huoli
Jos teillä kokemusta, voitteko kertoa minkälaisia lapsenne ovat olleet vauvasta asti. Lapseni on nyt 5v.
"normaali" ja as
mä olen tunnistanut eron jo synnäriltä. as-lapsi oli jo synytyssalista asti kovin kärsimätön, ja sillä oli vauvasta asti vain joko tyytyväinen tai tyytymätön olo, välimuotoja ei ollut.
kiinteitä ruokia ei menny ekaan vuoteen juuri mitään, painokäyrä koko ajan alhaalla. rintamaidolla eli käytännössä ekat 1,5 vuotta, sitten alkoi muut maistua
hyvin arvaamaton, saattoi purra pussatessaan, yms (älä nyt tästä vedä mitään johtopäätöksiä, osa jutuista menee sen piikkiin että on lapsi)
oppi puhumaan 3-vuotiaana (sanoja, ei vielä vuorovaikutusta. kysymyksiin alkoi vastailla 4-vuotiaana)
oppi pissakuivaksi 4-vuotiaana, kakat tuli housuun vielä pitkään tämän jälkeen
oli "ilkeä" sisaruksille pienestä asti (älä sekoita normaaliin mustasukkaisuuteen, on normaalia olla vähän mustis ja kisata huomiosta), ei ymmärtänyt sitä js toiselle tulee paha mieli (esim löi kissaa tai muita lapsia ja nauroi ihan hepulissa)
ei totellut mitään (älä sekoita normaliin uhmaan), oli jatkuvasti karkaamassa tai piileksimässä, vaati taukoamattoman huomion. kun perheeseen syntyi vauva, en voinu edes vessassa käydä ottamatta vauvaa mukaan (vaikka se ois nukkunu, eli mulla kehitty aikamoinen pidätyskyky kun vältin herättämästä), sillä as-piirteinen olisi voinu lyödä tai purra vauvaa
kaikki minkä käsiin sai, yritti sotkea tai rikkoa (älä sekoita lapsen normaaliin uteliaisuuteen)
kiinteitä ruokia ei menny ekaan vuoteen juuri mitään, painokäyrä koko ajan alhaalla. rintamaidolla eli käytännössä ekat 1,5 vuotta, sitten alkoi muut maistua
hyvin arvaamaton, saattoi purra pussatessaan, yms (älä nyt tästä vedä mitään johtopäätöksiä, osa jutuista menee sen piikkiin että on lapsi)
oppi puhumaan 3-vuotiaana (sanoja, ei vielä vuorovaikutusta. kysymyksiin alkoi vastailla 4-vuotiaana)
oppi pissakuivaksi 4-vuotiaana, kakat tuli housuun vielä pitkään tämän jälkeen
oli "ilkeä" sisaruksille pienestä asti (älä sekoita normaaliin mustasukkaisuuteen, on normaalia olla vähän mustis ja kisata huomiosta), ei ymmärtänyt sitä js toiselle tulee paha mieli (esim löi kissaa tai muita lapsia ja nauroi ihan hepulissa)
ei totellut mitään (älä sekoita normaliin uhmaan), oli jatkuvasti karkaamassa tai piileksimässä, vaati taukoamattoman huomion. kun perheeseen syntyi vauva, en voinu edes vessassa käydä ottamatta vauvaa mukaan (vaikka se ois nukkunu, eli mulla kehitty aikamoinen pidätyskyky kun vältin herättämästä), sillä as-piirteinen olisi voinu lyödä tai purra vauvaa
kaikki minkä käsiin sai, yritti sotkea tai rikkoa (älä sekoita lapsen normaaliin uteliaisuuteen)
"aloittaja"
Kiitos vastauksestasi. Meillä ei lapsi ole ollut ikinä kärsimätön. Ja muutoinkin helpoin kaikista noista kolmesta. Tosin, palvelen aika tehokkaasti kaikkia. Kotona kun olen. =)
Meillä on syötiin 2v asti "normaalisti", siitä asti sienyt vain tiettyjä ruokia. Vaikka pöydässä olisi mieliruokaa, raivoaa tai itkee ensin pahaa ruokaa. Sitten rauhoitellaan hetken ja viedään pöytään. Sitten syö hyvin ne mitä syö.
Siirtymätilanteet ja uudet asiat olleet aina vaikeita.
Kovat äänet sattuvat korviin, pienempänä puhui ja näki jonkin ihmisen jota me muut ei nähty.
Kakkaamis ja pissaamispelkoja, meni kauan kunnes suostui tekemään ne vessaan. Vaikka täysin kuiva olikin jo pari vuotiaasta asti.
Kun iloistuu, näyttää sen todellakin niin että naama on litimärkä pusuista. Kun hermostuu, lentelee tavarat tai pienempi sisarus saa kyytiä. Nämä voimistuvat näköjään koko ajan, iän myötä. JA nyt uutuutena alkanut läpsiä minua. Sanon että äitiä sattuu, mutta ei tunnu ymmärtävän.
