Autisti lapsi, ero, mieletön pelko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ollaan miehen kanssa eroamassa, mutta se pelko että jään yksin autistisen kans vaivaa ja ahdistaa vaikka isä varmasti auttaakin.
Minulla ei autoa eikä korttia eli stressaan miten kauppa asiat, kaikki liikkumiset ym. Tuntuu että oon niin riippuvainen miehestä :( en hänen kanssa haluaisi olla, en ole onnellinen ja meillä ongelmia mikä saa minut voimaan huonosti ja olemaan surullinen ja vihainen. Mitä voi tehdä? Kaikki tuleva pelottaa että jos jään ihan yksin. Lapsi on alle kouluikäinen.
Tuntuu että tulen ihan onnettomaksi teen kummin vaan :'(
 
Täysin ymmärrettävää, että kaikki uusi pelottaa mutta kyllä ne asiat aina järjestyy tavalla tai toisella ja yleensä helppommin kuin osasi odottaa!

Meillä e-lapsi eikä meillä ole ajokorttia kummallakaan. Adhd, as-piirteitä ja kaikkea pientä siihen päälle. Teemme kummatkin vuorotyötä eli usein ne ruoka ymv ostokset on tehtävä lapsen kanssa bussilla tai pyörällä liikkuen. Reppu selkään niin sinne saa mahtumaan paljon ja jää toinen käsi vapaaksi. Meillä ainakin lapsi tarvitsee fyysistä ohjausta ja ködestä kiinni pitämistä löhes joka tilanteessa niin ei tulisi mitään jos olisi ostoskassit kummassakin kädessä. Lapselle puhelin kouraan jos tulee liikaa odotusta vaikka ei ehkä viisasta kaikkien mielestä ole mutta mielummin se puhelin ajoissa kuin kassajonosta ja kaupan lattialla karkaileva tai lattialla kiukkuisena huutava, potkiva ja pyörivä 6 v.
 
Kiitoksia sinulle vastauksesta :)

Meillä ei lapsi ainakaan vielä pyöräile, niin kaikki kulkemiset ressaa senkin takia. Kohta pyörän kyytiin liian iso, siis minun pyörän istuimeen. Ja kävellen kulku vaihtelevaa, ainakin vielä haluais kovasti karkailla ja juosta mihin sattuu tai ei suostu kävelemään ja kantaa pitäis. Pari km joka paikkaan, koululle ja kauppaan
 
Ei meidänkään lasta voi päästää liikenteeseen pyöräilemään vaikka leikkipuistossa pyöräily sujuukin törmäillen ja kiukutellen. Ei keskittyminen riitä mitenkään vaan seuraa kaikkea mahdollista ja on ojassa tai törmää johonkin vähän väliä. Meillä myös uhmakkuutta on todella paljon niun ei voi luottaa, että kuuntelisi ohjeita. Saattaa nauraa tekonaurua ja juosta ykskas autotielle. Meillä on pyörään perävaunu missä lapsi matkustaa ja lapsen selän takana tavaratila mihin saa kassit. Päiväkodille on meiltä myös noin 2 km mennään yleensä pyörällä, pulkalla tai sitten lapsi kävelee osan matkaa ja osan minä kannan repparissa/ sylissä. Bussillakin pääsee mutta se tekee pitkän lenkin ja menee 30 min kulkea sillä mutta sitä käytetään kovimmilla pakkasilla ja kaatosateella.
 
Osta käytetyt vanhat kaksosrattaat, laita lapsi keskelle penkkiä istumaan ja köytä irtonaisilla valjailla kiinni?

Meillä tuo ratkaisu toimii oikein hyvin kauppa- ja tarhamatkoilla. Niin kauan kuin rattaat ovat liikkeessä niin lapsi katselee rauhallisena vaihtuvaa maisemaa ja seisahtuessa taas valjaat estävät karkaamisen.
 
Osta käytetyt vanhat kaksosrattaat, laita lapsi keskelle penkkiä istumaan ja köytä irtonaisilla valjailla kiinni?

Meillä tuo ratkaisu toimii oikein hyvin kauppa- ja tarhamatkoilla. Niin kauan kuin rattaat ovat liikkeessä niin lapsi katselee rauhallisena vaihtuvaa maisemaa ja seisahtuessa taas valjaat estävät karkaamisen.
Rattaita olenkin miettinyt. Onkohan 1 istuttavat liian ahtaat? Mahtuuko kaksoisrattailla hyvin kassojen ohi? Saatteko paljon katseita kun isompi lapsi vielä rattaissa? Sitäki mietin mut mitäpä se muille kuuluu
 
Rattaita olenkin miettinyt. Onkohan 1 istuttavat liian ahtaat? Mahtuuko kaksoisrattailla hyvin kassojen ohi? Saatteko paljon katseita kun isompi lapsi vielä rattaissa? Sitäki mietin mut mitäpä se muille kuuluu
Meillä 6v vie 2/3 kaksosrattaidenkin penkistä eli ei mahdu enää yhdenistuttaviin. Paikallisissa kaupoissa ollaan mahduttu hyvin kassojen ohi joka paikassa paitsi vanhassa S-marketissa, jossa oli tosi ahtaat käytävät kassojen kohdalla.

Se aika kun itse välitin ihmisten katseista on kyllä kaukana takanapäin... Varmaan ajattelevat, että olen huono kasvattaja kun 6v käyttäytyy kuin 1v ja häntä kohdellaan kun 1v:tä, mutta siinäpähän ajattelevat.
 
Itse jäin about 4v sitten as-lapsen yh:ksi. Ja voin todeta, että on ollu rankkaa. Toki palkitsevaa ja ajan kanssa parempaan päin ollaan menossa. Tukiverkkoa kannattaa rakentaa, sillä realismi voi toisinaan iskeä märällä rätillä naamaan. Oma asenne on vahvuus sekä heikkous tässä asiassa, luovuttaa ei kannata ja ilo tulee kyllä takaisin.
 
Itse jäin about 4v sitten as-lapsen yh:ksi. Ja voin todeta, että on ollu rankkaa. Toki palkitsevaa ja ajan kanssa parempaan päin ollaan menossa. Tukiverkkoa kannattaa rakentaa, sillä realismi voi toisinaan iskeä märällä rätillä naamaan. Oma asenne on vahvuus sekä heikkous tässä asiassa, luovuttaa ei kannata ja ilo tulee kyllä takaisin.
Kuka antoi diagnoosin lapselle?
https://yle.fi/uutiset/3-10630434
 

Yhteistyössä