Aurinkovauvat *56*

Heipparallaa! Haidikin on ehtinyt opiskelukiireiltään käymään. Jaksamista vielä viimeiseen tenttiin ja sitten alkaakin loma, ainakin koulusta. Mites se sun kesätyösi laita onkaan?

Mä olen nyt sitten Tosissani tän vauvahaaveen kanssa ja aloitin greippimehun juonnin Päätös vauvan haluamisesta on tehty, enkä usko, että tuolla tjot-asenteella enää tämän ikäisenä mitään tapahtuu. Pitää olla oikein valmistautuneena oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa (siis mielellään samassa paikassa miehen kanssa...). En ole vielä laittanut takarajaa yritykselle. Minkälaisella ikäerolla lapsista on vielä seuraa toisilleen?

 

No terveeks taas, "kiva" kuulla Inkku, että en ole yksin näitten juttujeni kanssa. Jälleen täytyy huomata, miten eri tavalla järkevät ihmiset osaa suhtautua näihin asioihin, kuten sinä Toivon iho-ongelmiin.... Noh, jospas joskus minäkin. Se on vaan niin omituista, miten sitä ajattelee että omaan täydelliseen lapseen on tullut joku "vika", joka kaiken hyvän lisäksi on minun syy....

Miten vanha toivo on nyt? Minä en vielä uskalla ajatella toista lasta, en varmaan jaksaisi, joten todella tjot tällä hetkellä. Mutta uskoisin että parin kuukauden kuluttua mieli voi olla toinen, jos tämän ensimmäisen kanssa ei ala ihan hirveä allergiarumba. Mä luulen että itse laittaisin stopin 45 vuotiaana, mutta mistä sitäkään tietää...joskus kakskymppisenä en edes halunnut lapsia, joten mieli muuttuu...

Nyt pitää mennä, että kerkeän syömään ennekuin neiti herää.

 

Mä oon sitten osannut todella hienosti jymäyttää sua, fatima )))) Mun järkevyyteni on yhtä kaukana kuin kuin kuin... mitä nyt keksisi, helle Pohjoisnavalta. Tuo ihojuttu meidän kohdallamme tuntui vaan niin pieneltä verrattuna siihen astmaan. Onneksemme päästiin pätevän lastenlääkärin potilaiksi ja hänelle voimme soittaa koska tahansa. Tällä alueella kun ei oikeastaan ole lastenlääkäreitä ja lähimpiin vastaanottoihin on varmaankin 100 km, tuntuu hyvältä, että on mahdollisuus soittaa sairaalan lääkärille. Itse atoopikkona tiedän, että iho-ongelmien kanssa ei kuitenkaan kannata leikkiä, sillä ne voivat olla todella ikäviä ja vaikuttavat varmasti vauvan oloon. Eli nyt vaan sitten tutkituttamaan tekin, löytyykö jotakin erityistä allergiaa vai onko myös kyseessä atooppinen iho. Hoito kuitenkin löytyy kumpaankin vaivaan.

Toivo on nyt 7 kk ja on nyt kahden hyvin nukutun yön jälkeen, olen taas valmis yrittämään kaveria hänelle. Kyllä sitä välillä oikein väsyneenä on ihmetellyt, että miksi ihmeessä on edes mieleen tullut toinen vauva. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos kohtuullisen lyhyellä ikäerolla saamme toisen, niin hyvä. Paria vuotta pidempää ikäeroa en halua (eikä tietysti minun kohdallani mahdollistakaan), jotta heistä olisi toisilleen seuraa. Toki ymmärrän, että nämä haaveet voivat olla jo kohdallani myöhäistä, enkä toivottavasti siitä mitenkään suuremmin järkyty. Mutta nyt on kuitenkin pakko yrittää, jos on yrittääkseen.

Muista pitää itsestäsi huolta, fatima, ettet näänny kokonaan "hoitotyössä".

 

Huomenia!

