kätevämpää siis isän olla myös se yksinhuoltaja esim. raha-asioiden takia ? Lapsi kai perii isänsä ensisijaisesti, jos vanhemmat on eronneet eikä isällä ole muita lähisukulaisia.
 
tottakai yhteishuoltajuuden voi säilyttää eron jälkeenkin.
Yksi asia mihin tämä ainakin vaikuttaa on että jos on yhteishuoltajuus niin kaikkiin lapsia koskeviin päätöksiin ja virallisiin papereihin tarvii molempien vanhempien allekirjoitukset ja suostumukset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Yksinhuoltajuus on ainut mihin itse suostuin. En ala sellaiseen peliin, että jos myöhemmin riitaantuu eksän kanssa ei saakaan lasta edes kouluun ilmoitettua...


Entäs, jos se ei sovikaan toiselle?

Mä en nyt oikein ymmärrä, miten lapset voi noin vain omia. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Jos lapsi on isällään asumassa, miten usein hän tapaa yleensä äitiä, viikonloppuisinko ? Kertokaa kokemuksianne, mulla ei tietoa asiasta ja harkitsen eroa.

Mä olen vuorotyössä ja lapset tulevat olemaan minulla aina kun mahdollista. Siis jokaisena vapaapäivänä ja aina kun vuoro vaihtuu aamusta iltaan. Noin kymmenen päivää kuukaudessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Yksinhuoltajuus on ainut mihin itse suostuin. En ala sellaiseen peliin, että jos myöhemmin riitaantuu eksän kanssa ei saakaan lasta edes kouluun ilmoitettua...

steiner-kouluun ilmottautuminen ei onnistu, jos huoltajat ovat erimielisiä, tavallisen peruskoulun kanssa ei ole ongelmia.

Jos olet yksinhuoltaja ja vaikka sairastut vakavasti, ei olekaan itsestään selvää, että lapsi pääsee toisen vanhempansa luo vaan sos, työntekijät harkitsevat asian erikseen.
 
Jos lapsi oisi mulla la-ma ja isällään ma-la, koska pphoitopaikka ja päiväkoti ovat täällä kotimme lähellä. Minun pitäisi muuttaa kauemmaksi asumaan. Aika pelottavaa, koska olemme olleet niin kauan yhdessä ja lapsi on vielä niin pieni. Mistä minä saan rahat vuokraan yms. asioihin, pitäisi ostaa kaikki uudet, pesukoneet yms. Tekisi mieli elää itsenäistä elämää, mutta osaanko, en tiedä. T: Masentunut rouva
 
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Jos lapsi oisi mulla la-ma ja isällään ma-la, koska pphoitopaikka ja päiväkoti ovat täällä kotimme lähellä. Minun pitäisi muuttaa kauemmaksi asumaan. Aika pelottavaa, koska olemme olleet niin kauan yhdessä ja lapsi on vielä niin pieni. Mistä minä saan rahat vuokraan yms. asioihin, pitäisi ostaa kaikki uudet, pesukoneet yms. Tekisi mieli elää itsenäistä elämää, mutta osaanko, en tiedä. T: Masentunut rouva
mieti tarkkaan ennenkuin päätät, että kumman luona lapsi asuu kirjoilla. sitä ei nuin vain muutetakkaan myöhemmin. itse eron partaalla masentuneena meinasin antaa pojan kirjat isänsä luokse, mutta onneksi sukulaiseni saivat puhuttua ja olen heille aina kiitollinen!
oletko töissä? ethän rahaa muuten saa jos yksin asut kuin työttömyyspv-rahaa.

 
aika pienellä rahalla pääsee alkuun, jos vuokralle meinaat mennä. vuokratakuun joudut maksamaan ja huonekalut yms. tavarat, jos et saa mitään mukaasi nykyisestä kodistasi. käytettynä saa ihan kelpo tavaraa esim. kierrätystorilta. pesukone löytyy yleensä taloyhtiön pesutuvasta.
oikeusaputoimiston asiakkaaksi kannattaa hakeutua, siellä hoitavat eron ja osituksen oikeaoppisesti ja tasapuolisesti.
rahaa saat sieltä mistä me muutkin: työstä tai sitten sossun/kelan luukulta.
tuota lapsen isälle jättämistä miettisin minäkin. tosin kunnioitan myös niitä äitejä, jotka ovat halunneet/joutuneet antamaan lähihuoltajuuden isälle.
 
pärjäät lapsen kanssa kahdestaankin hyvin! Ja saat vielä paremmin tukia (kelalta) kun asut lapsen kanssa. Masentuneena ei kannata tehdä nuin isoja päätöksiä!!! halauksia ja voimia!!
 
No sepä se just on, kun en terveyteni takia ole enää töissä ja eläketuloja vaan saan. Miehellä on talo, omaisuutta ja työtulot, meillä avioehto. Yksinäni en pysty lasta hoitamaan, sen tiedän muuta kuin parina päivänä viikossa. On oltu yhdessä melkein 20 vuotta, mutta kyllä tämä jo tympii meitä molempia ! Kaikenmaailman terapeuteilla on käyty ja aina vaan pitäisi yrittää eikä kumpikaan tunne elävänsä "omaa elämäänsä" ! Voisihan tuota koettaa asumuseroa, että miltä se tuntuu. Ystäviä lähinnä olemme nykyisin.
 

Similar threads

T
Viestiä
62
Luettu
16K
E
Ä
Viestiä
34
Luettu
6K
Aihe vapaa
vierailija
V
A
Viestiä
0
Luettu
778
Aihe vapaa
Annamari130
A

Yhteistyössä