M
mollis
Vieras
Meillä on 4 lasta, ja nyt on ollut vähän kummallinen vaihe parisuhteessa. Alkoi oikeastaan viime talvena, kun miehellä paljon stressiä, ja sairasteli myös. Tuntuu kuin välttelisi kotona oloa: juoksee asioilla, kirjastossa, kahvilla. Kun yritän jutella, vastaa hyvä jos lauseella. Tuntuu etten kiinnosta häntä ollenkaan, en henkisesti enkä fyysisesti. Kaikki kommunikaatio on minun aloitteesta, minusta tuntuu.
Ja ennen kuin joku heittöä pettämis-kortin, niin ei, enpä usko - hällä on asioilla aina mukanaan 1-3 lasta.
Jotenkin pitäisi ottaa tämä asia nyt esille, nostaa kissa pöydälle. Minusta tuntuu, ettei mies koe tilanteessa olevan mitään vikaa. Mutta siis miten avataan keskustelu rakentavasti? Kun naistenlehtien mukaan ei pitäisi lähteä sitä linjaa, että miksi sinä teet ja et tee näin. Eli jos en voi kysyä, että miksi et oo koskaan kotona ja miksi et puhu mulle, niin miten sitten päästään alkuun?
Ja rakkautta on, tiedän sen, tilanne on vaan jotenkin ajautunut tällaiseksi. Tiedän että mies joutuu työssään olemaan sosiaalinen, joten johtuuko sitten siitä, että haluaisi kotona vaan olla? Mutta kun omat aikuiskontaktini ovat kotiäitinä melko vähissä, niin tuntuu kyllä ihan kohtuuttomalle, ettei edes miehestä löydy puhekumppania
Mitenkä tästä nyt sitten pääsisi alkuun?
Ja ennen kuin joku heittöä pettämis-kortin, niin ei, enpä usko - hällä on asioilla aina mukanaan 1-3 lasta.
Jotenkin pitäisi ottaa tämä asia nyt esille, nostaa kissa pöydälle. Minusta tuntuu, ettei mies koe tilanteessa olevan mitään vikaa. Mutta siis miten avataan keskustelu rakentavasti? Kun naistenlehtien mukaan ei pitäisi lähteä sitä linjaa, että miksi sinä teet ja et tee näin. Eli jos en voi kysyä, että miksi et oo koskaan kotona ja miksi et puhu mulle, niin miten sitten päästään alkuun?
Ja rakkautta on, tiedän sen, tilanne on vaan jotenkin ajautunut tällaiseksi. Tiedän että mies joutuu työssään olemaan sosiaalinen, joten johtuuko sitten siitä, että haluaisi kotona vaan olla? Mutta kun omat aikuiskontaktini ovat kotiäitinä melko vähissä, niin tuntuu kyllä ihan kohtuuttomalle, ettei edes miehestä löydy puhekumppania
Mitenkä tästä nyt sitten pääsisi alkuun?
