Avasin Pandoran lippaan, ei olisi pitänyt

[Ap]

Jos toista rakastaa niin välimatka ei ole este. Eli joko mies olisi muuttanut suomeen tai sinä australiaan. Ja ehkei teidän suhteeseen ehtinyt tulla se arki, eli nyt olet siinä tunteessa mihin jäitte. Mutta samanlaista se perhe-elämä olisi ollut kuin nyt.

Helppoa kuin heinänteko muuttaa Australiaan...
No, olet varmaan oikeassa siinä, että vaikka asuttiin yhdessä tuosta kahdesta vuodesta 1,5 vuotta niin ei se arki ehkä kuitenkaan sitten ollut ihan samaa kuin nykyisin. Jäi asioita kokematta.

 

[Huspati Huta]

Sen minkä on avannut, voi myös sulkea. Tiedän, ettei ole helppoa, mutta kyllä se onnistuu, jos sitä haluaa. Jos ei halua, ei silloin pidäkään.

 

[Ap]

Sen minkä on avannut, voi myös sulkea. Tiedän, ettei ole helppoa, mutta kyllä se onnistuu, jos sitä haluaa. Jos ei halua, ei silloin pidäkään.

Pakkohan se on tehdä. En voi pistää lapsia ja elämää pakettiin ja lähteä Ausseihinkaan ihan noin vaan. Elämän realismia.

 

[Huspati Huta]

Sen minkä on avannut, voi myös sulkea. Tiedän, ettei ole helppoa, mutta kyllä se onnistuu, jos sitä haluaa. Jos ei halua, ei silloin pidäkään.

Pakkohan se on tehdä. En voi pistää lapsia ja elämää pakettiin ja lähteä Ausseihinkaan ihan noin vaan. Elämän realismia.

Realismi tuntuu usein niin tylsältä ja ikävältä, harmillista. Siitä on aika vaikea iloita, ainakaan sillä hetkellä, kun sitä pitää käyttää.

 

[endie]

Mä olen varmaan typerä romantikko, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos se olisi ollut Rakkautta ei sitä MIKÄÄN olisi lopettanut -ei mikään maallinen este tai asia.
Ja nyt on vaan jäljellä haihattelu ja jossittelu.

 

[-]

Sen minkä on avannut, voi myös sulkea. Tiedän, ettei ole helppoa, mutta kyllä se onnistuu, jos sitä haluaa. Jos ei halua, ei silloin pidäkään.

Pakkohan se on tehdä. En voi pistää lapsia ja elämää pakettiin ja lähteä Ausseihinkaan ihan noin vaan. Elämän realismia.

Et sitten ajatellut tuota ennenkuin otit exään yhteyttä?

 

[-]

Jännä juttu, että jos sulla on exäsi kanssa ollut "vuosisadan rakkaustarina" oot kuitenkin ottanut nykyisen ukkosi ja tehnyt lapsiakin hänen kanssaan.

Tyytynyt toiseksi parhaaseen...

 

[...]

voi ei... mulla on samat fiilikset et haluttais ottaa exään yhteyttä fb:n kautta mut en ole (vielä) uskaltanut. en ymmärrä miksi tulee tarve tämmöiseen... kun molemmat elää jo omaa elämää ja mulla on lapsia ja mies, tosin eksän tiedän olevan sinkku. mutta hän on vaan pysynyt mulla vuodesta toiseen mielessä ja en myöskään ole päässyt hänestä koskaan yli. voi naiset voi naiset...ja toi hiton fb.

Multa nämä ihan samat sanat

 

[nn]

Minäkin ajattelisin niin, että koska erositte niin sen oli tarkoituskin mennä niin.. Ilman eroa sinulla ei olisi nykyistä miestä tai näitä lapsia.

Ja voithan yrittää siirtää ihastumisen tunnetta nykyiseen suhteeseen. Minulla se on joskus toiminut.. pieniä ihastuksia tullut matkan varrella, mutta jotenkin sen on saanut kohdistettua omaan mieheen ja yhtäkkiä onkin se oma suhde saanut kipinää.

