Avioero ja uusi kumppani jo valmiina - onko kokemuksia?

[Kahden vaiheilla]

Onko täällä ketään, joka on eronnut ja uusi puoliso ollut jo " valmiina"? Eli ero on ainakin osittain sen syytä että on ollut rakastunut jo toiseen.

En kaipaa moralisointia vaan kokemuksia siitä että miten on asiat hoituneet. Oletteko muuttaneet ensin yksin (tai lasten kanssa) jonnekin omaa asuntoon ja sitten vasta joskus myöhemmin yhteen uuden kumppanin kanssa?

 

[Tihis]

No jos yksin olisin muuttamassa, voisin vaikka muuttaakin suoraan uuden luokse, mutta lasten kanssa rauhoittaisin kyllä ensin tilannetta asumalla omillani ensin.

 

[vieras]

tietysti omaan asuntoon ensin eikä suoraan yhteen jonkun toisen kanssa.

 

[Vieras]

Ehkä lapset voisivat jäädä toisen vanhemman kanssa omaan kotiin, kun ap lähtee uuden rakkauden perään. Kannattaisi yrittää ajatella lasten parasta mutta oma napahan on aina lähinnä...

 

[vieras]

Ainakin vuosi omillaan kannattaa olla, niin se vaan on. Siinä ajassa ehtii omat ajatukset selkiintyä.

 

[tällainen kokemus]

Naimisissa emme exän kanssa olleet, vaan avossa, kun rakastuin toiseen mieheen. Jonkin aikaa (pari viikkoa ehkä) tapailimme kunnes ilmoitin exälle, että voi etsiä itselleen uuden kämpän.
Suhde exän kanssa oli ollut karilla jo tosi kauan, uuden miehen tapaaminen antoi vaan sen viimeisen sysäyksen, että uskalsin erota.
Ex heittäytyi todella inhottavaksi (tietenkin), kun kuuli, että minulla on uusi mies, eikä meinannut ensin edes muuttaa pois. Muutti onneksi kuitenkin ja minä jäin lapsen kanssa entiseen yhteiseen kotiimme asumaan. Noin vuoden kuluttua tästä muutin tämän uuden miehen kanssa asumaan ja nyt on oltu jo naimisissakin toistakymmentä vuotta.
Kertaakaan en ole katunut, että exästä erosin.

 

[KorpiKuusenKasvattaja]

Ehkä lapset voisivat jäädä toisen vanhemman kanssa omaan kotiin, kun ap lähtee uuden rakkauden perään. Kannattaisi yrittää ajatella lasten parasta mutta oma napahan on aina lähinnä...

Ai teillä toimi tällainen järjestely? Kuin sä sillai lapses jätit?

 

[vierailija]

Miksei vois muuttaa yhteen heti tämän uudenkin kanssa, jos tuntuu hyvältä, ja ootte jo jonkin aikaa olleet yhdessä salasuhteessa.

 

[Jee]

No jos ajattelet omaa parastasi, niin siittä vaan uuden rakkauden matkaan, voi olla hauska reissu.

Jos ajattelet lasten parasta, jätät ne eksälles, eivät joudu uuden suhteen jalkoihin.

Jos haluat löytää kompromissin jossa ajatellaan sekä sun että lasten etua, otat uuden kämpän ja muutat lasten kaa sinne, katotaan sitä uutta suhdetta sit joskus syssymmällä.

 

[vieras]

Ehkä lapset voisivat jäädä toisen vanhemman kanssa omaan kotiin, kun ap lähtee uuden rakkauden perään. Kannattaisi yrittää ajatella lasten parasta mutta oma napahan on aina lähinnä...

Ai teillä toimi tällainen järjestely? Kuin sä sillai lapses jätit?

No eikö toinen vanhempi aina joudu "jättämään" lapsensa, siis se kenestä ei tule lähivanhempaa. Toki viikko-viikko- systeemikin toimii monilla, mutta mielestäni lasten elämän pitäisi erosta huolimatta säilyä niin normaalina, kuin mahdollista.

 

[kokemusta on]

Huomaattehan, että jos muutat lapsineen pois yhteisestä kodista ja teillä on yhteishuoltajuus, niin se joka jää yhteiseen asuntoon, voi evätä poismuuttavan puolison mukana lähtevien lapsien osoitteenmuutoksen poismuuttavan luo. Mutta jos hän sitten muuttaa pois myöhemmin yhteisestä kodista, ei jo aikaisemmin muuttaneella puolisolla oli oikeutta evätä lapsien osoitteen muuttoa hänen luokseen.

 

[vieras]

Miksei vois muuttaa yhteen heti tämän uudenkin kanssa, jos tuntuu hyvältä, ja ootte jo jonkin aikaa olleet yhdessä salasuhteessa.

siksi kun ap:lla on lapsiakin..

 

[realisti]

Jos ei olisi lapsia, voisin muuttaa heti uuden kanssa yhteen. Lasten kanssa en, koska ei olisi mitään takeita, että yhteiselo sujuu. Ja jos ei sujuisi, tulisi lapsille taas muutto ja muutos.

Aika harva pari hankkii nykyään lapsia ellei ole jo asunut yhdessä...Syystä.

 

[Huom]

Missään nimessä ei kannata lasten kanssa muuttaa suoraan uuden kanssa yhteen. Miettikää nyt hyvät ihmiset, miltä se lapsista tuntuu. Hehän siinä kuitenkin tärkeimpiä ovat, tai ainakin pitäisi olla.