Todella huumorintajuinen ollut aina!!!
Oppi kävelemään 11k ja puhumaan vasta myöhemmin. Vielä vuosi sitten esim. isovanhemmat eivät saanett hyvin selvää vaikka meidän perheemmejäsenet saivatkin tosi hyvin! Joskus pari-kolmevuotiaana kouluikäinen isosisarus joutui tosin tulkkaamaan meille...
Tottelee kuitenkin muutoin hyvin, esim. rajat hänelle tosi tärkeitä. "sekoaa" jos isosisarukset ylittävät rajat.
Valinnanvaikeus, ei osaa esim. valita minkä lelun ottaa automatkaksi mukaan. Äiti, valitse sä, ja silti suuttuu jos valitsen väärin...
Ei yritä sotkea ja rikkoa mitä käsiinsä saa.
Meillä on syötiin 2v asti "normaalisti", siitä asti sienyt vain tiettyjä ruokia. Vaikka pöydässä olisi mieliruokaa, raivoaa tai itkee ensin pahaa ruokaa. Sitten rauhoitellaan hetken ja viedään pöytään. Sitten syö hyvin ne mitä syö.
Siirtymätilanteet ja uudet asiat olleet aina vaikeita.
Kovat äänet sattuvat korviin, pienempänä puhui ja näki jonkin ihmisen jota me muut ei nähty.
Kakkaamis ja pissaamispelkoja, meni kauan kunnes suostui tekemään ne vessaan. Vaikka täysin kuiva olikin jo pari vuotiaasta asti.
Kun iloistuu, näyttää sen todellakin niin että naama on litimärkä pusuista. Kun hermostuu, lentelee tavarat tai pienempi sisarus saa kyytiä. Nämä voimistuvat näköjään koko ajan, iän myötä. JA nyt uutuutena alkanut läpsiä minua. Sanon että äitiä sattuu, mutta ei tunnu ymmärtävän.
Todella huumorintajuinen ollut aina!!!
Oppi kävelemään 11k ja puhumaan vasta myöhemmin. Vielä vuosi sitten esim. isovanhemmat eivät saanett hyvin selvää vaikka meidän perheemmejäsenet saivatkin tosi hyvin! Joskus pari-kolmevuotiaana kouluikäinen isosisarus joutui tosin tulkkaamaan meille...
Tottelee kuitenkin muutoin hyvin, esim. rajat hänelle tosi tärkeitä. "sekoaa" jos isosisarukset ylittävät rajat.
Valinnanvaikeus, ei osaa esim. valita minkä lelun ottaa automatkaksi mukaan. Äiti, valitse sä, ja silti suuttuu jos valitsen väärin...
Ei yritä sotkea ja rikkoa mitä käsiinsä saa.
Non compos mentis
Noh, kerron itsestäni. 
Olen nirso ruokien suhteen. Tietyt ruokien maut, hajut tai se miltä tuntuu hampaissa ällöttävät. Toisinaan univaikeuksia (vaikeus nukahtaa tai herää liian aikaisin). Asiat saatava tehdä omalla tavalla. Jossain määrin rutiinien ja perinteiden orja (en pidä jouluruoista mutta niiden reseptejä ei saa mennä muuttamaan yms.). Totuudentorvi, ei osaa käyttää valkoisia valheitakaan vaan lataa täydeltä laidalta mitä totuutena pitää.
Kömpelö. Viihtyy hyvin yhdenkin lelun kanssa, jos siinä tarpeeksi mielenkiintoisia juttuja. Mieluummin aikuisten seurassa kuin toisten lasten. Voi olla jossain asioissa paljon ikäisiään edellä ja toisissa taas paljon jäljessä. Osaa uppoutua omaan maailmaan, esim. saattaa pelästyä tosi kovasti jos joku hiippailee lähelle ja on keskittynyt johonkin omaan juttuunsa niin ettei havaitse mitään muuta. Yliherkät aistit, etenkin väsyneenä/rasituksen jälkeen. Kaipaa akkujen lataamista omissa oloissaan.
Olen nirso ruokien suhteen. Tietyt ruokien maut, hajut tai se miltä tuntuu hampaissa ällöttävät. Toisinaan univaikeuksia (vaikeus nukahtaa tai herää liian aikaisin). Asiat saatava tehdä omalla tavalla. Jossain määrin rutiinien ja perinteiden orja (en pidä jouluruoista mutta niiden reseptejä ei saa mennä muuttamaan yms.). Totuudentorvi, ei osaa käyttää valkoisia valheitakaan vaan lataa täydeltä laidalta mitä totuutena pitää.
