Australiassakin pyöräilijöitä pidetään idiootteina

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tismalleen samat säännöt on pyörällä. Ja se nimenomaan on erittäin loogista, että väistämissääntö on eri silloin kun ajetaan pyörätietä tai kun ajetaan pyöräkaistaa. Jos auto saapuu risteykseen jotain erillistä pikkutietä pitkin tai sitten ajokaistaa pitkin, niin tietenkin sillä(kin) on eri säännöt. Ihmisten ongelma näissä keskuteluissa tuntuu olevan juuri siinä, että he kuvittelevat pyörillä olevan omat liikennesääntönsä ja se sotkee asian hahmottamista.
Ei ole samat säännöt pyörällä. Pyörät ovat esim. ainoa ajoneuvo joilla perussääntö oikealta tulevan väistämisestä ei päde jos he käyttävät liikkumiseen tiettyä kadun osaa (pyörätie).
 
Noissa tilastoissa pitäisi kylläkin erotella myös syypää onnettomuuteen. Muuten jää vain sellainen mielikuva, että autoilijat ajavat ihmisten päälle. Kun itse mietin onnettomuuksia, jotka tulevat viime ajoilta mieleen, yksi oli jalankulkija, joka juoksi punaisia päin pysäkiltä lähtevän raitiovaunun eteen ja sitten oli se hullu, joka ajoi tahallaan ihmisten päälle. Toinen oli siis jalankulkijan syytä ja toinen oli sellainen "onnettomuus", joka on selvä tilastopoikkeama eikä mitenkään yleistettävissä autoilijoihin yleensä.

Toki niitä on paljon muitakin ja jokainen on liikaa, mutta yleisesti ottaen suojatiet ovat erittäin turvallisia.
 
Jalankulkijoita kuolee muutamakymmen ja loukkaantuu reilu nelisensataa vuosittain, vakavasti loukkaantuu n 80. Loukkaantumisista yli puolet ja kuolemista viidennes tapahtuu suojatiellä.

Kukaan ei varmasti tahallaan aja kenenkään päälle, mutta piittaamattomuus, kiire, kännykän räplääminen ja oman navan tuijottaminen aiheuttavat sen, että suojatietä ei voi kyllä turvalliseksi sanoa.
Sinä se jaksat jauhaa asenteellista paskaa.
 
Tuohan riippuu täysin paikasta. Ja ylipäänsä, mopolla saat valita, ajatko kevyenliikenteen väylällä (jos sallittu) vai ajoradalla. Tällöin säännöt ovat erilaiset.
Pointti on siinä, että ne väistämissäännöt eivät mene sen mukaan millä kulkuvälineellä kuljetaan, vaan sen mukaan missä kuljetaan. On olemassa jalankulkijoita ja on olemassa ajoneuvoja. Kaikilla ajoneuvoilla on lähtökohtaisesti samat väistämissäännöt. Ei ole erikseen olemassa mitään pyöräilijöiden väistämissääntöjä. Sellaisista puhuminen vain sotkee keskustelua ja saa aikaan monelle sen harhakuvan, että pyörällä liikkuminen olisi vaikeaa monimutkaisten sääntöjen takia.
 
Pointti on siinä, että ne väistämissäännöt eivät mene sen mukaan millä kulkuvälineellä kuljetaan, vaan sen mukaan missä kuljetaan. On olemassa jalankulkijoita ja on olemassa ajoneuvoja. Kaikilla ajoneuvoilla on lähtökohtaisesti samat väistämissäännöt. Ei ole erikseen olemassa mitään pyöräilijöiden väistämissääntöjä. Sellaisista puhuminen vain sotkee keskustelua ja saa aikaan monelle sen harhakuvan, että pyörällä liikkuminen olisi vaikeaa monimutkaisten sääntöjen takia.
Ne pyörätiesäännöt ovat de facto monimutkaiset jo sinällään. Plus, että ne ovat eri säännöt kuin mitä muualla ajaessa noudatetaan.

