Avaatteko toistenne posteja? Siis kirjepostia esim. laskut

[QUOTE="mona";26241234]No ei meillä oo tarvetta lukea toisen sähköposteja tai muuta mutta oudompaa se ois jos se olis jotenkin kiellettyä.[/QUOTE]

Meillä ei oo koskaan asiasta edes keskusteltu, mutta jos tällainen keskustelu tulisi, niin kyllä minä kieltäisin mieheltäni sähköpostieni yms. lukemisen.

 

[QUOTE="Rasvie";26241269]Meillä MINÄ avaan KAIKKI postit jotka tulee laatikkoon. Koska mies kattoo vaan mainokset ja Roope-setän. Sit mä infoon miestä, et nyt sulle tuli tämmönen kirje tuolta ja tommonen täältä, tää lasku on nyt monta euroo ja mätkyt on hirveet. Miehen sähköpostin salasanan tiiän, mut en oo ikään käyny kattoo, ei ole mun asia. Miehen nettimarkkinan tunnukset tiiän, kun mie oon ne tehnytkin ja enempi käytän Mies ei mun sähköpostin salasanaa tiiä ja jos tietäis niin ei varmaan huomiseen asti muistais. Kumpikin käyään toistemme nettipankeissa, mut ei koskaan toisen tietämättä. Puhelinta ei kumpikaan oo koskaan kieltäny kattomasta, mutta eipä tuota oo ollu tarvetta kattookkaan..

Ku kirjotin niin rupes tuntuu, et mahan olla aika hirvee akka.[/QUOTE]

Kun luin niin rupes tuntuun, että taidat olla miehellesi äiti.

 

Avataan toistemme postit, tiedämme myös molempien sähköpostien salasanat, sekä myös verkkopankkien tunnukset (yhteiset rahat). Jos toinen saa vaikka tekstarin, lukee yleensä se joka on lähempänä. Meillä on siis kaikki hyvinkin yhteistä Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta niin en näe miksi pitäisi salata toiselta.

 

Vain sellaset kun esim. sähkölasku tai vuokrayhtiön kirje tms, joka on selkeästi kummallekkin mutta vain toisen nimellä. Muita kirjeitä ei availla, ei myöskään sähköposia. Ellei toinen pyydä katsomaan jotain tiettyä sähköpostista tai toinen ole reissussa ja pyydä avaamaan kirjettä.

 

Kyllä peruslaskuja ja s-bonuskirjeet esimekiksi.
Muita pyynnöstä jos toinen on esim. töissä ja verolaput on tullu.

S-postiin päästään eli meillä kaikilla aukeaa tohon samaan, mutta ei avata toisen posteja auki.

 

Kun luin niin rupes tuntuun, että taidat olla miehellesi äiti.

Ei kuite.. Mä tykkään hoitaa tietyt asiat heti pois ja mies hoitaa kohta. Sen kohta ei vaan tossa suhteessa koskaan tuu, ku mie hoian postit heti.

Jossain toisissa asioissa saa mies saa ihan vapaasti tehhä kohta.

 

Mä avaan kaikki postit mitä tulee. Salasanat tiedetään mut en usko et mies käy mun sähköpostejani lukemassa ja mies käyttää firman sähköpostia mitä minäkin luen.

Tämä toimii meillä ja näin on sovittu et toimitaan.

 

puolin ja toisin avataan ja sähkärit katsoo se kumpi kulloinkin muistaa. eikä meillä kummalekaan niin salaista postia tule etteikö puoliso saisi kirjeitä avata

 

Laskut meillä avaa kumpi vaan sattuu postin hakemaan ja laittaa laskukansioon ne. Mutta muita kirjeitä ei avata. Sähköposteja ei lueta, en tiedä edes miehen osoitetta.

 

Mua ottaa päähän kun mies avaa mun luottokorttilaskut. Sit se näkee mun baari- ja taksijutut. Ja valittaa. Mä aina piilotan ne nykyään, mut aina en ehdi ekana postilaatikolle.

 

Laskuja availen, esim. sähkölaskun, miehen puhelinlaskun, vakuutuslaskuja.
Miehen puhelinlaskun siksi, että hänen nimissään on kahden tyttären liittymät ja niiden laskutus näkyy hänen laskunsa kanssa samassa. Katson laskusta etenkin esikoisen tietoja. ( laskun suurutta)
Muuta postia en avaa, s-posteja en lue. Salasanan tiedän, mutta en mene lukemaan.