Kömpelö. Viihtyy hyvin yhdenkin lelun kanssa, jos siinä tarpeeksi mielenkiintoisia juttuja. Mieluummin aikuisten seurassa kuin toisten lasten. Voi olla jossain asioissa paljon ikäisiään edellä ja toisissa taas paljon jäljessä. Osaa uppoutua omaan maailmaan, esim. saattaa pelästyä tosi kovasti jos joku hiippailee lähelle ja on keskittynyt johonkin omaan juttuunsa niin ettei havaitse mitään muuta. Yliherkät aistit, etenkin väsyneenä/rasituksen jälkeen. Kaipaa akkujen lataamista omissa oloissaan.
"aloittaja"
Niin ja kysyy lupaa joka asiaan, ennenkuin toimii. Esim. jos vaihtaa lelua, kysyy saako leikkiä sillä vaikka ihan omassa huoneessaan olisikin.
Non compos mentis
[QUOTE="aloittaja";23718721]osaisiko joku sanoa, sopiiko lapsemme piirteet tähän?[/QUOTE]
Autismin kirjon lapset eivät yleensä ole kovin tunteellisia, mutta poikkeuksia toki on. Mun "korviini" ei kuulosta ainakaan selvältä tapaukselta, mutta joitain piirteitä on sitten lähes kaikilla. Käykää lääkärissä, joka tietää asiasta, jos huolettaa.
Autismin kirjon lapset eivät yleensä ole kovin tunteellisia, mutta poikkeuksia toki on. Mun "korviini" ei kuulosta ainakaan selvältä tapaukselta, mutta joitain piirteitä on sitten lähes kaikilla. Käykää lääkärissä, joka tietää asiasta, jos huolettaa.
"aloittaja"
ollaan käyty ja tarkempiin tutkimuksiin odotamme aikaa, joka menee elokuulle. Ja olisi vielä pitkälista hänen erityisistä piirteistään. Mm. hienomotoriikassa vaikeuksia ja 5v testikin meni aika heikosti. Parissa tehtävässä sai vain "täydet pisteet". Piirtää pelkkää suttua ja toimii molemmilla käsillä yhtä hyvin, ei siis ole vakiintunut. Usein haahuilee sinne tänne eikä leiki kovin pitkään yhtä leikkiä. Jos joku esim. lyö/tönii, ei anna takaisin vaan antaa tulla. Ei sano sanaakaan tuntemattomille (esim lääkäri) vaikka monta kertaa kysyisi jotain yksinkertaista. Vaikka huumorintaju on uskomaton, ei tunnu hoksaavan monia asioita "normaaliin" tapaan. Valittaa usein väsymystä. Usein kaivaa korviaan, nenäänsä tmv.
****
Minullakin on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä (olen 24-vuotias nainen) ja olen hyvin tunteellinen, en vaan oikein osaa näyttää sitä. Ei kannata olettaa automaattisesti, että autismin kirjon ihmiset eivät ole tunteellisia, vaan useammin kyse on siitä, ettei niitä tunteita näytetä.
Toki pakkaa sekoittaa vielä sekin, että viihdytään yksin enemmän kuin muut ihmiset, ja se tietysti antaa vaikutelman ettei välitettäisi toisista. Ja asiaa vaikeuttaa myös puutteet sosiaalisissa taidoissa. Olen kärsinyt paljon siitä, että olen ollut kiintynyt ympärilläni oleviin ihmisiin, ja kun en ole osannut ilmaista sitä ollenkaan tai oikealla tavalla, en ole saanut kovinkaan paljon vastakaikua. Tosin olinkin jo 17-vuotias, kun edes tajuttiin että minulla voisi olla Asperger.
Nyt kun tuttavillani, sisaruksilla jne. on lapsia, niin selvästi näkee, miten paljon enemmän ihmiset kehuvat lapsia, jotka hymyilevät heille takaisin helposti, kuin varautuneita jotka eivät hymyile jokaiselle. Tämä nyt ei sitten liity Aspergeriin eikä autismiin mitenkään, enkä tarkoita että me emme hymyilisi lapsena, vaan pointti on korostaa sitä, että vielä silloinkin kun aikuinen on lapsen kanssa tekemisissä, hän haluaa siltä lapselta myönteistä palautetta voidaakseen itse pitää tästä. Tämä on erittäin ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta samalla ikävää. Koska eivät ne ilmeet ja eleet ole suoraan verrannollisia tunteisiin, vaan eri ihmisillä on hyvin erilaiset tavat käyttäytyä, vaikka tunteet olisivat samoja.
Joka tapauksessa se, mitä autismin kirjon ihmisestä näkyy ulospäin, ei välttämättä kerro paljonkaan sitä mitä hänen pään sisällään liikkuu. Ajatuksia ei tietysti pysty lukemaan, mutta on hyvä tiedostaa tämä asia. Joka tapauksessa, tsemppiä teille kaikille.
