Lapseni siis on juuri vieroitettu tutista, ja on ollut nyt noin viikon ilman yötuttiaan.
Samaan aikaan tuon kanssa tuli sellainen ongelma, ettei enää suostu nukkumaan yksin makkarissa.
Nukkuu siis samassa huoneessa meidän vanhempien kanssa, mutta ei suostu jäämään sinne yksin muiden vielä jäädessä hereille.
En tiedä miksi, mutta hän aloittaa huudon aina heti kun poistuu huoneesta, nukkui tai ei. Ja nyt on tullut semmonen, että ei riitä enää mikään.
Hän tahtoisi, että makaisin hänen sängyssään hänen vieressään, tai vaihtoehtoisesti antaisin hänen nukahtaa syliini. Minä taas olen ihan hukassa, pitäisikö tuohon suostua, vai pitää päänsä ja pysyä vanhoissa tutuissa rutiineissa.
Ennen siis nukahti tosi nätisti. Meni itse sänkyyn, luettiin iltasatu, ja sitten pusut ja halit ja hyvät yöt ja nukahti alta 5 min hiljasuudessa.
Mietin että pompottaako tuo mua, vai onko sillä oikeesti joku hätänä. Eilen se väitti että pelkää pimeetä, mutta ei siltikään tänään auttanut mitään että oli pieni valo. Päinvastoin kaikki oli tuhannesti vaikeampaa.
Olen ihan hukassa. Huutoa kuuluu vaikka olisin vieressä (mutten hänen sängyssään), kun se ei riitä hänelle. En enää ymmärrä mitä kuuluu tehdä? Jos makoilen omalla sängylläni, hänen sänkynsä vieressä, hän hakeutuu sängyn reunaan ja rupeaa pelleilemään kaikkea. Ei siis yritäkkään nukkua.
Jos taas en mene viereen, huuto on taattu. Ja sitä kestää monta tuntia, jos en anna periksi.
Tuntuu ettei saisi antaa periksi, mutta sekin tuntuu pahalta, jos epäilen kuitenkin että hällä on jostain syystä kurja olo.
Auttakaa oi viisaat kanssapalstailijat!
Lapsi on 1v11kk.
Ahdistaa ja tuntuu tosi kurjalta.
Samaan aikaan tuon kanssa tuli sellainen ongelma, ettei enää suostu nukkumaan yksin makkarissa.
Nukkuu siis samassa huoneessa meidän vanhempien kanssa, mutta ei suostu jäämään sinne yksin muiden vielä jäädessä hereille.
En tiedä miksi, mutta hän aloittaa huudon aina heti kun poistuu huoneesta, nukkui tai ei. Ja nyt on tullut semmonen, että ei riitä enää mikään.
Hän tahtoisi, että makaisin hänen sängyssään hänen vieressään, tai vaihtoehtoisesti antaisin hänen nukahtaa syliini. Minä taas olen ihan hukassa, pitäisikö tuohon suostua, vai pitää päänsä ja pysyä vanhoissa tutuissa rutiineissa.
Ennen siis nukahti tosi nätisti. Meni itse sänkyyn, luettiin iltasatu, ja sitten pusut ja halit ja hyvät yöt ja nukahti alta 5 min hiljasuudessa.
Mietin että pompottaako tuo mua, vai onko sillä oikeesti joku hätänä. Eilen se väitti että pelkää pimeetä, mutta ei siltikään tänään auttanut mitään että oli pieni valo. Päinvastoin kaikki oli tuhannesti vaikeampaa.
Olen ihan hukassa. Huutoa kuuluu vaikka olisin vieressä (mutten hänen sängyssään), kun se ei riitä hänelle. En enää ymmärrä mitä kuuluu tehdä? Jos makoilen omalla sängylläni, hänen sänkynsä vieressä, hän hakeutuu sängyn reunaan ja rupeaa pelleilemään kaikkea. Ei siis yritäkkään nukkua.
Jos taas en mene viereen, huuto on taattu. Ja sitä kestää monta tuntia, jos en anna periksi.
Tuntuu ettei saisi antaa periksi, mutta sekin tuntuu pahalta, jos epäilen kuitenkin että hällä on jostain syystä kurja olo.
Auttakaa oi viisaat kanssapalstailijat!
Lapsi on 1v11kk.
Ahdistaa ja tuntuu tosi kurjalta.
