Avioehto

Tästä tulikin surullinen muistikuva yhdestä vanhasta parista, joka kertoi omaa elämän tarinaansa avioliiton saralta. Heillä oli avioehto ja kokivat sen kovin suureksi turvaksi koska jos tulee ero niin ei tarvi sit pelätä, että se toinen osapuoli ottaisi hänen rahojaan. No ei tuossa mitään, mutta pari oli n. 60vuotiaita ja olleet ihan parikymppisestä asti naimisissa... Liki 40vuotta olivat olleet yhdessä ja puhuivat silti tuollain, että "jos tulee ero"... Luulisi, että tuossa vaiheessa ei enää kovin eroajatuksia olisi..

Minäpä tiedän 6-kymppisen pariskunnan, joka päätyi eroon. Oli kauheaa seurattavaa vierestä. Mies oli siis pettänyt useita kertoja, ja sitten vain lopulta tuli naisen mittari täyteen. Avioliittovuosia oli tosiaan yli 40.

Niin he erosivat, ja aina kun nainen näki exänsä vaikkapa tuulipuvussa, jollaiset heillä oli molemmilla samanlaiset, tämä pahoitti mielensä. Muutama vuosi erosta tämä nainen sitten kuoli, miehestä en tiedäkään enää.

Eli tosiaankin ero voi tulla vaikka 40 avioliittovuoden jälkeen.

 

eihän sillä paperilla mitään väliä olekaan jos aloitetaan tyyliin nollasta ja kummallekaan ei ole tulossa merkittäviä perintöjä, mutta jos toisella on esim. perintöä, firmaa, asuntoja ja tulossa lisää perintöä jne. niin avioehto on ihan ehdoton.

 

Tästä tulikin surullinen muistikuva yhdestä vanhasta parista, joka kertoi omaa elämän tarinaansa avioliiton saralta. Heillä oli avioehto ja kokivat sen kovin suureksi turvaksi koska jos tulee ero niin ei tarvi sit pelätä, että se toinen osapuoli ottaisi hänen rahojaan. No ei tuossa mitään, mutta pari oli n. 60vuotiaita ja olleet ihan parikymppisestä asti naimisissa... Liki 40vuotta olivat olleet yhdessä ja puhuivat silti tuollain, että "jos tulee ero"... Luulisi, että tuossa vaiheessa ei enää kovin eroajatuksia olisi..

Minäpä tiedän 6-kymppisen pariskunnan, joka päätyi eroon. Oli kauheaa seurattavaa vierestä. Mies oli siis pettänyt useita kertoja, ja sitten vain lopulta tuli naisen mittari täyteen. Avioliittovuosia oli tosiaan yli 40.

Niin he erosivat, ja aina kun nainen näki exänsä vaikkapa tuulipuvussa, jollaiset heillä oli molemmilla samanlaiset, tämä pahoitti mielensä. Muutama vuosi erosta tämä nainen sitten kuoli, miehestä en tiedäkään enää.

Eli tosiaankin ero voi tulla vaikka 40 avioliittovuoden jälkeen.

Kyllä mää uskon, että ero voi tulla silloinkin, mutta kyllä se aika rankalle varmaan on tuntunut se 40v jos kokoajan on varautunut siihen "tulevaan" eroon. Olivat ainakin omien puheittensa mukaan ihan tyytyväisiä parisuhteeseen jne, mutta silti puhuivat noista omista rahoista ja selkeää katkekuutta oli jotenkin ilmassa. Ostivat ruokia puoliksi ja katsovat kauppakuitit kuukauden päätteeksi.. Kamalan hankalaksi olivat 40vuotisen taipaleensa tehnyt.. Heillä oli myös jonkinlainen "mies-nainen" rooli kotona, eli nainen teki ruokaa ja siivosi, mutta kappas mies elättäjänä ei enää sopinutkaan rooliin...

 

No niin. Avioehtohan ei suojaa vain eron varalta, vaan myös kuoleman varalta. Ja jos parin omaisuusero on aivan huomattava, avioehto on hyvinkin perusteltu. Ettei perheyritys tai sukutila tai miljoonaperintö muuten vaan mene vääriin käsiin. Osan näistä voi ehkäistä testamentilla mutta jos testamentissa ei ole ollut ehtoa testamentinsaajan puolisosta, täytyy asia hoitaa avioehdolla.