Meille tuli aikainen vieras tänä aamuna... tätihän se sieltä!
Yes.... täytyy sanoa että olen ihan onnellinen tästäkin vähästä! Se ovistikun vahva viiva pari viikkoa sitten siis piti paikkansa. Eli ainakin se LH-huippu oli silloin, ovistahan ei tietenkään välttämättä ollut. Jos oli, niin luulenpa että myöhästyttiin siitä, ois pitänyt siltä istumalta viivan ilmestyttyä alkaa puuhiin, mutta sattumoisin oltiin hillittömän väsyneitä.
Olin jo jotenkin asennoitunut (itsesuojelua?) ettei menkkoja taaskaan tule, joten tämä oli positiivinen yllätys.
Se lääkäriaika on nyt ihan hyvään ajankohtaankin varmaan eli kp 13, joten jos jotain elämää on munasarjoissa, sen luulisi näkyvän. Tosin seuraavaa kiertoahan ei taas tiedä mitä se on, nyt oli 34, mikä on normaalioloissa kuitenkin minulle aika pitkä, yleensä jotain 22 - 29.
No, nyt pääsee sentään taas toivomaan ja tikuttamaan ovista...

 

Upea juttu, Rosanna!!!! Ja osuu tuo lääkärikäyntikin ihan nappiin. Sen verran omasta gynekäynnistäni aikanaan, olikohan kp 12 tai juuri tuo 13, niin minä olen Toivosta nähnyt "puolikkaan" eli irtoamassa olevan muniksen. Oikein hyvä, että kuulet minkäkokoisia muniksia on ja onko joku niistä johtofollikkeli (tai mikä se nyt onkaan).

Olen tosi iloinen puolestasi ja nyt voit nostaa sen kirveen sieltä kaivosta, koska tulihan ne luomumenkat.

 

Heti on pirteämpi mieli (miten voikaan siis menkoistakin olla onnellinen)... kunhan ei alkaisi leijumaan liikaa. Saattaahan ne menkat tulla vaikkei enää munasoluja kypsyisikään.
Mutta kaikenkaikkiaan lisäsi toiveita kuitenkin. Koettakaa kestää näitä aaltoilevia mielialojani

 

Onnea Rosannalle tädin vierailusta, jos siitä nyt voi onnitella ;=))
Sitten omasta kokemuksesta vaan pieni "latistus", ei se vielä mitään sano, vaikka täti tuleekin ajallaan, ja tutkitusti kaikki ok, jos ei raskaus ala, niin ei tule vauvaakaan, mutta tämä on vain elämää, eikä ruusilla tanssimista, ja onhan tässä elämässä muutakin puuhasteltavaa, kun sen vain oikein oivaltaa... Mukavaa ja aurinkoista kesäkuun ensimmäistä päivää kaikille, kaikesta huolimatta!

 

Kiitos "latistuksesta" Kiiruska

Tiedänhän minä tuon, mutta tilanteessa jossa ei ole luomumenkkoja ollut moneen kuukauteen ja niskassa vaihdevuosituomio, tuo kuitenkin antaa edes jotain toivoa.
Ehkä jo ultrassa parin viikon päästä palataan maan pinnalle tai jopa alemmaksikin... silti aion "nauttia" tästä tunteesta "viimeiseen saakka".

 

No niin, yhteinen yö ilman Ilonaa takana. Eka kerran Ilonasta erossa noin pitkään, lähes vuorokauden. Kivaa oli, nyt vähän kankkunen kyllä. Ilonalla oli mennyt mummin kanssa hienosti. On nyt nukkunut jo kolme yötä peräkanaa heräämättä ollenkaan välillä. NÄitä lisää, Kiitos. Eipä tuo ollut moksiskaan, vaikka me emme olletkaan illalla nukuttamassa. Oli itse lähtenyt konttaamaan kohti makkaria ja nukahtanut viidessä minuutissa. Helppo lapsi tätä nykyä.
Ja minulla ilmeisesti kp. 12. Mies pyysi tikuttelemaan, mutta nyt en millään jaksais... Yleensä tikutan aamulla. Noh, menenpä tästä. Ja onnea kuukautisista, Rosanna!