 

[Tiedän]

Voihan se hetken tuolta tuntua. Mieti hetki miksi sun pitäisi aloittaa RAKKAUSsuhde taas exääsi? Eikö ystävyys kelpaa? Mä itse olen pitänyt FB:n kautta yhteyttä ensirakkauteeni, yhteen ei koskaan päädytty monien sattumien summana. Kumpikin ollaan onnellisesti naimisissa tahoillamme, kummallakin lapsia. Kuitenkin kävi ilmi että molemmat ajoittain ajattelee toista, ja on miettinyt "mitä jos". No, juteltiin asiat halki, mitä ei silloin nuoruudessa saatu tehtyä ja nykyään ollaan kavereita ja jutellaan pitkiäkin aikoja kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta vain ja ainoastaan kavereita, rakkaus on kummallakin kotona.

 

[vieras]

Jos toista rakastaa niin välimatka ei ole este. Eli joko mies olisi muuttanut suomeen tai sinä australiaan. Ja ehkei teidän suhteeseen ehtinyt tulla se arki, eli nyt olet siinä tunteessa mihin jäitte. Mutta samanlaista se perhe-elämä olisi ollut kuin nyt.

Helppoa kuin heinänteko muuttaa Australiaan...
No, olet varmaan oikeassa siinä, että vaikka asuttiin yhdessä tuosta kahdesta vuodesta 1,5 vuotta niin ei se arki ehkä kuitenkaan sitten ollut ihan samaa kuin nykyisin. Jäi asioita kokematta.

No mutta, sinä olit rakastunut. Suhteenne ei ehtinyt tulla kunnon päätökseen. Olitte rakastuneita. Sä ehkä mietit miten raskasta ja uuvuttavaa oli erota vaikka tunteita oli miten paljon. Ja ehkä mietit kun voisitte jatkaa siitä mihin jäitte, että se olisi jotenkin täydellistä tai fantastista jollain tasolla. Tiedät varmaan itsekin ettei se kuitenkaan niin mene. Tilanne on ihan mahdoton. Ja tuo on jotain fantasiaa, ei todellisuutta.

 

[Ap]

Jännä juttu, että jos sulla on exäsi kanssa ollut "vuosisadan rakkaustarina" oot kuitenkin ottanut nykyisen ukkosi ja tehnyt lapsiakin hänen kanssaan.

Tyytynyt toiseksi parhaaseen...

Niinpä. Ei se kyllä ollut salaisuus silloin kummallekaan kun yhteen mentiin.

 

[...]

Jännä juttu, että jos sulla on exäsi kanssa ollut "vuosisadan rakkaustarina" oot kuitenkin ottanut nykyisen ukkosi ja tehnyt lapsiakin hänen kanssaan.

Tyytynyt toiseksi parhaaseen...

Niinpä. Ei se kyllä ollut salaisuus silloin kummallekaan kun yhteen mentiin.

Eipä tosiaan käy kateeksi liittoanne. Säälittää...

 

[Ap]

Voihan se hetken tuolta tuntua. Mieti hetki miksi sun pitäisi aloittaa RAKKAUSsuhde taas exääsi? Eikö ystävyys kelpaa? Mä itse olen pitänyt FB:n kautta yhteyttä ensirakkauteeni, yhteen ei koskaan päädytty monien sattumien summana. Kumpikin ollaan onnellisesti naimisissa tahoillamme, kummallakin lapsia. Kuitenkin kävi ilmi että molemmat ajoittain ajattelee toista, ja on miettinyt "mitä jos". No, juteltiin asiat halki, mitä ei silloin nuoruudessa saatu tehtyä ja nykyään ollaan kavereita ja jutellaan pitkiäkin aikoja kaikesta maan ja taivaan välillä. Mutta vain ja ainoastaan kavereita, rakkaus on kummallakin kotona.

En ole missään vaiheessa sanonut, että olisin aloittamassa rakkaussuhdetta häneen. Mutta ystävyydestä en ole kuitenkaan varma, että onnistuisiko. Olen monenkin exän kanssa nykyään ihan ystävä, mutta tästä en ole ollenkaan vakuuttunut, että toimisi.

 

[Ap]

[Ja ehkä mietit kun voisitte jatkaa siitä mihin jäitte, että se olisi jotenkin täydellistä tai fantastista jollain tasolla. Tiedät varmaan itsekin ettei se kuitenkaan niin mene. Tilanne on ihan mahdoton. Ja tuo on jotain fantasiaa, ei todellisuutta.