 

[Ap]

Naimisissa emme exän kanssa olleet, vaan avossa, kun rakastuin toiseen mieheen. Jonkin aikaa (pari viikkoa ehkä) tapailimme kunnes ilmoitin exälle, että voi etsiä itselleen uuden kämpän.
Suhde exän kanssa oli ollut karilla jo tosi kauan, uuden miehen tapaaminen antoi vaan sen viimeisen sysäyksen, että uskalsin erota.
Ex heittäytyi todella inhottavaksi (tietenkin), kun kuuli, että minulla on uusi mies, eikä meinannut ensin edes muuttaa pois. Muutti onneksi kuitenkin ja minä jäin lapsen kanssa entiseen yhteiseen kotiimme asumaan. Noin vuoden kuluttua tästä muutin tämän uuden miehen kanssa asumaan ja nyt on oltu jo naimisissakin toistakymmentä vuotta.
Kertaakaan en ole katunut, että exästä erosin.

Ihan kiva välillä kuulla hyviä kokemuksia eikä aina sitä että mikään ei voi onnistua jne...Voisin kuvitella että vastaava asumisratkaisu olisi minulle ja muksuille myös se oikea.

 

[vieras]

Miksei vois muuttaa yhteen heti tämän uudenkin kanssa, jos tuntuu hyvältä, ja ootte jo jonkin aikaa olleet yhdessä salasuhteessa.

Kun se vaan on niin että varsinkin salasuhteet on siis niin ihania, aluksi. Mä en suosittele samantien yhteen muuttoa , kyllä kannattaa ne oman päänsisällä olevat asiat laittaa ensin järjestykseen, oli se eron syy sitten mikä tahansa. On paljon parempi opetella elään hetki itsekseen ja lapsineen , vaikka seurustella jos ei muu auta. Mutta että suinpäin samankaton alle, ei kannata. Sanoo yks joka rakastu ja muutti viikon seurustelun jälkeen yhteen monta vuotta sitten, ensin oltuaan yksin tai siis nelisin parivuotta.

 

[:)]

Tsemppiä!
Minä muutin suoraan uuden miehen luokse lapsen kanssa. Lapsi oli silloin vasta parivuotias.
Saako kysyä minkä ikäisiä lapsia sulla on?

 

[lilja]

Mul on tilanne päällä. avomiehen kanssa asun ja meillä on lapsi. Uusi rakas löytyi uuden työpaikan mukana.. tilanne on hankala. En tiedä mitä tehdä, rakastan meidän perhettä ja sitä mitä meillä on.. mutta sydämeni kuuluu toiselle..

 

[Ap]

Tsemppiä!
Minä muutin suoraan uuden miehen luokse lapsen kanssa. Lapsi oli silloin vasta parivuotias.
Saako kysyä minkä ikäisiä lapsia sulla on?

Kotoa löytyy niin teinejä kuin päiväkotilaisia.

 

[vieras]

Mul on tilanne päällä. avomiehen kanssa asun ja meillä on lapsi. Uusi rakas löytyi uuden työpaikan mukana.. tilanne on hankala. En tiedä mitä tehdä, rakastan meidän perhettä ja sitä mitä meillä on.. mutta sydämeni kuuluu toiselle..

Kannattas varmaan harkita pitkään ja rauhassa.....

 

[vieras]

Tsemppiä!
Minä muutin suoraan uuden miehen luokse lapsen kanssa. Lapsi oli silloin vasta parivuotias.
Saako kysyä minkä ikäisiä lapsia sulla on?

Kotoa löytyy niin teinejä kuin päiväkotilaisia.

Voi olla varsinkin isommille lapsille kova paikka. Samoin uudelle miehelle. Salatreffailu on eri asia kuin lapsiperhe-elämä.

 

[niin]

Muutin entisen kodin lähelle nykyisen kumppanini kanssa ja lapset (eivät enää pieniä) jäivät asumaan omaan kotiinsa (exän ja minun mielestäni oli paras ratkaisu, kun tuttu elinpiiri ei muuttunut ja kun asunnot ovat lyhyen matkan päässä, niin lasten elämään voi ns. etävanhempikin osallistua täysipainoisesti; ja ex ei olisi antanut lasten muuttaa mukana suoraan uuteen suhteeseen, jonka jouduin hyväksymään).

En osaa sanoa mikä tapa on toista parempi. Joka tapauksessa sille, joka eron ns. haluaa/aiheuttaa, voi ajan kanssa tulla äärimmäiset syyllisyyden tunteet ja ero exästä on joka tapauksessa työstettävä asui sitä yksin tai yhdessä uuden kumppanin kanssa. Uuden suhteen täytyy olla todella vahva, että se kestää kaikki tunnekuohut. Jos muutat ilman lapsia, niin voit yllättyä mahdollisista omista reaktioistasi (ikävä voikin olla suunnatonta ja rikkirepivää, vaikka kuinka näkisi useinkin -kuin napanuoraa katkaistaisiin liían aikaisin). Ja paljon riippuu myös siitä, miten ex pystyy asiaan suhtautumaan -erityisesti kun kuvioissa on mukana lapsia. Lasten kannalta pidän itse hyvänä ajan kanssa uuteen kumppaniin tutustuttamista. Jo pelkästään eron työstäminen voi olla lapsille raskas prosessi.

Mutta jokainen tarina on varmasti omanlaisensa ja riippuu niin paljon siitä, miten itse ja ympäristö asiaa työstää.