T
Tilanteen sokeuttama
Vieras
Kauhea olo - jälleen kerran. Unettomuutta ja ahdistuneisuutta takana miehestä johtuen. Viimeisinä öinä olen joutunut ottamaan puolikkaan nukahtamislääkkeen,mutta koska unta ei sittenkään kerry tarpeeksi olen nyt fyysisestikin kehnossa kunnossa:heikottaa,oksettaa,huimaa,väsyttää.
Tutustuimme kolme vuotta sitten. Mies esitti kilttiä,vastuuntuntoista,ahkeraa ja elämänhallinta oli kunnossa. Kyselin vakavien vikojen/luurankojen perään jatkuvasti, mutta niitä ei kuulema ollut. Olimme aikuisia, pian 4kymppisiä ihmisiä,joten perustimme yhteisen perheen.
Vajaan vuoden päästä olin raskaana. Hälytyskellot olivat usein soineet jo sitä ennen,mutta syyllistin vain itseäni. Jos käyttäydyn toisin, ei ongelmia ole.
Mies jäi työttömäksi. Paljastui, että hänellä oli ulosotossa kymmeniä tuhansia ja verottajalta ilmaantui 20 000? lisää. Vähitellen kävi ilmi, että miehen tavoitteena oli päästä joskus velkasaneeraukseen yrityssotkujensa vuoksi, jotka olivat tapahtuneet vuosia aiemmin. Ilman saneerausta hän ei olisi yhteiskuntakelpoinen, ei sosiaaliturvaa, ei mitään. Minulle hän ei ollut kuitenkaan näitä asioita kertonut, vaan oli ajatellut hoitaa ne itse ja pitää perheestä huolta kuitenkin. Työttömänä yrittäjänä hän ei saanut mistään mitään. Minulta hän huusi ja raivosi rahaa. Tivasi seksiä, vaikka raskaana olo oli todella huono ja omien, suht pienten lasteni hoito vei voimia.
Itkin ja rukoilin häntä olemaan huutamatta kaikesta - turhaan. Kerroin,että huutajaa en voi rakastaa ja tarvitsen perusturvaa. Se oli kuulema hänen yrittämiselleen kuolinisku. Kaikkia pitää kuulema rakastaa ja ottaa viereen. Mä en vain ole jaksanut yksin kaikkea!
Mies on kertonut,että työttömyys ja uudet vero-ongelmat katkeroittivat häntä. Mun olisi pitänyt jaksaa tukea kaikissa vastoinkäymisissä ja antaa läheisyyttä, vaikka mies,johon olin rkastunut olikin aivan toisenlainen ja voimani menivät lapsiin ja raskauteen. Minua ei tukenut kukaan, enkä saanut kenellekään puhua,ettei miehen maine kärsi.
Samassa helvetissä elän edelleen, enkä jaksa enää. Saan haukut kaikesta, vaikka aina olen yrittänyt parhaani. Olen kuulema laskelmoija ja hyväksikäyttäjäpaska. Kun kysyn mieheltä perusteluja näihin väitteisiin,joita en ymmärrä, huutaa ja raivoaa hän kahta kauheammin.
Olen hakenut apua, mutta mies vetää mut joka päivä lokaan yhä uudelleen. Ei kukaan ole ansainnut näin kauheaa elämää...
Tutustuimme kolme vuotta sitten. Mies esitti kilttiä,vastuuntuntoista,ahkeraa ja elämänhallinta oli kunnossa. Kyselin vakavien vikojen/luurankojen perään jatkuvasti, mutta niitä ei kuulema ollut. Olimme aikuisia, pian 4kymppisiä ihmisiä,joten perustimme yhteisen perheen.
Vajaan vuoden päästä olin raskaana. Hälytyskellot olivat usein soineet jo sitä ennen,mutta syyllistin vain itseäni. Jos käyttäydyn toisin, ei ongelmia ole.
Mies jäi työttömäksi. Paljastui, että hänellä oli ulosotossa kymmeniä tuhansia ja verottajalta ilmaantui 20 000? lisää. Vähitellen kävi ilmi, että miehen tavoitteena oli päästä joskus velkasaneeraukseen yrityssotkujensa vuoksi, jotka olivat tapahtuneet vuosia aiemmin. Ilman saneerausta hän ei olisi yhteiskuntakelpoinen, ei sosiaaliturvaa, ei mitään. Minulle hän ei ollut kuitenkaan näitä asioita kertonut, vaan oli ajatellut hoitaa ne itse ja pitää perheestä huolta kuitenkin. Työttömänä yrittäjänä hän ei saanut mistään mitään. Minulta hän huusi ja raivosi rahaa. Tivasi seksiä, vaikka raskaana olo oli todella huono ja omien, suht pienten lasteni hoito vei voimia.
Itkin ja rukoilin häntä olemaan huutamatta kaikesta - turhaan. Kerroin,että huutajaa en voi rakastaa ja tarvitsen perusturvaa. Se oli kuulema hänen yrittämiselleen kuolinisku. Kaikkia pitää kuulema rakastaa ja ottaa viereen. Mä en vain ole jaksanut yksin kaikkea!
Mies on kertonut,että työttömyys ja uudet vero-ongelmat katkeroittivat häntä. Mun olisi pitänyt jaksaa tukea kaikissa vastoinkäymisissä ja antaa läheisyyttä, vaikka mies,johon olin rkastunut olikin aivan toisenlainen ja voimani menivät lapsiin ja raskauteen. Minua ei tukenut kukaan, enkä saanut kenellekään puhua,ettei miehen maine kärsi.
Samassa helvetissä elän edelleen, enkä jaksa enää. Saan haukut kaikesta, vaikka aina olen yrittänyt parhaani. Olen kuulema laskelmoija ja hyväksikäyttäjäpaska. Kun kysyn mieheltä perusteluja näihin väitteisiin,joita en ymmärrä, huutaa ja raivoaa hän kahta kauheammin.
Olen hakenut apua, mutta mies vetää mut joka päivä lokaan yhä uudelleen. Ei kukaan ole ansainnut näin kauheaa elämää...
