Oi voi, kun kuullosti tutulle äiti Ruohon kirjoittelu.
Tätä alla olevaa en kirjoita sitten pahalla, vaan ihan omia muistojani lapseni varhaislapsuudesta.
Juu, kyllä minäkin epäilen vahvasti rokkoteiden sopivuutta kaikille lapsille.
Ainakin näillä "ääri" lapsilla voitaisiin rokotteita vähentää paljon.
En ala paasaamaan niistä sen enempää, koska siitä tahtoo tulla kiukkuisia vastalauseita.
Kuitenkin, rokotteet on hyviä, mutta kaikille ne ei vain sovi !
Lapseni söi myös monta antibioottikuuria pienempänä korvatulehduksiin.
Isoapu oli korvien putkitus, mutta edelleen olen varpaillaan korvien kanssa.
Minä olin myös niitä äitejä, joka haki vastausta ja apua kaikin keinoin.
Lapselleni järjestin hyvin pienenä toimintaterapiaa yksityisesti omasta pussistani,
terveydenhoito-oppilaitoksen kautta.
Sitä kun ei katsottu hoitavalta taholta tarpeelliseksi, niiiin pienelle lapselle.
Fysioterapiaa meni lähes päivittäin. ( se tuli kelan-sairaalan kautta )
Apua hain myös homeopatiasta ummetukseen, iho ongelmiin, nukkumiseen, rokote allergioihin,
kunnes kielsin lastani rokottamasta.
( En ole antanut laittaa mitään sika, -lintu mitä-näitä-nyt-on-ollukin rokotteita.)
Teetin lapsellani myös Amerikan mantereella hiven- ja vitamiini kartoituksen.
Se oli mielenkiintoinen juttu, ja kuurin jälkeen uskallan sanoa , että motorista kehitystä tapahtui.
MUTTA saattoi olla , että myös aktiivinen fysioterapia oli syynä.
Tutustuin myös Suomalaiseen ravinto-ohjaajaan, joka oli erikoitunut autistisiin lapsiin ja nuoriin.
( Nimeä en muista, toiminut urheilijoiden kanssa)
Hänellä oli myös ravintolisä ohjelma , joka meillä meni poskelleen.
Litkut olivat niin karmeita, että lapsi oksensi ne pois.
( sinne meni monta satasta).
Jossain vaiheessa minun piti laittaa jarrut päälle itselleni .
Miettiä tosissaan mitä kannattaa tehdä.
Onko lopputulos sama, vaikka kuntouttaisin lastani ympäri vuorokauden hyvinkin tiiviisti,,
vain arkikuntoutus.
Mihin minä jaksan ? jaksanko olla ja hoitaa muutakin elämää, kuin lapseni terapiat ja avun hakemisen.
Summa-summa, tämä aika on ollut tarpeen sopeutumiseen, näihin asioihin.
Sittemmin kun epilepsia puhkesi tuli uudet todella isot murheet.
Siinä on ihan oikeasti sairaus, joka on EPISTÄ.
Se on niin monimutkainen- ja muotoinen sairaus, sen edessä ole voimaton .
Täytyy vain olla kiitollinen jokaisesta "selvästä" päivästä.
Epi on oikeasti aivoja rassaava sairaus, vie kohtauskohtaukselta.
- Se on totta oma mielenkiinto kasvaa etsimään tietoa ja käyttämään sitä.
En minäkään ole enää se harmaa äiti, vaan tarpeen vaatiessa osaan vaatia.
( olen varmaan se päivystys polin kauhu).
Sekin pitää muistaa, samoin kuin lääkefirmat, niin ei nämä hyvinvointi kauppiaat ole juurikaan sen parempia, kauppaa tekevät hekin.
Minä nykyisin jos ostan mitään, hyvin maltillisesti.
Olen jollain tasolla hyväksynyt sen , että näillä mennään.
Nyt on kaikki mahdolliset kartoitukset ja geeni testaukset tehty- mitään vastausta ei löydy .
Vahinko on vain tapahtunut hedelmöityshetkellä.
En olisi voinut vaikuttaa mitenkään raskauteen ja lapseen.
Perinnöllisyyslääkärin mukaan on siitä erikoinen lapsi , että kun on näin vaikeasti kehitysvammainen ja syvästi autistinen, jokin syy yleensä löytyy.
Meillä ei ole vain syytä, joten syy on se alku pamaus ....