Auttakaa mua. Mies ja luottokortti!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "epätoivoinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"epätoivoinen"

Vieras
Mä oon taas ihan rikki ja hajalla ja vituttaa.

Sain selville viime joulukuussa, että mies oli tehnyt 2,5 vuoden aikana 7500euron luottokorttivelat. En tienny sitä ennen näistä yhtään mitään, kun mies ei ollu koskaan asioista puhunu ja luottokorttilaskunkin aina mulle valehteli olleen n. parinsadan luokkaa kokonaisuudessaan. Uskoin hölmönä. Kortti kun on vain miehen nimellä.

Joulukussa tilanne selvisi ja armoton kriisi. Jouduttiin ottamaan pankista lainaa lähes 10te, että pystyttiin maksamaan eri tahoille luotot pois. Harkitsin vakavasti avioeroa luottamuspulan vuoksi, koska en voinut enää luottaa taloudellisesti mieheen ollenkaan. Meillä oli tosi tiukkaa rahasta. Päädyin kuitenkin siihen, että selviydymme tilanteesta kunhan se ei enää toistu ja oltiin saatu lainanlyhennykset siedettäviksi. Vannotin miestä, ettei se tee minulle enää koskaan tällaista. Näin suuria velkoja, jotka vaikuttaa meidän perheen elämään.

Tänään tuli taas luottokunnalta lasku. Avasin, koska mies on työreissulla. Ja mitä vittua.. mies on tehnyt taas tammikuusta tähän päivään mennessä 2200euron luottolaskun. Siinä näkyi kuukauden aikana tekemät ostot ja osa niistä on menny autonkorjuuseen, varaosiin ym. mutta suurin osa oli mennyt kaikenmaailman nettikauppoihin ja ihan päivittäistavaraostoksiin, ravintolalaskuihin, alkoon ym.

Ei helvetti. Mä oon taas niin rikki. Mitä mä voin tehdä vai voinko mitään? Puheet ei näköjään auta. Oon yrittäny jankuttaa siitä, että luottokortti pitäis ottaa kokonaan siltä pois, deletoida, koska ei hallitse rahankäyttöä. Ei ole suostunut. Ja mähän en voi aikuista, ja vielä luottotiedollista miestä pakottaa.

Tiedän vain sen, että me ei selvitä. Mies ilmeisesti jatkaa tätä velkaantumistaan koko ajan, ilman aikomustakaan lopettaa. Ja se vaikuttaa meidän perheen elämiseen ja toimeentuloon.

Mä olen vielä jäämässä kesällä äitiyslomalle, jolloin tulot taas pienenee.

Mitä mä teen????
 
Mä varmaan antaisin miehelle vielä viimeisen mahdollisuuden. Luottokortti pois ja sulle lupa avata kaikki laskut ja tiliotteet mitä hänen nimellään tulee, ettei voi tuhlata salaa. Lisäksi keskusteltaisiin siitä, miksi on joutunut tai "joutunut" ottamaan velkaa. Jos autoon ja ruokaan menee rahaa enemmän kuin on tuloja, lasketaan yhdessä budjetti joka kuukaudelle ja karsitaan menot niin pieneksi kuin mahdollista jne.

Sullahan ei ole velvollisuutta maksaa miehesi lainoja ja velkoja, mutta jos mies joutuu laittamaan kaikki omat tulonsa niiden takaisinmaksuun, perheen hankinnat ja menot jäävät yksin sun vastuulle, eli joudut kuitenkin kärsimään miehen veloista. Jos mies ei suostuisi siihen, että hänen rahankäyttöään valvotaan ja neuvotaan, menisi lusikat kyllä jakoon, koska en enää luottaisi siihen, että hoitaa raha-asiansa vastuullisesti...
 
Ilmeisesti miehesi on tottunut ostamaan kaiken mitä haluaa ja kortti on siihen kätevä väline. Harmi vaan kun ei taida tuntea sanaa kohtuus.