Toki mopot pyörätiellä ajaessa noudattavat samoja sääntöjä kuin pyörät, mutta mopoilu pyörätiellä on varsinkin nykyisin melko harvinaista eikä mopoilla ole pyörätien käyttövelvoitetta, eli mopoilija voi omalla päätöksellään ajaa samojen sääntöjen mukaan jokaisella tienosuudella.
 
Monia yksisuuntaisia pyöräteitä rakennettaessa on Suomessa jouduttu menemään siihen, että yksisuuntaisen pyörätien on aina ennen risteystä muututtava pyöräkaistaksi, jotta väistämissäännöistä risteyksissä saadaan normaalit ajoneuvosäännöt.
 
Antakaapa jotain esimerkkejä niistä monimutkaisista väistämissäännöistä. Mieluusti vaikka Google mapsin kuva siitä risteyksestä ja selitys mikä siinä on niin monimutkaista. Jos se kerran on ihan oikea ongelma, niin luulisi olevan helppoa löytää lukuisia esimerkkejä.
 
Antakaapa jotain esimerkkejä niistä monimutkaisista väistämissäännöistä. Mieluusti vaikka Google mapsin kuva siitä risteyksestä ja selitys mikä siinä on niin monimutkaista. Jos se kerran on ihan oikea ongelma, niin luulisi olevan helppoa löytää lukuisia esimerkkejä.
Näitä käsitellään joka ainoa kevät lehdissä, joten senkun googlaat. Jostain syystä ihmisille nuo säännöt aiheuttavat jatkuvasti ongelmia.

Ja yksi suurimpia ongelmia on merkintöjen puuttuminen. Tutussa paikassa toki tietää, mutta vieraassa paikassa saa joskus tosiaan ihmetellä, jatkuuko pyörätie ja jos niin missä ja onko edessä suojatie vai pyörätien jatke.
 
Näitä käsitellään joka ainoa kevät lehdissä, joten senkun googlaat. Jostain syystä ihmisille nuo säännöt aiheuttavat jatkuvasti ongelmia.

Ja yksi suurimpia ongelmia on merkintöjen puuttuminen. Tutussa paikassa toki tietää, mutta vieraassa paikassa saa joskus tosiaan ihmetellä, jatkuuko pyörätie ja jos niin missä ja onko edessä suojatie vai pyörätien jatke.
Merkinnät kyllä ovat sinänsä yksinkertaiset. Jos edellisen risteyksen jälkeen ei ole pyörätien kylttiä (huom! katumaalaus ei korvaa pyörätien kylttiä) siinä suunnassa mihin on ajamassa (vastakkaiseen suuntaan osoittava kyltti ei päde), niin kyseessä ei ole pyörätie.

Pyörätien jatke taas on kyseessä silloin, jos sen jommalla kummalla puolella on pyörätie, riippumatta maalauksesta.

Toki pyörätien kylttien noudattaminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä harva pyöräilijä niitä huomioi, eli toisten käytöksestä ei pysty tekemään johtopäätöksiä yleensä.
 
Merkinnät kyllä ovat sinänsä yksinkertaiset. Jos edellisen risteyksen jälkeen ei ole pyörätien kylttiä (huom! katumaalaus ei korvaa pyörätien kylttiä) siinä suunnassa mihin on ajamassa (vastakkaiseen suuntaan osoittava kyltti ei päde), niin kyseessä ei ole pyörätie.

Pyörätien jatke taas on kyseessä silloin, jos sen jommalla kummalla puolella on pyörätie, riippumatta maalauksesta.

Toki pyörätien kylttien noudattaminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä harva pyöräilijä niitä huomioi, eli toisten käytöksestä ei pysty tekemään johtopäätöksiä yleensä.
Et ilmeisesti ole paljon pyöräillyt helsingissä...
 
