Auttakaa, mä oon luulosairas.

Kysymys muille pelkääjille!

Täällä yksi joka pelkää kuollakseen kuolemaa ja sitä että sairastuu. Koko ajan joku oire tai epäily päällänsä.
En pelkää niinkään itseni puolesta vaan suren perhettäni.. Jos joutuvat elämään äidittöminä.

Minkälaisia oireita teillä on ja mitä sairauksia pelkäätte?

Mulla menny ihan hulluksi, tässä listää...
Rinanssa kipeä kohta ja kainalossa, kurkussa jotain ylimääräistä ja sylkeä erittyy suuhun kauheesti, huippailee, sydän muljuu, lihakset nykii ja tuntuu että on voimattomat, keuhkoihin pistää, närästää...huoh..

Mä pelkään kaikkia lihastauteja, rinta-vatsa-keuhko-kurkkusyöpää..

Tää on kammottavaa. Mitä teen.. mä en erota näit mun oireita,ne kaikki tuntuu oikeesti mun kehossa. Mä oon ihan hullu ja se ahdistaa.

Kertokaapa omia kokemuksia.PLiis!

 

Melkeinpä kuin oisin omaa tekstiä lukenu. Kans kuolemanpelkoo, muljutuksia päivittäin. syljen eritystä jne.......... Tutkittu on ja eikä vikaa löydy. Kannattaa hakeutua terapiaan jossa pääsee purkamaan ahdistustaan. Toipuminen vie aikaa ja itelläkin vasta alussaan.. VOIMIA :hug:

 

kylläpä tutulta kuulostaa.Mulla tuo tilanne johti vielä paniikkihäiriöön ja lievään masennustilaan.Sitten ymmärsin hakea apua.Eli hae apua,et ole yksin.Sain lääkityksen ja pääsin terapiaan.Päivä kerrallaan...Oireet helpottaneet jo kummasti ja jaksaa taas lasten touhuista nauttia!
:hug:

 

Minulla ihan samoja oireita...Nämä kaikki ovat tulleet esikoisen syntymän jälkeen. Reilun kolmen vuoden ajan olen pelännyt kaikkea mahdollista. Nykimistä eri puolilla kehoa on, palan tunne kurkussa=nielemisvaikeus, syljen eritystä, voimattomuutta yms. Mutta kun vain unohdan hetkeksikin nämä, niin on helppoa olla. En tiedä oikein mitä kautta apua hakisin...Neurologilla olen migreenin takia käynyt ja hän on kyllä sanonut, että mistään vakavammasta ei ole kyse, mutta pelot jäytävät silti...

Psykologilla olen käynyt lapsuudenajan ongelmien takia, mutta siellä en tähän ole apua saanut. Tuntui, että nyt olisin löytänyt ongelmalleni oikean nimikkeen, mutta en tiedä, kuka sen voisi vahvistaa :ashamed:

 

\

Minulla ihan samoja oireita...Nämä kaikki ovat tulleet esikoisen syntymän jälkeen. Reilun kolmen vuoden ajan olen pelännyt kaikkea mahdollista. Nykimistä eri puolilla kehoa on, palan tunne kurkussa=nielemisvaikeus, syljen eritystä, voimattomuutta yms. Mutta kun vain unohdan hetkeksikin nämä, niin on helppoa olla. En tiedä oikein mitä kautta apua hakisin...Neurologilla olen migreenin takia käynyt ja hän on kyllä sanonut, että mistään vakavammasta ei ole kyse, mutta pelot jäytävät silti...

Psykologilla olen käynyt lapsuudenajan ongelmien takia, mutta siellä en tähän ole apua saanut. Tuntui, että nyt olisin löytänyt ongelmalleni oikean nimikkeen, mutta en tiedä, kuka sen voisi vahvistaa :ashamed:

Siis hyvänen aika. JUST SAMOJA oireita ku mulla. Tällä hetkellä mun pahin painajinen on ALS... (Lihassairaus). En tiiä kuin tästä selviin.. mä olen kärsiny jo 5 vuotta tässä oli pari vuotta oikein hyvää aikaa ja nyt alkanut taas vaivaamaan ja pelottamaan. Mulla alkoi kun tyttö oli noin kuukauden ikäinen. Tälläkin hetkellä käsivarren lihas nykii niin että paidan läpi näkyy...