Joka kortti lähtee tai mies lähtee. Tosin jos tekee sellaista työtä, että kortti välttämätön esim. reissutyö, paljon ulkomaanmatkoja jne. niin ei tuo kortin pois ottaminenkaan ole järkevää.

Vakavan keskustelun paikka, joka on ilmeisesti jo kerran käyty, joten eipä tuossa ole enää oikein muuta sanottavaa kuin että lähde.
 
[QUOTE="vieras";26239164]Mä varmaan antaisin miehelle vielä viimeisen mahdollisuuden. Luottokortti pois ja sulle lupa avata kaikki laskut ja tiliotteet mitä hänen nimellään tulee, ettei voi tuhlata salaa. Lisäksi keskusteltaisiin siitä, miksi on joutunut tai "joutunut" ottamaan velkaa. Jos autoon ja ruokaan menee rahaa enemmän kuin on tuloja, lasketaan yhdessä budjetti joka kuukaudelle ja karsitaan menot niin pieneksi kuin mahdollista jne.

Sullahan ei ole velvollisuutta maksaa miehesi lainoja ja velkoja, mutta jos mies joutuu laittamaan kaikki omat tulonsa niiden takaisinmaksuun, perheen hankinnat ja menot jäävät yksin sun vastuulle, eli joudut kuitenkin kärsimään miehen veloista. Jos mies ei suostuisi siihen, että hänen rahankäyttöään valvotaan ja neuvotaan, menisi lusikat kyllä jakoon, koska en enää luottaisi siihen, että hoitaa raha-asiansa vastuullisesti...[/QUOTE]

No niinpä. Tuo eka kappaleen mainitsemasi asia tehtiin jo sillon joulukuussa. Ei osannut vastata mitään isompaa mistä ne velat koostuivat. Laskuista, päivittäismenoista, autosta tietty ym. Mutta miehellä on kallis harrastus (perhokalastus) joka vie tosi paljon rahaa. On sittemmin suostunut siihen, että saa kuluttaa kuussa vain 50e tarvikkeisiin, mutta todellisuudessa kalastusreissuineen ja lupineen nuo maksaa paljon enemmän. Ja en voi oikeasti tietää, paljonko hän laittaa noihin vehkeihinsä kuukaudessa menemään.

Joo mullahan ei ole velvollisuutta maksaa sen velkoja, mutta kuten mainitsit, on ne hänenkin maksamanaan pois meidän yhteisestä taloudesta ja kaikki kärsii. Eniten mua nyt vituttaa tässä se, että meille on tulossa toinen lapsi ja pitäis tehdä hankintoja, joihin ei nyt ilmeisestikään ole varaa. Mä joudun joustaan aina kaikessa hankinnoissa, mutta mies ei voi oikein missään.

Ja tiedän, kun uhkaan häntä erolla, on miehen asenne sitten se, että sen kun eroat. Se olis sille tosi kova paikka kuten koko meidän muullekin perheelle. Mutta en tiedä, kuinka kestän tätä tilannetta. Me ei ikinä päästä näistä veloista eroon. Meillä on velkaa varmaan reippaasti yli 20te ja mitään ei ole lainojen vastineena. Pelkkää elämää ja turhuutta. Suurimmaksi osaksi miehen tekemänä.


Vittu että sylettää.
 
[QUOTE="Nih";26239215]Mene töihin[/QUOTE]

Eikö ap:lle ollut syntymässä lapsi ens kuussa? Töihin,eno on varmaan vaikeaa nyt toteuttaa.

Ap:lle tsemppiä! Puolisolle tulee aina antaa toinen mahdollisuus, mutta miehesi on sen jo käyttänyt. Itsekin juuri mietin, onko raja oman miehen kohdalla tullut jo vastaan.
 
[QUOTE="Nih";26239215]Mene töihin[/QUOTE]

No voi kuule, töissä olen. Olen vain jäämässä äitiyslomalle toisen lapsen syntymän vuoksi tuossa kesän lopulla. Sille tilanteelle ei nyt voi mitään enää.
 