Jos omaisuutta ei ole tai se on kaikki hankittu suunnilleen yhdessä, avioehdolla ei ole merkitystä. Liiton päättyessä, jos ei eroon niin kuolemaan, kaikki puoliksi ja sillä selvä. Näin vain tilanne ei aina ole.

 

Miksi kaikki puhuu siihen tyyliin, että kun miehellä on rahaa, niin hän pyytää sitten avioehtoa, jotta on omat rahat tallessa... Eikö kukaan nainen oikeasti ajattele, kuten mä. MINÄ ehdotin aivoehtoa miehelle, koska hänellä ja suvulla on rahaa. Näin MÄ osoitin hänelle, että olen todellakin menossa naimisiin hänen kanssaan enkä välitä niistä suvun rahoista.

 

Mun mieheni kirjoitti avioehdon mukisematta; mulla huomattava omaisuus ja varsin iso perintö aikanaan tulossa. Eli käytännössä jos eroaisimme saisi vain omat rahansa, jos kuolen niin saa puolet omaisuudestani. Hyvin on toiminut; meni mun kanssa naimisiin rakkaudesta ei rahasta 13v sitten.

 

Minulle naimisiinmeno oli vain pieni juhlallisuus, jossa sanoimme julkisesti haluavamme olla yhdessä. Raha-asiat ovat eri juttu...

Minut on aina kasvatettu siten, että nainen on itsenäinen ja näin myös avioliitossa. Minä en tarvitse mieheni rahoja tai omaisuutta, enkä niitä myöskään hänelle anna. Jumankekkula kun mä oo röyhkeä.

 

Miksi kaikki puhuu siihen tyyliin, että kun miehellä on rahaa, niin hän pyytää sitten avioehtoa, jotta on omat rahat tallessa... Eikö kukaan nainen oikeasti ajattele, kuten mä. MINÄ ehdotin aivoehtoa miehelle, koska hänellä ja suvulla on rahaa. Näin MÄ osoitin hänelle, että olen todellakin menossa naimisiin hänen kanssaan enkä välitä niistä suvun rahoista.

Meillä tilanne on niin päin, että mulla oli enemmän omaisuutta, kun naimisiin mentiin. Ero ei kuitenkaan ollut niin merkittävä, että avioehtoa olisin kaivannut. Mutta avioehto saattaa tulla myös avioliiton aikana kyseeseen ja tämä siksi, että mun vanhemmillani on omaisuutta (asunto, mökki, sijoituksia, auto jne. jne.), kun taas miehen äideillä on vain pienet säästöt.

Mulla on myös lapsi ensimmäisestä avioliitostani, joka ei siis peri miestäni.

Nämä epätasa-arvoisuudet täytyy tasoittaa jollain tavalla. Muutenhan käy niin, että perin vanhempani. Jos satun kuolemaan ensin tehdään ositus, mies saa puolet vanhemmiltani tulleesta omaisuudesta, 3 lasta saavat kukin yhden kuudesosan ja kun mies kuolee yhteiset 2 lasta saavat sitten kumpikin puolet miehelle päätyneestä osuudesta. Eli eka lapsi saa vain 1/6 osan ja yhteiset lapset saavat puoliksi 5/6 - ei ihan reilua sekään.

 

Kyllä mun mielestä on hyvä varautua, asiassa kuin asiassa, pahimpaan. Sitä kun ei kukaan tiedä, että vaikka nyt menee hyvin niin meneekö enää 5 tai 10 vuoden päästä.

Käytän minä autoillessakin turvavyötä. Tarkoituksenani ei ole ajaa kolaria, mutta jos joskus kolari tulee, niin olempahan varautunut...