Tiedän, olen realisti. Ei se olisi sama juttu enää.

 

[Ap]

Jännä juttu, että jos sulla on exäsi kanssa ollut "vuosisadan rakkaustarina" oot kuitenkin ottanut nykyisen ukkosi ja tehnyt lapsiakin hänen kanssaan.

Tyytynyt toiseksi parhaaseen...

Niinpä. Ei se kyllä ollut salaisuus silloin kummallekaan kun yhteen mentiin.

Eipä tosiaan käy kateeksi liittoanne. Säälittää...

Ihan hyvä elämä meillä on ollut siitä huolimatta. Ei ole varmaan ainoa liitto laatuaan.

 

[serafi]

Tiedän, olen realisti. Ei se olisi sama juttu enää.

Ei sama enää. Mutta voihan se olla paljon parempaakin.
Tarkoitan siis sitä, että on myös mahdollisuus että tulisit onnelliseksi hänen kanssaan jos uskallat repästä. Sitähän ei voi etukäteen tietää.
Jos olisin sinä, jatkasin yhteydenpitoa vielä ja katsosin mihin suuntaan tunteet alkaa viedä. Voihan olla että ne sammuu kuin itsestään alkuhuuman/kirjoittelun jälkeen. Tai sitten ei.
Kaikkea hyvää sinulle!

 

[k]

Jännä juttu, että jos sulla on exäsi kanssa ollut "vuosisadan rakkaustarina" oot kuitenkin ottanut nykyisen ukkosi ja tehnyt lapsiakin hänen kanssaan.

Tyytynyt toiseksi parhaaseen...

Niinpä. Ei se kyllä ollut salaisuus silloin kummallekaan kun yhteen mentiin.

Eipä tosiaan käy kateeksi liittoanne. Säälittää...

Ihan hyvä elämä meillä on ollut siitä huolimatta. Ei ole varmaan ainoa liitto laatuaan.

Tietääkö mies, että oot ottanut yhteyttä exään? Ja muista että kaihoviestejä on helppo luritella, mut se, että olis tosissaan, on jo eri juttu.

 

[Fleur de la Cour]

Itse olen eronnut aikoinaan sen vuoksi että olosuhteet ei sopinu yksiin ja elämä oli aivan mahdotonta on-off-juttua, toisena päivänä sopimukset piti, toisena taas ei ja siinä kohtaa olis pitänyt oikeasti tehdä isoja päätöksiä loppuelämän suhteen. Tavoitteemme tuntui olevan erilaiset siinä kohtaa. En jaksanut jäädä odottelemaan parempaa vaan lähdin. Rakkaudesta ei koskaan ollut kiinni, rakastimme molemmat tosi paljon, ei van osattu koskaan yhdessä puhua siitä. Vuosien jälkeen olimme myös yhteyksissä ja kas kummaa kun se tunne löytyi heti, en voi sanoa rakkaudeksi, mutta välittäminen oli säilynyt, muistot kultaantunut ja sitten huomasin, että exä oli päätynyt ihan samaan elämäntilanteeseen kuin minäkin, vaikkakin eri kautta. Tuli sellainen tunne, että tein aikanaan ihan kamalasti toiselle. Varmaan silti tuli hänelläkin sama fiilis. Kuitenkaan sitä välissä olevaa kuilua ei voi noin vaan paikata ja loppujen lopuksi sitä havaitsi, että loppuhan tämä on. Kauniit muistot silti jäi kun saimme puhua läpi, että rakkaudesta ei kummallakaan asia ollu kiinni vaan elämäntilanteesta.

 

[Ap]

Jännä juttu, että jos sulla on exäsi kanssa ollut "vuosisadan rakkaustarina" oot kuitenkin ottanut nykyisen ukkosi ja tehnyt lapsiakin hänen kanssaan.

Tyytynyt toiseksi parhaaseen...

Niinpä. Ei se kyllä ollut salaisuus silloin kummallekaan kun yhteen mentiin.

Eipä tosiaan käy kateeksi liittoanne. Säälittää...

Ihan hyvä elämä meillä on ollut siitä huolimatta. Ei ole varmaan ainoa liitto laatuaan.

