Alkuperäinen kirjoittaja been there:
Alkuperäinen kirjoittaja ööy?:
"Kaikki lähtevät avioliittoon vilpittömin haluin ja toivein. Kukaan ei vihkitilaisuudessa laskelmoi, että tietyn ajan jälkeen puolet toisen omasta on myös hänen."
- Niinkö? On elämä ja historia opettanut, ettei tuo pidä paikkansa.
Vaikka tämä juuri sinun kohdallasi ei ole ehkä pitänyt paikkaansa, ei pidä kuitenkaan yleistää...
On varmasti olemassa yksittäisiä tapauksia, jotka laskevat pääsevänsä 'hyviin naimisiin', mutta pääsääntöisesti jokaiselle aikusielle on tärkeää huolehtia omasta toimeentulostaan menemättä sitä varten naimisiin.
Juuri tämän takia avioehdon pitäisi olla sisällytettynä avioliittolakiin. Mahdollisesti hyvän ja rahakkaan uran luoneena toinen on voinut kartoittaa omaisuuttaan hyvinkin merkittävästi. Miksi tämä pitäisi automaattisesti antaa toisen osapuolen käyttöön ilman että hän on laittanut tikkuakaan ristiin asian hyväksi, saati jakaa mahdollisen eron tullessa?
Kaksi persaukista opiskelijaa tuskin on vielä paljoa ehtinyt hommata mitään jaettavaksi asti, tällöin avioehto ei olisi tarpeellinen, mutta ei missään tapauksessa haitaksikaan.
Samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että aviehto pitäisi kuulua avioliitolakiin. Maailama on muuttunut menneestä, jolloin avioliitolla oli olennainen merkitys mm. maaomaisuuden ja omistuksen siirtymisessä sukupolvelta toiselle samassa suvussa. Kun avioliitto on menettänyt merkitystään yhteiskunnallisena säätelijänä, ja se on nykyään vain kahden ihmisen sopimus hetkessä, niin avioliiton/avioeron merkitys varallisuuden jakautumisessa on turhan suuri.
Ilman avioehtoa puolisojen omaisuus perintöä myöten on tasajaossa riippumatta siitä, onko toinen ansainnut itse mitään tai perinyt mitään. Laki on varsin kummallinen etenkin, jos avioliitosta ei ole yhteisiä lapsia. Uusavioliitoissa tilanne vielä kumuloituu. Ilman avioehtoja ja perintötestamentteja voi suvun isovanhempien vuosisatoja kerryttämä omaisuus, maat ja mannut mennä täysin vieraaseen omistukseen. Esim. miehen varakkaiden vanhempien omaisuus voi avioeron myötä mennä vähintään puoliksi vaimolle ja tämän lapsille muista liitoista, kun taas miehen omat lapset saavat ehkäpä joskus vain puolet oman isansa jäämistöstä, jos sellaista enää kaiken mullistuksen, pakkokauppojen ym. jälkeen enää onkaan.
Harva isovanhempi varmaan soisi tullaisen tapahtuvan. Mutta moniko tietää, että ainoa keino välttää ikävyys, on vartavasten tehty testamentti, jossa kumotaan oman lapsen aviopuolison oikeus tämän perintöön.
Tosin nämä kuviot ovat kuitenkin niin monimutkaisia ja helposti sotkeutuu ajan myötä se, kuka mitäkin omistaa, kuka mitäkin on panostanut rahallisesti ja kuka yhteiset velat on loppujen lopuksi maksanut ja vastannut arjen kuluista. Tosiasia taitaa olla, että perintöasioista ajatellaan vasta vanhana, jolloin paras puhti selvittää ja hoitaa testamentti kuntoon, onkin jo vähentynyt. Mutta ilmeisesti yhteiskunnissa aina aika-ajoin tapantuu omaisuuden uusjako tavalla tai toisella. Jakossa siihen varmaan paljolti vaikuttaa avioerojen määrä, jos erillisiä avioehtoja ja testamentteja ei tehdä.
Siinä ihmiset tarvitsevat juridista neuvontaa, mikä tietty maksaa sekin ja työllistää juristeja. Joten parsta olisi, että avioehto sisältyisi avioliittolakiin. Jos kuitenkin vartavasten haluaa antaa puolisolleen erossa puolet ja kuollessaan kaiken, niin siitä vaan silloin testamentin tekoon. Se olisi silloin tietoinen oma päätös, jonka voisi halutessaan kumota.