[QUOTE="a p";26239206] Ja tiedän, kun uhkaan häntä erolla, on miehen asenne sitten se, että sen kun eroat. Se olis sille tosi kova paikka kuten koko meidän muullekin perheelle.[/QUOTE]

Uhkaa silti. Tosin sun pitää sitten olla myös valmis toteuttamaan uhkauksesi. Hommaat asunnonhakupaperia, elatusmaksusopimuslappua sun muuta pöydälle lojumaan, että se näkee sun olevan tosissaan. Luulisi tulevan vipinää mieheen.

Jos se ei ota lusikkaa kauniiseen käteen ja ala korjata jälkiään vaan on ylpeyksissään sitä mieltä, että siinähän lähdet, niin lähde ihmeessä. Jos ukko kokee luottokorttinsa perhettään tärkeämmäksi, et halua edes tietää, mitkä velat teillä on niskassa viiden vuoden päästä. Joko se antaa sun hoitaa teidän raha-asiat tai sinä ja lapset lähdette, ei pitäisi olla miehelle vaikea valinta.
 
Kortti on henkilökohtainen, samoin velkakin. Miksi ihmeessä pitää olla yhteiset rahat?!? Laittakaa kummallekkin oma tili.Yhteinen tili ruokatiliksi, jolle kumpikin laittaa saman summan rahaa joka kk, kodin laskut myös puoliksi. Jos miehesi jatkaa velkaantumistaan, ottakoot itse lainan pankista jolla makselee luottokorttivelkojaan. Näin ehkä oppii vastuutakin kun sinä et tule ottamaan puolia veloista. Jos velkaantuminen jatkuu ja jatkuu, ei sinä ainakaan menetä luottotietojasi. Meillä myös ennen riideltiin aina vain rahasta. Riidat loppu kun rahat laitettiin erilleen. Nyt on hyvä, molemmat saa omat ylimääräiset rahansa käyttää mihin tahtoo.
 
tuo olis melkein pahimman luokan pettämistä. Se on tehty pitkän ajan kuluessa, salassa ja harkiten. En luottais pätkääkään. Ero olis ehdottomasti ainoa vaihtoehto. Minkään luottotiedottoman kanssa en eläis ja mun ja lasten taloutta ei ajais kuralle yhtään lisää.
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
[QUOTE="vieras";26239319]Kortti on henkilökohtainen, samoin velkakin. Miksi ihmeessä pitää olla yhteiset rahat?!? Laittakaa kummallekkin oma tili.Yhteinen tili ruokatiliksi, jolle kumpikin laittaa saman summan rahaa joka kk, kodin laskut myös puoliksi. Jos miehesi jatkaa velkaantumistaan, ottakoot itse lainan pankista jolla makselee luottokorttivelkojaan. Näin ehkä oppii vastuutakin kun sinä et tule ottamaan puolia veloista. Jos velkaantuminen jatkuu ja jatkuu, ei sinä ainakaan menetä luottotietojasi. Meillä myös ennen riideltiin aina vain rahasta. Riidat loppu kun rahat laitettiin erilleen. Nyt on hyvä, molemmat saa omat ylimääräiset rahansa käyttää mihin tahtoo.[/QUOTE]

Maksetaan tällä hetkelläkin niin, että mies maksaa isomman osan lainoista ja laskuista, mä sitten loput laskut ja pääsääntöisesti ruuan ja vaatehankinnat. Minä olen myös meidän perheessä se, joka laittaa säästöön rahaa. Tuolle tilille mies ei onneksi pääse. Mutta silti toisen isojen velkojen maksu vaikuttaa meidän talouteen. Ei ole esim. vara korjata autoa tai hankkia ikinä mitään isompaa, johon ois todellakin tarvetta.
Ja meidän tulot pienee radikaalisti nyt kun jään äitiyslomalle, joten... :( ei tässä hurrata.
 
Jessus, sanoisin että alatte vaan lapioimaan multaa eri kasoihin. Mies saanut jo yhden tilaisuuden. Sanoisin että jätä uppoava laiva vielä kuin voit, muuten mies vetää sinut mukanaan velkahelvettiin. Valitettavasti.
 