Tietääkö mies, että oot ottanut yhteyttä exään? Ja muista että kaihoviestejä on helppo luritella, mut se, että olis tosissaan, on jo eri juttu.

Ei tiedä enkä meinannut kertoakaan. En ole luritellut kaihoviestejä enkä puhunut exälle yhtään mitään rakkaudesta. Puhuttu on lähinnä siitä, että millaista elämä oli eron jälkeisinä vuosina ja kuinka vaikeaa on vielä nykyäänkin edes ajatella sitä toista.

En minä oikeasti tiedä, mitä tämä tunne on. Olen vaan vähän tolaltani siitä, kuinka voimakkaita tunteita hänen kirjoituksensa minussa vieläkin herättävät.

 

[Ap]

Tiedän, olen realisti. Ei se olisi sama juttu enää.

Ei sama enää. Mutta voihan se olla paljon parempaakin.
Tarkoitan siis sitä, että on myös mahdollisuus että tulisit onnelliseksi hänen kanssaan jos uskallat repästä. Sitähän ei voi etukäteen tietää.
Jos olisin sinä, jatkasin yhteydenpitoa vielä ja katsosin mihin suuntaan tunteet alkaa viedä. Voihan olla että ne sammuu kuin itsestään alkuhuuman/kirjoittelun jälkeen. Tai sitten ei.
Kaikkea hyvää sinulle!

Kiitos. Meinaan kyllä kirjoitella hänen kanssaan ja katsoa mitä käy. Tuskin mitään, ottaen huomioon välimatkan ja elämäntilanteen. Olisihan se helppoa repäistä, jos olisi sitoutumaton ja ei olisi noita lapsia. Maailmassa tapahtuu kyllä ihmeellisiä asioita, never say never.

 

[hassua]

Hyi että, eksät on eksiä syystä. Vähän aika niitten kanssa taa hillutte ja saatte vaan taas huomata, miksi se ei toiminut eka kerrallakaan.

Ei se aina mene noin... mulla on entisen eksän kanssa joka on nykyinen niin lapsia ja silti on välillä tunne et olisi tarvetta ottaa yhteyttä eksään joka siis on eksä.

No mut miksi sinä teit lapsia eksäsi kanssa, jos kuitenkin kaipaat jotain toista eksää? Ei tajuu?

 

[vieras]

Siis en vieläkään ymmärrä, mikset muuttanut miehen mukana Australiaan? Jos sulla oli silloin jo lapsia (? ) niin varmasti olisivat sopeutuneet. Onhan näitä moniakin naisia/miehiä, jotka vaihtavat kotimaansa toisen takia. Luulen myös, että jos kyseessä olisi ollut todellinen rakkaus, olisit mennyt miehen matkaan. Jotain "vikaa" siis suhteessanne/miehessä oli, kun et lähtenyt.

 

[Ap]

Siis en vieläkään ymmärrä, mikset muuttanut miehen mukana Australiaan? Jos sulla oli silloin jo lapsia (? ) niin varmasti olisivat sopeutuneet. Onhan näitä moniakin naisia/miehiä, jotka vaihtavat kotimaansa toisen takia. Luulen myös, että jos kyseessä olisi ollut todellinen rakkaus, olisit mennyt miehen matkaan. Jotain "vikaa" siis suhteessanne/miehessä oli, kun et lähtenyt.

Ei ollut lapsia vielä silloin. Opinnot oli kesken, tein silloin väitöskirjaa tutkimusryhmässä. Jälkeen päin ajateluna olisi varmaan pitänyt lähteä mukaan, mutta silloin se tuntui liian isolta askeleelta ottaa lähteä tuntemattomaan. Täällä oli ns. varma työpaikka.
en sanoisi, että suhteessa oli vikaa, mutta uskallus ei kuitenkaan riittänyt.

 

[vieras]

Musta tuntuu, että uskallus lähteä tosirakkauden matkaan oisi kyllä riittänyt, jos et oisi silloin alitajuisesti pelännyt jotain, esim. eroamista Australiassa. Opinnot tuntuu aika heppoisalta syyltä, niitähän voi jatkaa missä vain. Tai miksei mies jäänyt Suomeen, jos kerran oli tosissaan ja sulla ylitsepääsemättömiä esteitä?