Toki pakkaa sekoittaa vielä sekin, että viihdytään yksin enemmän kuin muut ihmiset, ja se tietysti antaa vaikutelman ettei välitettäisi toisista. Ja asiaa vaikeuttaa myös puutteet sosiaalisissa taidoissa. Olen kärsinyt paljon siitä, että olen ollut kiintynyt ympärilläni oleviin ihmisiin, ja kun en ole osannut ilmaista sitä ollenkaan tai oikealla tavalla, en ole saanut kovinkaan paljon vastakaikua. Tosin olinkin jo 17-vuotias, kun edes tajuttiin että minulla voisi olla Asperger.
Nyt kun tuttavillani, sisaruksilla jne. on lapsia, niin selvästi näkee, miten paljon enemmän ihmiset kehuvat lapsia, jotka hymyilevät heille takaisin helposti, kuin varautuneita jotka eivät hymyile jokaiselle. Tämä nyt ei sitten liity Aspergeriin eikä autismiin mitenkään, enkä tarkoita että me emme hymyilisi lapsena, vaan pointti on korostaa sitä, että vielä silloinkin kun aikuinen on lapsen kanssa tekemisissä, hän haluaa siltä lapselta myönteistä palautetta voidaakseen itse pitää tästä. Tämä on erittäin ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta samalla ikävää. Koska eivät ne ilmeet ja eleet ole suoraan verrannollisia tunteisiin, vaan eri ihmisillä on hyvin erilaiset tavat käyttäytyä, vaikka tunteet olisivat samoja.
Joka tapauksessa se, mitä autismin kirjon ihmisestä näkyy ulospäin, ei välttämättä kerro paljonkaan sitä mitä hänen pään sisällään liikkuu. Ajatuksia ei tietysti pysty lukemaan, mutta on hyvä tiedostaa tämä asia. Joka tapauksessa, tsemppiä teille kaikille.
"Muurarin Vaimo"
Minulla on aistiyliherkkä lapsi, ja tuo kuulostaisi ehkä enemmän sille. Ei osaa käsitellä aistituntemuksiaan normaalisti, siksi ylivirittyy ja jälki on sitten sen mukaista.. Tekee kaikkea päätöntä miettimättä, tai miettii vasta sitten.
Siirtymätilanteet todella haaste. Ruokailu ollut 2v eteenpäin hankalaa, puhe kehittyi paljon myöhempään kuin sisaruksillaan, vaikkakin normaalin puitteissa. Edelleen on omia sanoja (tevelisio, laakotti, kavana) vaikka toisaalta osaa jo lukea ja kirjoittaa jonkinverran. Ikää on 6v ja eskari vasta alkamassa.
On äärimmäisen impulsiivinen, kovaääninen ja voimakastahtoinen.
Siirtymätilanteet todella haaste. Ruokailu ollut 2v eteenpäin hankalaa, puhe kehittyi paljon myöhempään kuin sisaruksillaan, vaikkakin normaalin puitteissa. Edelleen on omia sanoja (tevelisio, laakotti, kavana) vaikka toisaalta osaa jo lukea ja kirjoittaa jonkinverran. Ikää on 6v ja eskari vasta alkamassa.
On äärimmäisen impulsiivinen, kovaääninen ja voimakastahtoinen.
"hei"
Autismia käsitteleviä kirjoja. Myös netistä löytää paljon tietoa. Autismi on aika helppo todeta tietyista jutuista, kaavamaisuuksista yms. toki autismia on lievää ja vaikeaa ja kaikkea siltä väliltä. Asperger on käsittääkseni aika lievä, mutta eroja silti varsinaiseen autismiin on paljon. Lapsesi käytös voi johtua monesta muustakin, mm. dysfasia tms. tutkimuksilla selviää enemmän!
"aloittaja"
Kiitos teille! Aina ollut sellainen liiankin kiltti, kuten edelleenkin. Liittyykö se tähän? Mutta nuo tietyt jutut tulevat koko ajan voimakkaammin ja voimakkaammin esiin. Aistiyliherkkyys jo asiantuntijoilta heitetty kysymysmerkkinä ilmaan, siihen ja muihinkin saan vastauksia vasta ensi syksynä/vuodenvaihteessa kun päästään perheneuvolaan tutkimuksiin. Kaavamaisuutta on hyvin paljon, esim. joka aamu huutelee sängyssään kun herää ja aina on piiloutuneena peiton alle josta hänet poimin ja vien vessaan. Vessassa ollessaan huutaa aina että ei tuu enää ja sitten sanoo että tuleekin ja se se sitten hauskaa onkin. Tuntuu vain välillä ettei itse jaksaisi. Tämä päivä alkoikin kurjasti (harvoin ihan näin), koko ajan tapellut pikkusisarensa kanssa ja viimeiseksi niitiksi potkaisi häntä jalalla naamaan. Tällöin kinastelivat sylissäni, kun puhuin äitini kanssa puhelimessa (hän on sairaalassa).