 

Mä en suostunut naimisiin ilman lupausta että teemme avioehdon.
johtuen siitä että tila on miehen, ollut miehen suvulla alusta asti, en mä halua tätä.
Samoin minut rajataan tilasta pois kuoleman sattuessa, eli koko miehen omaisuus jää lapsille, minulle jää asumisoikeus taloon niin kauaksi aikaa kun haluan. joka tarkoittaa että jos lapsista joku tahtoo muuttaa tähän niin minä väistyn. mutta tämä turvaa sen että en nyt ihan taivasalle joudu kuolem sattuessa.

 

Siis miksi ihmeessä tehdä avioehto? Mun mielestä ne on vaan rahanrakkaita paskiaisia jotka tekee avioehtoja... Ja jos niin pelottaa että joku haluaa naimisiin vaan rahan takia, niin silloin kannattaa olla menemättä naimisiin. Ei nykyään enää arvosteta avioliittoa ollenkaan!

 

Pettynyt oletko lukenut edelliset vastaukset? Siellä oli aika hyviä argumenttejä asian puolesta. Ja todellakin arvostan avioliittoa ja aion panostaa siihen täysillä mutta en todellakaan aio panostaa täysillä toiseen ihmiseen siinä vaiheessa kun eroan hänestä. Ihmiset eroaa syystä eli siksi koska asiat on huonosti toisen ihmisen kanssa. En halua panostaa rahallisesti ihmiseen joka tekee elämästä helvettiä. En halua pitkiä laki sotkuja siitä kuka asuu missäkin, kuka maksaa minkäkin lainan ja en halua joutua maksamaan toisen ihmisen autolainaa tai pikavippejä siinä vaiheessa kun en enää ole tämän ihmisen kanssa yhdessä. Ja vaikka joku olisin ihana avioliiton alussa niin ihmiset kuitenkin muuttuu vuosien mittaan, saattaa tulla alkoholiongelmia, väkivaltaa, peliongelmia, pettämistä. Mielestäni on naiivia vain laittaa pää pensaaseen ja leikkiä että maailmassa ei ole olemassa mitään pahoja asioita ja avioliittokin on vain prinsessasatua.

 

Jänniä perusteluita.

Paljon epäromanttisempaa on olla pistämättä avioehtoa. Silloinhan juuri saatetaan turvata oma selusta ja ajatella rahaa! Avioehtohan nimenomaan todistaa, että naimisiin ei ole menty ainakaan rahan vuoksi.

Minusta ei ole oikein hyötyä puolisosta eron sattuessa rahallisesti. Avioliitto ei oikeuta toisen omaisuuteen, vaikka liitto joskus päättyisikin. Minusta en ole esim. oikeutettu lojumaan mieheni sukuhuvilalla jos joskus eroaisimme. Jos tilanne on epäreilu eli koko omaisuus on toisella ja toinen rutiköyhä, myöskin avioehdon kohdalla voidaan soveltaa kohtuullistamispykälää, jossa omaisuutta jaetaan. Tosin ihmettelen, miten kukaan nykyaikana tällaiseen tilanteeseen edes itsensä saattaisi.

Koko avioliittolain uudistamisesta on herännyt keskustelua viime aikoina, koska nykyään lähtökohtaisesti jokaisella on tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautua, olla työelämässä ja muulla tavoin kartuttaa varallisuuttaan sukupuolesta riippumatta. Näin ollen avio-oikeus on varsin 50-lukulainen tapa, ja uskon ja toivon, että laki tulee muuttumaan jossakin vaiheessa päinvastaiseksi; jos avio-oikeuden haluaa, siitä pitää tehdä erillinen sopimus.

 

Meillä on avioehto ja sillä turvataan tulevat esim. perinnöt.
Se on minusta ennemmin niin päin kuin tuossa vieras harmaa sanoo että emme ole naimisiin menneet rahojen takia,vaan molemmat ovat luopuneet toisen rahoista jne.
Asiahan on niin että avioliiton aikana jos jotain saamme voimme kuluttaa aivan vapaasti yhdessä,sitä ei pysty kieltämään eikä estämään.Se miten antaja sen tietysti korvamerkitsee.
Mutta eron sattuessa ei toinen toiselta omaisuutta saa.
Vaikka meillä tosiaan on avioehto on nyt jo esim.isäni lahjoittanut meille yhteisesti molempien käyttöön,kuitenkin niin että loppupeleissä on hyödyttänyt miestä "enemmän",jos niin voi sanoa.
Eli avioehto ei ole epäluottamuslause.