 

Huomenta!

Täti ei sitten viihtynyt meillä kuin 2 päivää! Yleensä kyllä 5 päivää... kaipa näitä ikäjuttuja tuokin?
En jaksa stressata nyt tuosta, on nimittäin selkä niin kipeä ettei koskaan. Eilen en päivänokosilta päässyt omin avuin ylös... Mun pomo on tainnut tartuttaa tämän minullekin, hänellä on ollut sama vaiva jo pitkään ja käy särkylääkkeitten voimalla töissä. Niin piti itsenikin tehdä tänään... Meni eilinen aurinkoinen päivä aivan pipariksi kun ei pystynyt puuhastelemaan ulkona lainkaan.

 

Aaltoilevat on nämä menkat... taas on päällä, eilen ei...

 

Kiva, että Siirizillä ja miehellä oli onnistunut "loma". Meillekin on kyllä vapaaehtoisia tarjoutunut hoitamaan Toivoa muutaman päivän ajan, jotta pääsisimme kahdestaan jonnekin, mutten taida vielä raaskia. Varmasti lähdemme lomalla johonkin iltarientoon, jolloin isovanhemmat hoitavat.

Nyt menee ihan Toivoksi, mutta hänelle puhkesi eilen kaksi alahammasta. Huomasin, kun kolahtelivat hörppymukin reunaan. Myös yläkaksikko on viittä vaille puhkeamassa.

Rosannalle sen verran, että minulla menkat vaihtelevat keskenään jonkun verran, mutta niin ovat tehneet jo 30 vee.

 

Tervehdys pitkästä aikaa... Jospa joku vielä muistaa minutkin? Olen tosin täällä käynyt satunnaisen säännöllisesti viestejä lukemassa, oma kirjoittaminen on jäänyt...
Mutta eipä olekaan paljoa kertomista

Lyhykäisesti tässä: Viime kesän keskenmeno ja sitä seurannut aika otti liian koville meillä, tuli liikaa esille asioita, joiden kanssa emme jaksaneet & voineet yhdessä elää ja olla, joten yksin jatkan tätä matkaa, yhteisymmärryksessä tähän päädyimme. Itkut on itketty siltä osin, ja olo on hyvä

Vauva-haaveilu taitaa tosin olla minun osaltani mennyttä... ikää vajaa 40, eikä sitä miestä isäksi vauvalle... aika mahdoton yhtälö! Pieni katkeruus tässä nostaa päätään, mutta tosiasioille en mahda mitään
Silti... ihan kokonaan en ole vielä suostunut toivoa menettämään! Kesä tulee... eihän sitä tiedä, mitä nurkan takana odottaa, mitä huominen tuo tullessaan...

Tsemppaan täysillä teitä kaikkia!!! Ja tulen jatkossakin silloin tällöin täällä piipahtamaan, ainakin lukemassa! ...toivottavasti jonain päivänä kirjoittamassakin ja jännäämässä teidän muiden kanssa

Aurinkoisia kesäpäiviä!

 

Heippa Kliivia! Oikein mukava kuulla sinusta, sillä aina sitä jää kaipaamaan ketjukavereita, jos ei vähään aikaan ole ollut linjoilla. Ikäviä asioita olet joutunut ruotimaan, mutta hyvä, että olet jo päässyt niiden paremmalle puolelle. Ja oikea asenne sinulla on: kesä voi tosiaan tuoda eteen kaikenlaisia juttuja. Ja tässä kohtaa en voi olla muistuttamatta siitä, että minäkin sain ekani vasta 42-vuotiaana, joten siihen verrattuna sinulla on aikaa vuosikausia. Älä anna katkeruuden kasvaa pesää, sillä tapahtunut mitä tapahtunut ja katse eteenpäin. Äläkä unohda meitä, vaan käy kertoilemassa kuulumisiasi.