"aloittaja"
[QUOTE="Muurarin Vaimo";23719681]Minulla on aistiyliherkkä lapsi, ja tuo kuulostaisi ehkä enemmän sille. Ei osaa käsitellä aistituntemuksiaan normaalisti, siksi ylivirittyy ja jälki on sitten sen mukaista.. Tekee kaikkea päätöntä miettimättä, tai miettii vasta sitten.
Siirtymätilanteet todella haaste. Ruokailu ollut 2v eteenpäin hankalaa, puhe kehittyi paljon myöhempään kuin sisaruksillaan, vaikkakin normaalin puitteissa. Edelleen on omia sanoja (tevelisio, laakotti, kavana) vaikka toisaalta osaa jo lukea ja kirjoittaa jonkinverran. Ikää on 6v ja eskari vasta alkamassa.
On äärimmäisen impulsiivinen, kovaääninen ja voimakastahtoinen.[/QUOTE]
Meillä kuulostaa kyllä niin samanlaiselle, puhekin muuten samanlaista vaikkakin normaalin puitteissa kehittynyt. S-kirjain tuli puolisen vuotta sitten, r-kirjain vielä tulematta.
Siirtymätilanteet todella haaste. Ruokailu ollut 2v eteenpäin hankalaa, puhe kehittyi paljon myöhempään kuin sisaruksillaan, vaikkakin normaalin puitteissa. Edelleen on omia sanoja (tevelisio, laakotti, kavana) vaikka toisaalta osaa jo lukea ja kirjoittaa jonkinverran. Ikää on 6v ja eskari vasta alkamassa.
On äärimmäisen impulsiivinen, kovaääninen ja voimakastahtoinen.[/QUOTE]
Meillä kuulostaa kyllä niin samanlaiselle, puhekin muuten samanlaista vaikkakin normaalin puitteissa kehittynyt. S-kirjain tuli puolisen vuotta sitten, r-kirjain vielä tulematta.
"aloittaja"
[QUOTE="hei";23719685]Autismia käsitteleviä kirjoja. Myös netistä löytää paljon tietoa. Autismi on aika helppo todeta tietyista jutuista, kaavamaisuuksista yms. toki autismia on lievää ja vaikeaa ja kaikkea siltä väliltä. Asperger on käsittääkseni aika lievä, mutta eroja silti varsinaiseen autismiin on paljon. Lapsesi käytös voi johtua monesta muustakin, mm. dysfasia tms. tutkimuksilla selviää enemmän![/QUOTE]
luin juuri dysfasiasta eikä kuulosta tutulle.
Mistä löytyisi aistiyliherkkyydestä tietoa, ilman että sitä yhdistettäisiin autismiin/aspergeriin? Tuo pelkkä aistiyliherkkyys kuulostaa tutuimmalle.
Ja tuli juurkin mieleen, että itse lapsena kuulin äänet tosi lujaa - vielä murrosiässäkin. Aikuisiällä se meni ohi, eikö tällöin ollut noita kuin ehkä kerran viidessä vuodessa. Onneksi, sillä se oli hirveää! Esim. jääkaapin hurina kuulosti rekalta ja äidin kuiskaus huudolta! Tätä ei koskaan kukaan, 70-80-luvuilla ymmärtänyt =( Muistan kuinka kurjaa oli! Olikohan kyse aistiyliherkkyydestä? Sisareni taas ei yleensä sietänyt kosketusta, läheisyyttä vaikka kuulemma sitä äitini mukaan kaipasikin. Minä taas halusin aina olla sylissä, halia tmv.
luin juuri dysfasiasta eikä kuulosta tutulle.
Mistä löytyisi aistiyliherkkyydestä tietoa, ilman että sitä yhdistettäisiin autismiin/aspergeriin? Tuo pelkkä aistiyliherkkyys kuulostaa tutuimmalle.
Ja tuli juurkin mieleen, että itse lapsena kuulin äänet tosi lujaa - vielä murrosiässäkin. Aikuisiällä se meni ohi, eikö tällöin ollut noita kuin ehkä kerran viidessä vuodessa. Onneksi, sillä se oli hirveää! Esim. jääkaapin hurina kuulosti rekalta ja äidin kuiskaus huudolta! Tätä ei koskaan kukaan, 70-80-luvuilla ymmärtänyt =( Muistan kuinka kurjaa oli! Olikohan kyse aistiyliherkkyydestä? Sisareni taas ei yleensä sietänyt kosketusta, läheisyyttä vaikka kuulemma sitä äitini mukaan kaipasikin. Minä taas halusin aina olla sylissä, halia tmv.
"aloittaja"
[QUOTE="aloittaja";23719950]luin juuri dysfasiasta eikä kuulosta tutulle.
Mistä löytyisi aistiyliherkkyydestä tietoa, ilman että sitä yhdistettäisiin autismiin/aspergeriin? Tuo pelkkä aistiyliherkkyys kuulostaa tutuimmalle.