 

Nuorina kaksi tyhjätaskua naimisiin. Pienellä palkalla rakennettu talo ja 2 lasta kasvatettu. Molempien tulot aina yhteisiä. Perintöjä tulee joskus kait molempien vanhemmilta hieman.
Helppoa on ,ei tarvi riidellä rahasta. Vaikkin voisi sitä olla hieman enemmän tällä hetkellä. Toinen työttömönä ja toinen lomautettu.
Ymmärän kyllä jos aviopari tekee avioehdon jos ennen avioitumista toisella huomattavasti enemmän omaisuutta, tai /ja suku tiloja ym. omaisuutta toiselle perintönä tulossa.
Harvalla nykyaikana avioliitto kestää, tai ei ole rahasta riitaa.

 

Mä kysyin juuri vähän aika sitten mun mieheltä, että nyt kun se aikoo lukea itsensä ammattiin josta se tulee varmasti joskus vähän jotain tienaamaankin, siis enemmän, huomattavasti enemmän kuin mä. Ja jos me joskus sen tienesteillä hankitaan omaisuutta ja muuta, niin haluaisko se vielä näin jälkikäteen tehdä avioehdon, varsinkin nyt kun ollaan oltu niin huonolla hapellakin tässä pitkän aikaa. Mutta ei kuulemma halua.

Sanoisin, että olisin kyllä tuntenut itseni loukatuksi jos olisi vastannut toisin. Mutta varmaan mukisematta taipunut siihen mitä olisi halunnut, en mä siitä siksi eroakaan ottaisi jos avioehdon vaatisi.

 

Mä kysyin juuri vähän aika sitten mun mieheltä, että nyt kun se aikoo lukea itsensä ammattiin josta se tulee varmasti joskus vähän jotain tienaamaankin, siis enemmän, huomattavasti enemmän kuin mä. Ja jos me joskus sen tienesteillä hankitaan omaisuutta ja muuta, niin haluaisko se vielä näin jälkikäteen tehdä avioehdon, varsinkin nyt kun ollaan oltu niin huonolla hapellakin tässä pitkän aikaa. Mutta ei kuulemma halua.

Sanoisin, että olisin kyllä tuntenut itseni loukatuksi jos olisi vastannut toisin. Mutta varmaan mukisematta taipunut siihen mitä olisi halunnut, en mä siitä siksi eroakaan ottaisi jos avioehdon vaatisi.

Tienaa teidän yhdessä ollessa = tienaa perheelleen, tietenkin. Avioehdolla suojellaan enemmänkin sitä, mitä ollaan hankittu ennen avioliittoa ja sitä, mitä suvulta on perintönä tulossa.

 

Mä kysyin juuri vähän aika sitten mun mieheltä, että nyt kun se aikoo lukea itsensä ammattiin josta se tulee varmasti joskus vähän jotain tienaamaankin, siis enemmän, huomattavasti enemmän kuin mä. Ja jos me joskus sen tienesteillä hankitaan omaisuutta ja muuta, niin haluaisko se vielä näin jälkikäteen tehdä avioehdon, varsinkin nyt kun ollaan oltu niin huonolla hapellakin tässä pitkän aikaa. Mutta ei kuulemma halua.

Sanoisin, että olisin kyllä tuntenut itseni loukatuksi jos olisi vastannut toisin. Mutta varmaan mukisematta taipunut siihen mitä olisi halunnut, en mä siitä siksi eroakaan ottaisi jos avioehdon vaatisi.

Tienaa teidän yhdessä ollessa = tienaa perheelleen, tietenkin. Avioehdolla suojellaan enemmänkin sitä, mitä ollaan hankittu ennen avioliittoa ja sitä, mitä suvulta on perintönä tulossa.

Sille on tulossa myös perintöä.. Ja siihen pakotin sen kysymään isänsäkin mielipiteen, että haluaako isänsä sitä varten avioehdon vai ei. Ei halunnut sekään, ei niistä kumpikaan. Omituisia miehiä, molemmat.