Et ilmeisesti ole paljon pyöräillyt helsingissä...
No kerropa mistä kenkä painaa? Missä kohdissa olet epävarma jonkun väylän pyörätiestatuksesta ja miten se epävarmuus ilmenee?

Niin ja olen kyllä pyöräillyt Helsingissä monesti. Ja se on mielenkiintoinen kokemus, sääntöjä noudattaen esimerkiksi Vuosaareen mennään Vartiokylänlahden yli ajorataa (Vuotie), kun viereistä väylää joka ehkä on jossain suunnitelmissa ollut pyörätie ei kuitenkaan käytännössä ole sitä, kun kyltti puuttuu. Autojonoa kyllä kertyy taakse, mutta ei se minun ongelmani ole vaan Helsingin kaupungin katuosaston tms.
 
No kerropa mistä kenkä painaa? Missä kohdissa olet epävarma jonkun väylän pyörätiestatuksesta ja miten se epävarmuus ilmenee?

Niin ja olen kyllä pyöräillyt Helsingissä monesti. Ja se on mielenkiintoinen kokemus, sääntöjä noudattaen esimerkiksi Vuosaareen mennään Vartiokylänlahden yli ajorataa (Vuotie), kun viereistä väylää joka ehkä on jossain suunnitelmissa ollut pyörätie ei kuitenkaan käytännössä ole sitä, kun kyltti puuttuu. Autojonoa kyllä kertyy taakse, mutta ei se minun ongelmani ole vaan Helsingin kaupungin katuosaston tms.
Esim. reitillä keskustasta Hakaniemen torin kautta Kalliioon.
Tai vaikkapa Sturenkadun ja Mäkelänkadun risteys Vallilaan päin mentäessä.
Pyörätiet/väylät loppuvat yhtäkkiä, missään ei mitään merkkiä, missä jatkuvat, jos jatkuvat.
Kantakaupungin alueella monin paikoin on pätkä pyörätietä, se loppuu yhtäkkiä tai siirtyy ajotieltä erotetulle alueelle, mutta esim. talvella tätä on mahdotonta tietää, jos tie on lumen peitossa.
 
Esim. reitillä keskustasta Hakaniemen torin kautta Kalliioon.
Tai vaikkapa Sturenkadun ja Mäkelänkadun risteys Vallilaan päin mentäessä.
Pyörätiet/väylät loppuvat yhtäkkiä, missään ei mitään merkkiä, missä jatkuvat, jos jatkuvat.
Kantakaupungin alueella monin paikoin on pätkä pyörätietä, se loppuu yhtäkkiä tai siirtyy ajotieltä erotetulle alueelle, mutta esim. talvella tätä on mahdotonta tietää, jos tie on lumen peitossa.
No jos pyörätie loppuu, niin sitten ajetaan ajoradalla ja mennään siihen suuntaan kuin mihin muutenkin oltaisiin menossa. Ei se ole vaikeaa.

Ne "ajotieltä erotetut alueet" eli pyöräreitit joita ei ole merkitty kyltillä vaan pelkästään asfalttimaalauksella ovat pyöräkaistoja nimeltään ja niitä ei ole lain mukaan pakko käyttää. Toisin sanoen jos pyöräkaistan merkinnät ovat lumen alla, niin se ei teoriassakaan ole mikään ongelma lain kannalta.
 
No jos pyörätie loppuu, niin sitten ajetaan ajoradalla ja mennään siihen suuntaan kuin mihin muutenkin oltaisiin menossa. Ei se ole vaikeaa.

Ne "ajotieltä erotetut alueet" eli pyöräreitit joita ei ole merkitty kyltillä vaan pelkästään asfalttimaalauksella ovat pyöräkaistoja nimeltään ja niitä ei ole lain mukaan pakko käyttää. Toisin sanoen jos pyöräkaistan merkinnät ovat lumen alla, niin se ei teoriassakaan ole mikään ongelma lain kannalta.
Joo, mutta kun se pyöräkaista ei monin paikoin lopu, vaan siirtyy toiselle puolelle katua. Mutta sitähän on mahdoton tietää, ellei reitti ole tuttu, koska asiaa ei ole mitenkään merkitty.
 