Ja tuli juurkin mieleen, että itse lapsena kuulin äänet tosi lujaa - vielä murrosiässäkin. Aikuisiällä se meni ohi, eikö tällöin ollut noita kuin ehkä kerran viidessä vuodessa. Onneksi, sillä se oli hirveää! Esim. jääkaapin hurina kuulosti rekalta ja äidin kuiskaus huudolta! Tätä ei koskaan kukaan, 70-80-luvuilla ymmärtänyt =( Muistan kuinka kurjaa oli! Olikohan kyse aistiyliherkkyydestä? Sisareni taas ei yleensä sietänyt kosketusta, läheisyyttä vaikka kuulemma sitä äitini mukaan kaipasikin. Minä taas halusin aina olla sylissä, halia tmv.[/QUOTE]
Niin ja olin vielä aikuisiässäkin hyvin ronkeli ruuan suhteen, lapsuudesta asti siis.
Mistä löytyisi aistiyliherkkyydestä tietoa, ilman että sitä yhdistettäisiin autismiin/aspergeriin? Tuo pelkkä aistiyliherkkyys kuulostaa tutuimmalle.
Ja tuli juurkin mieleen, että itse lapsena kuulin äänet tosi lujaa - vielä murrosiässäkin. Aikuisiällä se meni ohi, eikö tällöin ollut noita kuin ehkä kerran viidessä vuodessa. Onneksi, sillä se oli hirveää! Esim. jääkaapin hurina kuulosti rekalta ja äidin kuiskaus huudolta! Tätä ei koskaan kukaan, 70-80-luvuilla ymmärtänyt =( Muistan kuinka kurjaa oli! Olikohan kyse aistiyliherkkyydestä? Sisareni taas ei yleensä sietänyt kosketusta, läheisyyttä vaikka kuulemma sitä äitini mukaan kaipasikin. Minä taas halusin aina olla sylissä, halia tmv.[/QUOTE]
Niin ja olin vielä aikuisiässäkin hyvin ronkeli ruuan suhteen, lapsuudesta asti siis.
"Muurarin Vaimo"
[QUOTE="aloittaja";23719798]Meillä kuulostaa kyllä niin samanlaiselle, puhekin muuten samanlaista vaikkakin normaalin puitteissa kehittynyt. S-kirjain tuli puolisen vuotta sitten, r-kirjain vielä tulematta.[/QUOTE]
Me odotellaan vielä lähetettä, että tutkitaan neurologian osastolla AD/HD:n mahdollisuus. Ei ole täysin poissuljettu, mutta tähän mennessä toimintaterapeutti oli mieltä ettei sitä olisi. Nyt ollaan aloittamassa SI-terapia, mutta saatiin maksusitoumus vain kymmeneen käyntiin. Katsotaan mihinpäin tämä vie. Jos kiinnostaa, niin katso lisää tuolta
http ://www .sity.fi/hairio.html (ota välit pois!) .
Me odotellaan vielä lähetettä, että tutkitaan neurologian osastolla AD/HD:n mahdollisuus. Ei ole täysin poissuljettu, mutta tähän mennessä toimintaterapeutti oli mieltä ettei sitä olisi. Nyt ollaan aloittamassa SI-terapia, mutta saatiin maksusitoumus vain kymmeneen käyntiin. Katsotaan mihinpäin tämä vie. Jos kiinnostaa, niin katso lisää tuolta
http ://www .sity.fi/hairio.html (ota välit pois!) .
"aloittaja"
[QUOTE="Muurarin Vaimo";23719972]Me odotellaan vielä lähetettä, että tutkitaan neurologian osastolla AD/HD:n mahdollisuus. Ei ole täysin poissuljettu, mutta tähän mennessä toimintaterapeutti oli mieltä ettei sitä olisi. Nyt ollaan aloittamassa SI-terapia, mutta saatiin maksusitoumus vain kymmeneen käyntiin. Katsotaan mihinpäin tämä vie. Jos kiinnostaa, niin katso lisää tuolta
http ://www .sity.fi/hairio.html (ota välit pois!) .[/QUOTE]
luin tuota ja aluksi ajattelin ettei mikään päde meihin. Liikkeissä tykkää juuri niistä mistä tuolla sanottiin ettei tykkää. Mutta nämä pätee:
* ei pidä käsien sottaantumisesta, tosin nyt jo esim. tykkää muovailuvahasta
* pureskelee välillä paitaansa ja useasti nuoleskelee/imee leluja tmv., tämä ollut n. vuoden ajan ja aika voimakasta. Aina asiasta huomautin ja enää ei niin paljon maistele.
* pyöräily ja hiihto sujunut aina mielestäni hyvin, syönytkin alle 1v asti itse. Mutta piirtäminen ja saksilla leikkaaminen kömpelöä. Tosin leikkasi 5v neuvolassa ympyrän lähes joka puolelta viivoja pitkin. Itse oikein tästä hämmästyin!