 

\

\

Minulla ihan samoja oireita...Nämä kaikki ovat tulleet esikoisen syntymän jälkeen. Reilun kolmen vuoden ajan olen pelännyt kaikkea mahdollista. Nykimistä eri puolilla kehoa on, palan tunne kurkussa=nielemisvaikeus, syljen eritystä, voimattomuutta yms. Mutta kun vain unohdan hetkeksikin nämä, niin on helppoa olla. En tiedä oikein mitä kautta apua hakisin...Neurologilla olen migreenin takia käynyt ja hän on kyllä sanonut, että mistään vakavammasta ei ole kyse, mutta pelot jäytävät silti...

Psykologilla olen käynyt lapsuudenajan ongelmien takia, mutta siellä en tähän ole apua saanut. Tuntui, että nyt olisin löytänyt ongelmalleni oikean nimikkeen, mutta en tiedä, kuka sen voisi vahvistaa :ashamed:

Siis hyvänen aika. JUST SAMOJA oireita ku mulla. Tällä hetkellä mun pahin painajinen on ALS... (Lihassairaus). En tiiä kuin tästä selviin.. mä olen kärsiny jo 5 vuotta tässä oli pari vuotta oikein hyvää aikaa ja nyt alkanut taas vaivaamaan ja pelottamaan. Mulla alkoi kun tyttö oli noin kuukauden ikäinen. Tälläkin hetkellä käsivarren lihas nykii niin että paidan läpi näkyy...

No, mä en edes kehdannut als:sta puhua mitään neurologille, mutta kait aavisti, koska heti sanoi, että nämä oireet eivät täsmää als:iin tai ms-tautiin. Nykimisestä sanoi, että on hyvänlaatuista (en muista nimikettä), mutta jos nykiminen olisi jatkuvasti samassa kohdassa, niin sitten tutkittaisiin jo tarkemmin.

Järki taustalla sanoo, että kehitän oireet itse omassa päässäni eli ovat psykosomaattisia, koska jos keskityn johonkin muuhun 100 %, niin oireet helpottavat heti. Mä luulen, että tähän osasyynä on se, että äitini on aina ollut sellainen, joka valittaa omista taudeistaan ja juoksee lääkärissä jatkuvasti + paisuttelee sairauksiaan. Hän on tehnyt sitä koko ikänsä ja kysymys on suurimmilta osin näistä kansansairauksista (verenpaine, kohonnut kolesteroli ja lisänä vanhemmalla iällä rytmihäiriöt). Olisi niin helppoa, jos voisi jollain katkaisimella napsaista nämä kaikki pelkotilat pois päältä, mutta ei...oikeastaan tämä on puhjennut sen jälkeen tosiaan, kun tuo esikoinen syntyi. Eihän tätä helpota sekään, että parhaimmat ystävät asuvat satojen kilometrien päässä ja ei ole ketään, jolle puhua. Mies kyllä tietää ja keskustellaan, mutta eihän hänkään kaikkivoipainen ole. Onneksi hänen syvä rakkautensa minua kohtaan on pelastus, koska yksin en tätä jaksaisi. Olisi edes joku, jonka kanssa tehdä jotain arjen ulkopuolella eli käydä shoppailemassa yms.

 

Harmaana tällä kertaa

Olis tois kiva jutskata??? Ihan noin niinkuin vaik yynä tai jotain??

 

alkuperäinen, laittele viestiä hermoilija@hotmail.com

 

jos kuoleman ym pelo häiritsee normaalia elämää kannattaa haekutua mielenterveyskeskukseen juttelemaan.
Mä koin ko. pelkoa 12 vuotiaana niin etten uskaltanut nukkua. Kaiken maailman pakkotoimintoja tuli kuvaan.

Olen elänyt ns normaalia elämää, lukenut itselleni hyvän ammatin ja perustanut perheen. lapsena koettu vanhempien avioero aiheutti ko oirehtimista. Uskon ja luulen, että kaikkiin pelkoihin on jokin tausta. Pelko on opittu reagointimalli johonkin tunteeseen tai tapahtumaan, asiaan.

Nyt olen käynyt yli vuoden terapiassa 2 kertaa viikko (maksaa n 600 euroo ilman kela-korvausta, kela korvaa tiettyjä kiriteerejä vastaan) ja 2 vuotta olis vielä edessä,yksityisellä terapeutilla ja täytyy sanoa että olen alkanut ymmärtämään itseäni paremmin ja omia reagointi tapoja. Olen huomannaut kantavani laosesta asti pahaa oloa, joka vanhempien avioeroaiheutti.

Aurinko paistaa risukasaankin.

 

Kuin omaa tekstiä lukisin, minäkin. Rinnat aristavat, välillä vaikea hengittää, kurkussa outo tunne, hartiakipuja ym...Nämä oireet ovat tulleet ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Koko ajan on minullakin pelko jostain. Onneksi on näköjään muitakin.