 

[QUOTE="...";26241312]Avataan toistemme postit, tiedämme myös molempien sähköpostien salasanat, sekä myös verkkopankkien tunnukset (yhteiset rahat). Jos toinen saa vaikka tekstarin, lukee yleensä se joka on lähempänä. Meillä on siis kaikki hyvinkin yhteistä Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta niin en näe miksi pitäisi salata toiselta.[/QUOTE]

Siksi koska jos minä laitan ystävälleni viestiä oletan, että viesti menee hänelle ei myös hänen puolisolleen. En minä halua kaikista asioistani jutella myös ystävien puolisoiden kanssa. Oli todella ärsyttävää kun sain tietää että viestit jotka laitoin ystävälleni luki hänen puolisonsa ja vielä pahempaa hän jopa vastasi niihin niin, että minä siis kuvittelin viestin tulleen ystävältäni.

 

Vaikken kirjoittelisi ystävilleni aina mitään kovin suuria salaisuuksia vaikkapa tekstareissa tai s-posteissa, en silti haluaisi heidän miestensä lukevan niitä. Enkä vastaavasti kyllä sallisi miehelleni sitä, että hän lukisi ystävieni viestejä.

 

se avaa kenen nimi kirjeen päällä on.paitsi hoitomaksut avaan minä vaikka päällä on miehen nimi koska minä ne maksankin.
miehen sähköpostia en lue ja en tiedä lukeeko hän sitten minun mutta kaikki jotka käyvät koneellamme pääsevät sähköpostiini jos haluavat.
tekstiviesteistä joskus saatetaan katsoa keneltä viesti on joka toisen puhelimeen tuli jos puhelimen omistaja ei jouda ja tarkistetaan näin onko kiireellinen.

 

Minä en ymmärrä tätä "meillä ei ole mitään salaisuuksia" asennetta, jossa saa katsoa toisen sähköpostit, tekstarit ja facet. Ihan käsittämätöntä. :O

En kyllä ymmmärrä minäkään.
Eikä mua huvita jutella oikein mistään sellaisen ystävän kanssa, kenen tiedän jakavan kaiken miehensä kanssa " meillä ei ole salaisuuksia" - tyyliin.
Entäs jos mulla kaverina onkin joku salaisuus, josta haluan ystäväni kanssa jutella, niin mikä oikeus sille miehelle on asiasta sanoa :O

Ja miten tuollainen kaiken jakaminen liittyy millään lailla luottamukseen? Mä koen sen niin että kun on luottamusta, niin silloin ei ahdista jos toisella on omia juttuja, omia kavereita ja omia menoja. Eikä kaikesta kaverin/ sukulaisen kanssa keskustellusta tarvitse jutella puolison kanssa.

 

Ei avata, eikä käydä toistemme sähköposteissa.
Normipostin voi avata jos toinen pyytää, mutta ei muuten
Meillä se vaan on itsestäänselvyys.

Sama meillä.

 

mä avaan kaiken postinmitä taloon tulee. ukko ei avaa vaikka postin hakis -.-
mä maksan laskut ja hoidan kaikki muut juoksevat asiat (omasta halusta ja sitten tiedän että hommat on hoidettu)
spostia voidaan lukea, yleensä mä oon miehen spostissa hoitanut autokauppojen neuvottelut etc.
mieskin pääsee mun spostiin, samoin tekstareihin, harvemmin lukee niitä jos en erikseen käske.
ite huikkaan että luenko tekstarin jos huomaan miehelle tulleen, se kun ei puhelintaan tuppaa katsomaan sen jälkeen kun kotiin tulee, ja puhelin on liki aina _äänettömällä_ (sillä on varmasti siis toinen)

 

Energialaitokselta, taloyhtiöltä, vakuutusfirmoilta tms. postin voi avata kumpi vaan. Ei missään nimessä esim. palkkakuitteja, pankkikirjeitä, henk.koht laskuja (lehdet, puhelin tms.)
Sellaiseen postiin voi sorkkia, mikä liittyy yhteiseen omaisuuteen.

Meillä näin paitsi että sähköposteihin on molemmilla tunnunkset ristiin, mies saattaa joskus soittaa mulle että avaa sähköpostit ja katsoo onko tietty viesti tullut, yleensä siinä on liitetiedosto joka pitää tulostaa.

Toisen puhelinta saa räplätä, mutta ei juuri kiinnosta jos ei etsi tiettyä yhteystietoa tms.

 

En kyllä ymmmärrä minäkään.
Eikä mua huvita jutella oikein mistään sellaisen ystävän kanssa, kenen tiedän jakavan kaiken miehensä kanssa " meillä ei ole salaisuuksia" - tyyliin.
Entäs jos mulla kaverina onkin joku salaisuus, josta haluan ystäväni kanssa jutella, niin mikä oikeus sille miehelle on asiasta sanoa :O

Ja miten tuollainen kaiken jakaminen liittyy millään lailla luottamukseen? Mä koen sen niin että kun on luottamusta, niin silloin ei ahdista jos toisella on omia juttuja, omia kavereita ja omia menoja. Eikä kaikesta kaverin/ sukulaisen kanssa keskustellusta tarvitse jutella puolison kanssa.

