Avioehto vai lasten puolisot poissulkeva testamentti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Morsian"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"Morsian"

Vieras
Lähtötilanne:
-Minulla ei ole omaisuutta eikä suuria perintöjä odotettavissa.
-Miehellä on ennen avioliittoa hankittua kiinteää omaisuutta ja jonkin verran perintöä odotettavissa, mm. siivu sukutilasta.
-Kummallakin todennäköisesti tulot samaa suuruusluokkaa pitkällä aikavälillä.

Alunperin aikomuksena oli tehdä avioehto suojaamaan tuota miehen jo omistamaa kiinteää omaisuutta erotilanteessa. Nyt anoppi kuitenkin innostui sekaantumaan tähän asiaan ja esitteli kaikkia totaalisia avioehtoja ja olisi ilmeisesti säästösyistä ollut valmis jopa itse meille sellaisen laatimaan, vaikka ilmoitimme, että meillä on aika lakimiehelle varattuna ja selvät suunnitelmat siitä, millainen sopimus tehdään. Mulle jäi kuitenkin sellainen olo, että pitäisikö nuo miehen mahdolliset perinnötkin nyt kuitenkin anopin mieliksi suojata, kun niistä hän ilmeisesti oli pohjimmiltaan huolissaan. Ehdotin miehelle tätä, mutta hän haluaisi silloin ehdottomasta symmetrisen sopimuksen suojamaan myös mun "tulevia perintöjä". Mua taas jotenkin ottaa hirveästi päähän, että mun pitäisi ihan vaan kosmeettisista syistä suojata omaa olematonta omaisuuttani mieheltäni. Nyt tuli mieleen, että eivätkös miehen vanhemmat voi omissa testamenteissaan evätä lastensa puolisoiden avio-oikeuden perintöihin? Voimmeko siis vain pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassamme ja jättää perintöjen suojaamisen anopin omaksi huoleksi?
 
Voittehan te kaiken varalta liittää avioehtoon myös sen perintöasian. Siinä samassahan se menee. Ei tarvitse sitten huolehtia, onko anoppi hoitanut asian vai ei.

Kai sitä periaatteessa voisi, mutta mua vaan alkoi jotenkin koko avioehtojuttu korpeamaan, vaikka alkuun suhtauduinkin siihen mielestäni ihan järkevästi ja alunperinkin otin sen itse puheeksi. Tuntui vaan jonkun verran nöyryyttävältä kuunnella vierestä, kun anoppi neuvoi poikaansa, kuinka tämä parhaiten suojaisi omaisuutensa minulta. :( Olisi mielestäni voinut säästää nuo neuvot sellaiseen hetkeen, kun ovat kahdenkesken.
 
Meillä on molemmat. Ei siinä ole mitään noloa. Jos jotain tapahtuu, niin ei tarvi ruveta tappelemaan. Meillä suljettu lasten puolidoiden lsäksi myös omat vanhemmat pois.
 
Kai sitä periaatteessa voisi, mutta mua vaan alkoi jotenkin koko avioehtojuttu korpeamaan, vaikka alkuun suhtauduinkin siihen mielestäni ihan järkevästi ja alunperinkin otin sen itse puheeksi. Tuntui vaan jonkun verran nöyryyttävältä kuunnella vierestä, kun anoppi neuvoi poikaansa, kuinka tämä parhaiten suojaisi omaisuutensa minulta. :( Olisi mielestäni voinut säästää nuo neuvot sellaiseen hetkeen, kun ovat kahdenkesken.

Mutta siitähän avioehdossa on kysymys. Minä en ainakaan olisi edes suostunut naimisiin, jos miehen omaisuutta ei olisi suojattu avioehdiolla. Ja kyllä, se suojattiin minulta, samoin kuin minun (pienempi) omaisuus suojattiin mieheltä. Tämä avioehtoasia on sellainen, missä ei saa yhtään ajatella tunteella.
 
"Siivuun"-sukutilasta en välttämättä suosittele edes sekaantumaan perillisten puolisoiden. Suosittelisi että varaatte oman ajan lakimieheltä ja kerrotte niistä ajatuksista mitä teillä itsellä on asiassa. Voihan miehen vanhemmat silti suojata heidän jättämänsä perinnön testamentilla niin halutessa. Ei avioehtoa tehdessä tarvitse tietää onko tulossa perintöä suojattua vai suojaamatonta.
 