Jos tuntuu, että kaikki keinot on jo käytetty, niin lusikat jakoon vaan. Ei omaa elämäänsä kannata toisen typeryyden takia hukata.

Mikäli miehesi on kuitenkin valmis itsekin tekemään jotain ongelman ratkaisemisen eteen, niin velkaongelmaiset pääsevät kyllä ihan terapiaankin. Voisiko siitä olla apua?

Uskon kyllä, että sylettää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;26239570:
Jos tuntuu, että kaikki keinot on jo käytetty, niin lusikat jakoon vaan. Ei omaa elämäänsä kannata toisen typeryyden takia hukata.

Mikäli miehesi on kuitenkin valmis itsekin tekemään jotain ongelman ratkaisemisen eteen, niin velkaongelmaiset pääsevät kyllä ihan terapiaankin. Voisiko siitä olla apua?

Uskon kyllä, että sylettää.

sitä mä olen tässä itsekin miettinyt, että vaivaakohan miestä jonkun sortin ostomania. Hänen kanssaan ylipäänsä raha-asioista puhuminen on tuskaa, koska ei suostu niistä puhumaan ja ahdistuu välittömästi. Ilmeisesti ostelee, mutta ei ajattele. Ei halua miettiä sitä, että ne joutuu joskus oikeestikin maksamaan. En tiedä, mutta aion kyllä totisesti tätä terapiavaihtoehtoa esittää yhtenä vaihtoehtona. Joko nyt täysin nollatoleranssi luottoihin, kortit ja pankkitunnarit pois ja terapia tai sitten eri osoitteet ja etävanhemmuus. Näin olen nyt asiaa makustellut.
 
[QUOTE="a p";26239637]sitä mä olen tässä itsekin miettinyt, että vaivaakohan miestä jonkun sortin ostomania. Hänen kanssaan ylipäänsä raha-asioista puhuminen on tuskaa, koska ei suostu niistä puhumaan ja ahdistuu välittömästi. Ilmeisesti ostelee, mutta ei ajattele. Ei halua miettiä sitä, että ne joutuu joskus oikeestikin maksamaan. En tiedä, mutta aion kyllä totisesti tätä terapiavaihtoehtoa esittää yhtenä vaihtoehtona. Joko nyt täysin nollatoleranssi luottoihin, kortit ja pankkitunnarit pois ja terapia tai sitten eri osoitteet ja etävanhemmuus. Näin olen nyt asiaa makustellut.[/QUOTE]

Tavallisesti sen hallitsemattoman ostelun syy ei ole niinkään niissä hankituissa tavaroissa tai edes ostamisessa sinänsä, vaan sen kautta puretaan jotain ihan muita päänsisäisiä juttuja. Tämä on varmaan ainakin osasyynä siihen ahdistumiseenkin (siis raha-asioista puhuttaessa). Ja tosiaan ilman muuta kortit yms. pois sen terapian lisäksi!
 
Mä aikoinaan exän velat kun tuli yllätyksenä',elettiin markka-aikaa javelkaa yli 150 tuhatta (siihen aikaan olis saanu komeen omakotitalon sillä) sanoin että koska olet multa tarkoituksella nuo velkas pimittänyt,sä laitat tilis tuleen mun tilille,sulta pankkikortti ja tilin käyttöoikeus pois ja kaikki meidän perheen rahaliikenne kulkee mun kauttani yksinomaan on ainoa keino jatkaa tätä suhdetta.Naimisissa oltiin 13 vuotta ja edelleen kun erottiin miehellä oli vielä maksamattomia velkoja 6 tuhatta euroa.
Maksoin kaikki laskut tililtä,mies sai käyttörahaa jos johonkin erityisesti tarvitsi.
Sen luokan ihminen että ei pysty raha-asioistaan huolehtimaan edelleenkään ilman että joku vahtii.Onneksi on ex.
 

Yhteistyössä