Minä olen niiden muutaman lähimmän kaverin kanssa jutellutkin että olemme miehen kanssa sillä tavalla yksikkö, että voin kertoa hänelle kaiken. Siispä, jos jokin salaisuus on sellainen mitä ei saa kertoa edes hänelle, siitä mainitaan erikseen, tai jos minua yhtään arveluttaa että onkohan tämä sellainen mistä saa puhua miehen kanssa, niin varmistan. Yleensä ne salaisuudet on "merkittäviä juttuja", ja minua koskettaa jos ystäväni on raskaana, sairastaa, tapasi uuden ihanan miehen, sai epäoikeudenmukaisesti kenkää, riiteli suuresti puolisonsa kanssa jne., ja monesti tulee miehelle avauduttua asioista jotka koskettaa. Jos yhtään arveluttaa, varmistan ensin, saanko. Ja osa ystävistäni toimii samoin: kuuluu päivän kuulumisiin jos on kuultu päivän aikana muutakin kuin prisman tarjoukset tai eilisen jääkiekkopelin tulos, ja kuulumisia vaihtaessa asia saattaa tulla puheeksi. Viimeisimpänä esimerkkinä ystävän kohdunkaulakanavan syöpä, joka ei ole "julkista tietoa", mutta kun varmistin saanko kotona puhua niin vastaus oli että tottakai, ei hän muuta olettanutkaan.

 

kyllä koska minä usein oon se joka kattoo laskut jne ja mies on sanonu että avaa sitten meidän face kaverit on samoja ja usein pariskuntia niin ei muuten tiä kelle on viestit jne. ei meillä oo mitään pimitettävää toisiltamme. puhelimenkin saa kattoo jos haluaa mut ei mua kiinnosta. en kato jos ei mies sano et kato.

 

Meillä avataan, ja katotaan tarvittaessa s-postit jka toisten kännykät ja tiedetään toistemme pankkitunnukset.
Ei ole mitään salattavaa, ja totean vielä senkin ettei niitä tule katseltua ellei oikeasti ole jotain asiaa, vaikka huuto.net sähköpostia joka meillä on miehen s-postissa.

Mun exä oli sellainen ettei sen puhelimeen eikä posteihin sun muihin saanut koskea, en koskenutkaan. Mutta sitten tuli ilmi toiset naiset ja ulosottoon menneet laskut. Joten mulle tulee aika erikoinen mielikuva ihmisistä jotka pitää kovin tiukasti kiinni "yksityisyydestään".

Ja kyllä mä oletan että mun ystävät voi kertoa puolisoilleen mun kertomat asiat. Ja se on ihan luonnollista enkä siitä pahastu.

 

Minä välttelen kuin ruttoa omien laskujeni avaamista. Mies avaa ne kaikki ja hoitaa niin nätisti pois silmistä. Ainoa lasku, jonka pyrin nappaamaan postin seasta ja hoitamaan ja hävittämään vähin äänin on kirjaston sakkolaskut. Niistä mies aina pitää meteliä ja kun sen metelin voi niin sievästi välttää, niin tottakai sen teen.

Sähköpostit ja tekstarit ovat kaikki vapaasti luettavaa aluetta jos vain kiinnostaa. Enpä muista nyt nopeasti, että milloin olisi viimeksi kiinnostanut.

Lilii kyseli tuolla aiemmin, että missä on oma yksityisyys, jos kaikki on avointa. Onhan meillä omat ystävämme ja menomme, omat kiinnostuksen kohteemme ja harrastuksemme. En ole koskaan kokenut, että elämäni olisi jotenkin vailla yksityisyyttä.

 

Sähköpostimme ovat henk koht mutta kyllä me avataan puolin ja toisin kaikki laskut mitä tulee. Jos tulee kirje joka näyttää henkilökohtaiselta (siis ei ole lasku tms vaan joku yksityishenkilö lähettää yksityiskirjeen) niin sitä ei avata mutta meidän mielestä ei oo mitään väliä kuka avaa kenenkin kännykkälaskut tms kun samalta tililtä menee kuitenkin kaikki.

 

Niin ja ku miehen palkkakuittikin tulee niin kyllä mä voin sen avata ja kattoa paljonko on tullut rahaa. Samoin mies voi avata mun omani.

 

En availe miehen posteja eikä hän mun . Sähköposteissa ei ole salasanoja mutta silti kumpikaan ei lue toisen posteja ellei siitä ole erikseen sovittu.