Meillä on molemmat.. Sekä avioehto minulla ja miehellä, joka sulkee meidät appivanhempien perinnön ulkopuolelle. Sen lisäksi molempien vanhemmilla on testamentit, joissa on tämä esto lauseke myös, ettei puolisoilla ole perintöön osaa eikä arpaa. Me ollaan asioista keskusteltu molempien perheissä ja asiat ovat selvät joka suuntaan.

Ap voisit sanoa anopillesi, että sinä teet puolisosi kanssa avioehdon niin kuin olette ajatelleet ja anoppi voi tehdä sen testamentin, jossa asiat menevät hänen toiveidensa mukaisesti.
 
Ja voit ap sanoa anopillesi, että sinähän voit puolisosi kanssa repiä avioehdon ihan milloin vain tai eron hetkellä sopia asiay toisin kuin mitä avioehdossa sanotaan... Eli jos anoppi haluaa perintönsä turvata pojalleen niin hänen on parempi tehdä se testamentilla :)
 
Ilmoita anopille, että aiot tehdä avioehdon ja testamentin, mikä pitää huolen, ettei anoppi pääse missään tapauksessa nauttimaan sinun mahdollisista lottomiljoonistasi :D Ja neuvo anoppia tekemään omansa, ettet vaan vahingossa pääse perimään hänen rahojaan.
 
Tehkää vaan se avioehtokin.

Minä en oikein ymmärrä tuota että lasten puolisoilla ei ole osaa eikä arpaa tulevaan perintöön. Miten se määritetään? Kun mietin että mieheni isällä oli esim. tuollainen lauseke testamentissaan, no emme olleet naimisissa vielä silloin kun hän kuoli. Sittemmin mies osti itselleen perintörahoilla talon, joka on sekin jo myyty ja rahoilla rakennettu uusi yhteinen talo, siihen otettu osaksi lainaa yhteisiin nimiin jota minä kuitenkin olen pelkästään lyhentänyt. Minulla on taloon osaomistus (25%), mutta olen joskus sitä pohtinut että jos tilanne oikein häijyksi heittäytyisi niin voisiko mies evätä osuuteni taloon sanomalla että se on perintörahoilla hankittu eikä minulla ole siihen osaa eikä arpaa, tai ainakaan noin suurta omistusoikeutta? Meillä on avioehto, jonka mukaan molemmilla on omat omaisuutensa eikä toisella ole niihin ositusoikeutta erotilanteissa.

Tiivistetysti siis ihmettelen sitä, että jos henkilö A kuolee, hänellä on testamentti jonka mukaan hänen lapsensa B:n puolisolla ei ole ole osuutta tulevaan perintöön, niin miten helvetissä se perintöosa määritetään siinä vaiheessa kun A on kuollut, B mennyt naimisiin, hummannut rahojaan, ottanut velkaa, ostanut kiinteistöjä, sijoituksia, myynyt, ostanut uutta, valuuttta on vaihtunut, sijoitukset poikineet lisää rahaa ja inflaatio taas nakertanut tilillä lepäävää osuutta. Sitten tulee ero 30 aviovuoden jälkeen, ja mietiskellään että mikä se nyt mahtaa olla sitä perinnöksi saatua ja mikä ei, mikä kuuluu puolisolle ja mikä ei, kun tilanteet ovat välissä muuttuneet aika reippaasti...
 
Uusi isyyslaki repii perinnöt/testamentit auki. Oletteko tienneet. Jos ihmisillä on lapsia joita eivät ole tunnustaneet eläessään niin kuoleman jälkeen alkavat vaatia perintöä. Mitä teette???????????? Itse en ainakaan suostuisi perinnönjakoon hänelle jota vanhempi ei ole eläessään tunnustanut ,eikä ole täyttä varmuutta edes asiasta. Uskon faktoihin ja jos niitä todisteita ei ole niin koskaan en nimeäni paperiin laittaisi. Nämä eivät ole uskomisjuttuja. Ei kukaan halua sisarta tai veljeä sillä perusteella että on uskottava jonkun juttuihin. Laki ei voi vaatia tällaista menettelyä. Verikokeita ja dna:ta esille.
 

Yhteistyössä