* ymmärtää puhetta ja puheenkehitys ok. Mutta joskus menee silti sormi suuhun, esim aamulla kun pyysi videota. Sanoin että laitan, kysyi silti niin kauan kunnes näki että sen koneeseen laitan.
* huutaa välillä, että olkaa hiljaa en pysty keskittyä
http ://www .sity.fi/hairio.html (ota välit pois!) .[/QUOTE]
luin tuota ja aluksi ajattelin ettei mikään päde meihin. Liikkeissä tykkää juuri niistä mistä tuolla sanottiin ettei tykkää. Mutta nämä pätee:
* ei pidä käsien sottaantumisesta, tosin nyt jo esim. tykkää muovailuvahasta
* pureskelee välillä paitaansa ja useasti nuoleskelee/imee leluja tmv., tämä ollut n. vuoden ajan ja aika voimakasta. Aina asiasta huomautin ja enää ei niin paljon maistele.
* pyöräily ja hiihto sujunut aina mielestäni hyvin, syönytkin alle 1v asti itse. Mutta piirtäminen ja saksilla leikkaaminen kömpelöä. Tosin leikkasi 5v neuvolassa ympyrän lähes joka puolelta viivoja pitkin. Itse oikein tästä hämmästyin!
* ymmärtää puhetta ja puheenkehitys ok. Mutta joskus menee silti sormi suuhun, esim aamulla kun pyysi videota. Sanoin että laitan, kysyi silti niin kauan kunnes näki että sen koneeseen laitan.
* huutaa välillä, että olkaa hiljaa en pysty keskittyä
"Muurarin Vaimo"
[QUOTE="aloittaja";23720097]luin tuota ja aluksi ajattelin ettei mikään päde meihin. Liikkeissä tykkää juuri niistä mistä tuolla sanottiin ettei tykkää. Mutta nämä pätee:
* ei pidä käsien sottaantumisesta, tosin nyt jo esim. tykkää muovailuvahasta
* pureskelee välillä paitaansa ja useasti nuoleskelee/imee leluja tmv., tämä ollut n. vuoden ajan ja aika voimakasta. Aina asiasta huomautin ja enää ei niin paljon maistele.
* pyöräily ja hiihto sujunut aina mielestäni hyvin, syönytkin alle 1v asti itse. Mutta piirtäminen ja saksilla leikkaaminen kömpelöä. Tosin leikkasi 5v neuvolassa ympyrän lähes joka puolelta viivoja pitkin. Itse oikein tästä hämmästyin!
* ymmärtää puhetta ja puheenkehitys ok. Mutta joskus menee silti sormi suuhun, esim aamulla kun pyysi videota. Sanoin että laitan, kysyi silti niin kauan kunnes näki että sen koneeseen laitan.
* huutaa välillä, että olkaa hiljaa en pysty keskittyä[/QUOTE]
Ei kaiken tarvitsekaan osua ja upota. Voi olla lievempänä, ja vain joidenkin aistien herkkyyttä. Meillä on laaja-alainen, käsittä näkö-, kuulo- ja tuntoaistit.
* ei pidä käsien sottaantumisesta, tosin nyt jo esim. tykkää muovailuvahasta
* pureskelee välillä paitaansa ja useasti nuoleskelee/imee leluja tmv., tämä ollut n. vuoden ajan ja aika voimakasta. Aina asiasta huomautin ja enää ei niin paljon maistele.
* pyöräily ja hiihto sujunut aina mielestäni hyvin, syönytkin alle 1v asti itse. Mutta piirtäminen ja saksilla leikkaaminen kömpelöä. Tosin leikkasi 5v neuvolassa ympyrän lähes joka puolelta viivoja pitkin. Itse oikein tästä hämmästyin!
* ymmärtää puhetta ja puheenkehitys ok. Mutta joskus menee silti sormi suuhun, esim aamulla kun pyysi videota. Sanoin että laitan, kysyi silti niin kauan kunnes näki että sen koneeseen laitan.
* huutaa välillä, että olkaa hiljaa en pysty keskittyä[/QUOTE]
Ei kaiken tarvitsekaan osua ja upota. Voi olla lievempänä, ja vain joidenkin aistien herkkyyttä. Meillä on laaja-alainen, käsittä näkö-, kuulo- ja tuntoaistit.
piupou
[QUOTE="aloittaja";23718520]Kiitos vastauksestasi. Meillä ei lapsi ole ollut ikinä kärsimätön. Ja muutoinkin helpoin kaikista noista kolmesta. Tosin, palvelen aika tehokkaasti kaikkia. Kotona kun olen. =)
Meillä on syötiin 2v asti "normaalisti", siitä asti sienyt vain tiettyjä ruokia. Vaikka pöydässä olisi mieliruokaa, raivoaa tai itkee ensin pahaa ruokaa. Sitten rauhoitellaan hetken ja viedään pöytään. Sitten syö hyvin ne mitä syö.
