Auttaako jotakin oikeasti terapiat?

Niin ihmettelen sitä suuresti jos jotakin auttaa terapiat ja kenties lääkitys.Itse kävin eri terapioissa yli 20v ja söin vaikka mitä lääkkeitä mutta ei niistä mitään apua ollut.Onko muka joku oikeasti saanut esim.lievään masennukseen yms apua joltain psykologilta?

 

Kyllä itse koin saaneeni apua. Ei se elämää muuttanut, eikä tietyt asiat korjaannu varmaan koskaan, mutta pääsin kiinni elämään kuitenkin; terapialla ja lääkkeillä. Niitä on monenlaisia kumpaakin sorttia, joten oikean ja toimivan löytäminen voi olla haastavaa.

 

Kyllä niistä oikeasti on apua, varsinkin jos löytää hyvän terapeutin ja lääkitykseen hyvän hoitotasapainon. Mutta yksikään terapeutti ei kaada keneenkään paranemista vaan itsekin pitää tsempata ja tehdä parhaansa. Paraneminen tapahtuu kuitenkin arjessa eikä minkään terapeutin sohvalla.

 

Kyllä itse koin saaneeni apua. Ei se elämää muuttanut, eikä tietyt asiat korjaannu varmaan koskaan, mutta pääsin kiinni elämään kuitenkin; terapialla ja lääkkeillä. Niitä on monenlaisia kumpaakin sorttia, joten oikean ja toimivan löytäminen voi olla haastavaa.

Veit sanat mun näppikseltä! Paitsi mulla oli hyvä säkä ja löyty sekä oikea terapeutti että lääke ekalla kerralla.

 

Kyllä todellakin! Vakavaan masennukseen lääkkeillä ja terapialla, nyt vuoden jälkeen ihan eri kunnossa

 

Tiedän monta jota on auttanut, lääkehoito, terapeutilla käymienen joko hoitona yksikseen tai yhdistelmänä. Ja tiedän myös yhden jota ei auttanut mikään näistä. tai vielä ainakaan ei ole apua löytynyt...

 

Tiedän aika monta joita ei ole auttanut ja osa on päättynyt itsemurhaan. Toisaalta tiedän monia jotka ovat parantuneet itsekseen (tai parantuneet ja parantuneet, en tiedä onko masennus sama asia kuin alkoholismi, eli jos lopetat käytön olet silti aina alkoholisti?). Nämä ihmiset ovat kuitenkin saaneet elämänsä hallintaan itse ja osa kaiketi pärjäilee keskivertoa (siis jos otetaan tilasto) paremmin.

 

Saattaa apu riippua siitäkin mikä sen masennuksen syy on. Joillakin on persoona, joka on masennukseen taipuvainen. Toisilla taas voi olla aika selkeä ulkoinen syy, jota voi käsitellä, esim. lapsuus.

 

Mua auttoi. Kävin terapiassa 5 vuotta vaikean lapsuuden takia. En edes kokeillut mitään lääkkeitä.

 

Terapia ei poista ihmisen vastuuta itsestään eikä se tietenkään myöskään poista elämästä vastoinkäymisiä. Terapia ei tee ihmisestä erehtymätöntä eikä viisasta.

Mutta antoi se mulle ainakin kykyä selviytyä paremmin kaikenmaailman hankalien tunteiden kanssa ja keskellä, antoi apua itseymmärrykseen, ja ehkä vähän perspektiiviä myös suhteessa itseen.

Nöyryyttähän se kyllä minun mielestä vaati, suostua käsittelemään niitä tunteita ja ajatuksia mitä ei halunnut käsitellä, ja uudistaa käsityksiään joita ei halunnut uudistaa. Eli terapia ei ollut mikään yksinomaan miellyttävä kokemus, vaan sisälsi paljon myös kiukuttavia elementtejä, ja terapeutti tuntui välillä maailman ehkä kaameimmalta ihmiseltä...

Mutta, kiitos hänelle, missä nykyään vaikuttaneekin.

 

Mä oon käynyt puolitoista vuotta psykiatrin vastaanotolla psykoterapiassa vaikean masennuksen, dissosiaatiohäiriön ja ahdistuneisuushäiriön vuoksi, ja olen ihan selkeästi hyötynyt siitä. Lisäksi minulla on lääkitys. Ennen hoitoon hakeutumista kärsin toistuvista masennuskausista, jotka pahenivat kerta kerralta. Lopulta tilanne pääsi tosi pahaksi, mutta onneksi hakeuduin hoitoon juuri ajoissa. Terapian ja Lääkityksen avulla olen alkanut saada elämääni tasapainoon.

 

Terapia ei poista ihmisen vastuuta itsestään eikä se tietenkään myöskään poista elämästä vastoinkäymisiä. Terapia ei tee ihmisestä erehtymätöntä eikä viisasta.

Mutta antoi se mulle ainakin kykyä selviytyä paremmin kaikenmaailman hankalien tunteiden kanssa ja keskellä, antoi apua itseymmärrykseen, ja ehkä vähän perspektiiviä myös suhteessa itseen.

Nöyryyttähän se kyllä minun mielestä vaati, suostua käsittelemään niitä tunteita ja ajatuksia mitä ei halunnut käsitellä, ja uudistaa käsityksiään joita ei halunnut uudistaa. Eli terapia ei ollut mikään yksinomaan miellyttävä kokemus, vaan sisälsi paljon myös kiukuttavia elementtejä, ja terapeutti tuntui välillä maailman ehkä kaameimmalta ihmiseltä...

Mutta, kiitos hänelle, missä nykyään vaikuttaneekin.

Juuri näin. Ei se nyt niinkään mene että se terapeutti yksinään ketään parantaa.