Näitä käsitellään joka ainoa kevät lehdissä, joten senkun googlaat. Jostain syystä ihmisille nuo säännöt aiheuttavat jatkuvasti ongelmia.

Ja yksi suurimpia ongelmia on merkintöjen puuttuminen. Tutussa paikassa toki tietää, mutta vieraassa paikassa saa joskus tosiaan ihmetellä, jatkuuko pyörätie ja jos niin missä ja onko edessä suojatie vai pyörätien jatke.
Ja joka ainoa kevät niitä juttuja lukiessani totean itsekseni, että tuossa ei ollut mitään epäselvää ja väistämissääntö oli ihan selvä. Sen takia kyselen. Mutta kai se vaan taitaa olla niin, että on epäselvää koska pyöräilijät eivät osaa sääntöjä. Ratkaisu ei silloin ole sääntöjen yksinkertaistaminen (eli että pyörällä saa aina mennä ja muut väistävät), vaan se että pyöräilijät opettelevat ne säännöt. Jotka siis ovat ihan selvät ja loogiset.
 
Esim. reitillä keskustasta Hakaniemen torin kautta Kalliioon.
Tai vaikkapa Sturenkadun ja Mäkelänkadun risteys Vallilaan päin mentäessä.
Pyörätiet/väylät loppuvat yhtäkkiä, missään ei mitään merkkiä, missä jatkuvat, jos jatkuvat.
Kantakaupungin alueella monin paikoin on pätkä pyörätietä, se loppuu yhtäkkiä tai siirtyy ajotieltä erotetulle alueelle, mutta esim. talvella tätä on mahdotonta tietää, jos tie on lumen peitossa.
Siitä on vuosia kun viimeksi olen keskustan suunnalla pyöräillyt joten en ota merkintöihin noissa paikoissa sen kummemmin kantaa. Mutta jos kerran pyörätie loppuu, niin sitten jatketaan ajoradalla. Sinähän et pyöräilijänä ole jalankulkija. Eli ei tässä ole mitään ongelmaa tai epäloogisuutta, vaan tiedät ihan tasan tarkkaan miten ja missä jatkat, jos kerran tiedät pyörätien loppuvan.
 
Siitä on vuosia kun viimeksi olen keskustan suunnalla pyöräillyt joten en ota merkintöihin noissa paikoissa sen kummemmin kantaa. Mutta jos kerran pyörätie loppuu, niin sitten jatketaan ajoradalla. Sinähän et pyöräilijänä ole jalankulkija. Eli ei tässä ole mitään ongelmaa tai epäloogisuutta, vaan tiedät ihan tasan tarkkaan miten ja missä jatkat, jos kerran tiedät pyörätien loppuvan.
Monia varmaan hämää myös se, että pyöräilijöiden reitti voi olla yksisuuntainen. Suomessa kun on totuttu siihen, että pyöräilijät liikkuvat kuin jalankulkijat, eli kadun molempia laitoja molempiin suuntiin.
 
Siitä on vuosia kun viimeksi olen keskustan suunnalla pyöräillyt joten en ota merkintöihin noissa paikoissa sen kummemmin kantaa. Mutta jos kerran pyörätie loppuu, niin sitten jatketaan ajoradalla. Sinähän et pyöräilijänä ole jalankulkija. Eli ei tässä ole mitään ongelmaa tai epäloogisuutta, vaan tiedät ihan tasan tarkkaan miten ja missä jatkat, jos kerran tiedät pyörätien loppuvan.
Ei jatketa, jos toisella puolen tietä on kaksisuuntainen pyöräväylä. Tällöin lain mukaan on siirryttävä sinne.
 

Yhteistyössä