Siirtymätilanteet ja uudet asiat olleet aina vaikeita.
Kovat äänet sattuvat korviin, pienempänä puhui ja näki jonkin ihmisen jota me muut ei nähty.
Kakkaamis ja pissaamispelkoja, meni kauan kunnes suostui tekemään ne vessaan. Vaikka täysin kuiva olikin jo pari vuotiaasta asti.
Kun iloistuu, näyttää sen todellakin niin että naama on litimärkä pusuista. Kun hermostuu, lentelee tavarat tai pienempi sisarus saa kyytiä. Nämä voimistuvat näköjään koko ajan, iän myötä. JA nyt uutuutena alkanut läpsiä minua. Sanon että äitiä sattuu, mutta ei tunnu ymmärtävän.
Todella huumorintajuinen ollut aina!!!
Oppi kävelemään 11k ja puhumaan vasta myöhemmin. Vielä vuosi sitten esim. isovanhemmat eivät saanett hyvin selvää vaikka meidän perheemmejäsenet saivatkin tosi hyvin! Joskus pari-kolmevuotiaana kouluikäinen isosisarus joutui tosin tulkkaamaan meille...
Tottelee kuitenkin muutoin hyvin, esim. rajat hänelle tosi tärkeitä. "sekoaa" jos isosisarukset ylittävät rajat.
Valinnanvaikeus, ei osaa esim. valita minkä lelun ottaa automatkaksi mukaan. Äiti, valitse sä, ja silti suuttuu jos valitsen väärin...
Ei yritä sotkea ja rikkoa mitä käsiinsä saa.[/QUOTE]
meillä nyt jo 9 v lapsi, jolla hyvin samantapaista juttua. lisäksi jäi haaveksimaan omiin ajatuksiin. 5 vuotiaana pk:sta huolestuivat asiasta ja tehtiin testejä. ei löytynyt mitään autismia tai aspergeria vaikka aspergeria väläyteltiin. poika on vaan luonteeltaan sellainen. kun ikää on tullut lisää on vuorovaikutusasiat menneet eteenpäin. kiva ja mukava hieman erilainen poika jolla menee kouluhyvin ja nykyään on paljon kavereitakin.
Meillä on syötiin 2v asti "normaalisti", siitä asti sienyt vain tiettyjä ruokia. Vaikka pöydässä olisi mieliruokaa, raivoaa tai itkee ensin pahaa ruokaa. Sitten rauhoitellaan hetken ja viedään pöytään. Sitten syö hyvin ne mitä syö.
Siirtymätilanteet ja uudet asiat olleet aina vaikeita.
Kovat äänet sattuvat korviin, pienempänä puhui ja näki jonkin ihmisen jota me muut ei nähty.
Kakkaamis ja pissaamispelkoja, meni kauan kunnes suostui tekemään ne vessaan. Vaikka täysin kuiva olikin jo pari vuotiaasta asti.
Kun iloistuu, näyttää sen todellakin niin että naama on litimärkä pusuista. Kun hermostuu, lentelee tavarat tai pienempi sisarus saa kyytiä. Nämä voimistuvat näköjään koko ajan, iän myötä. JA nyt uutuutena alkanut läpsiä minua. Sanon että äitiä sattuu, mutta ei tunnu ymmärtävän.
Todella huumorintajuinen ollut aina!!!
Oppi kävelemään 11k ja puhumaan vasta myöhemmin. Vielä vuosi sitten esim. isovanhemmat eivät saanett hyvin selvää vaikka meidän perheemmejäsenet saivatkin tosi hyvin! Joskus pari-kolmevuotiaana kouluikäinen isosisarus joutui tosin tulkkaamaan meille...
Tottelee kuitenkin muutoin hyvin, esim. rajat hänelle tosi tärkeitä. "sekoaa" jos isosisarukset ylittävät rajat.
Valinnanvaikeus, ei osaa esim. valita minkä lelun ottaa automatkaksi mukaan. Äiti, valitse sä, ja silti suuttuu jos valitsen väärin...
Ei yritä sotkea ja rikkoa mitä käsiinsä saa.[/QUOTE]
meillä nyt jo 9 v lapsi, jolla hyvin samantapaista juttua. lisäksi jäi haaveksimaan omiin ajatuksiin. 5 vuotiaana pk:sta huolestuivat asiasta ja tehtiin testejä. ei löytynyt mitään autismia tai aspergeria vaikka aspergeria väläyteltiin. poika on vaan luonteeltaan sellainen. kun ikää on tullut lisää on vuorovaikutusasiat menneet eteenpäin. kiva ja mukava hieman erilainen poika jolla menee kouluhyvin ja nykyään on paljon kavereitakin.