 

Hei vaan Kliivia, tokihan me "vanhat" Sinut muistetaan.... Minäkin yritän olla täällä taustalla vain, mutta välillä, tai aika useinkin sormet vaan etsiytyvä näille näppäimille, eihän minullekaan mitään vauvahaaveisiin liittyvää enää kuulu, minäkin olin jo liian vanha, kun nykyisen mieheni tapasin, tosiasiassa vauvahaave on elänyt minullakin varmaan jo 15 vuotta, mutta elämä kun ei aina vaan mene oman käsikirjoituksen mukaan, ja matkalle mahtui monia erilaisia vaikeita vaiheita, sitten tuli uusi onni ja vauvahaave sai taas mahdollisuudet, kuitenkaan ei toiveemme tuottaneet tulosta, vaikka toisin luulin silloin, mutta tosiaan nämähän ovat yksilöllisiä juttuja, ja ikäkään ei välttämättä sano itsessään mitään, siitähän meillä on Inkku ja Toivo elävinä todisteina... Todella kiva, kun meitä vielä muistit, tule ihmeessä sillointälllöin täällä käväisemään ja kertoilemaan kuulumisiasi, täällä saa edelleenkin jutella myös muista elämää askarruttavista asioista kuin vain vauvahaaveista, toki oleellinen osa ketjua ne toki.... Toivon myös Sinulle lämmintä ja rentouttavaa kesää ja Enkeleitä elämääsi!

 

Muistanhan minäkin sinut Kliivia!
Mukava kuulla sinustakin, vaikkeivat kuulumiset parhaasta mahdollisesta päästä olekaan. Kuitenkin hyvä että olet löytänyt jonkinlaisen tasapainon....
Mutta, elämän "käsikirjoitus" on yllätyksiä täynnä... voin sanoa ihan omakohtaisesta kokemuksesta. Vielä viisi vuotta sitten siinä yksinäisyydessäni en olisi koskaan voinut kuvitella tätä tilannetta missä nyt olen...
Uskon että elämä tarjoaa paljon hyvää, jos vain on sille avoin ja uskaltaa antaa elämän kuljettaa.

 

Kliivialle tervetuloa! On hyvä haaveilla ja jakaa haaveensa, joskus onni voi vaikka potkaista Minulla oli tänään koulutushaastattelu. Ja yhdyntä kiertopäivänä 12 ja 14. Ovistikut tosin näyttävät miinusta. Kylläpä on intiimiä, huh. Jospa tärppäisi sekä koulutus että vaavi... Tai edes toinen En nyt ehdi enempää, peti kutsuu. Ai niin, Ilona on nukkunut monena yönä 10-12 tuntia heräämättä. Ihanaa, ihanaa. Koputtaa puuta.

 

Onnea Siirizille sekä haastatteluun että kiertopäivien hyödyntämiseen. Jännitettävää siis riittää. Nauti nyt yhtäjaksoisista yöunista, sillä jos uusi vauva tulee, niin taas saat ne vähäksi aikaa unohtaa. Meillä ei ole vielä tullut selkeää kaavaa öihin, sillä noin joka toinen yö juodaan maitoa ja joka toinen ei. Ja jos ei Toivo herää, niin minä herään ihmettelemään, että miksi ei herää. Samalla yleensä vapautan hänen jalkansa pinnansängyn raoista. On se uskomaton möngertäjä unissaan: yleensä poikittain sängyssä ja tosiaan jalat pinnojen välistä ulkona.

Täällä on kp 7 menossa ja greippimehua litkitään...

 

No niin,kyllä se näyttää siltä, että maitoallergia meidän neidillä on, tosin prick-testit oli negaa, mutta oireiden perusteella siis maito. Toivon vain, ettei myös vilja, sillä olen ollut ite maidottomalla ja mitään hirveän suurta parannusta ei ihossa ole tapahtunut...

Ja sitten haaveiluun, onkohan sitä tämän vauvayrityksen suhteen jotenkin kuitenkin pimahtanut, sillä en TODELLAKAAN haluaisi ihan vielä toista lasta, mutta kuitenkin alkaa mahanpohjassa kutittaa, kun ajattelen, että ollaan harrastettu seksiä aika sopivana kp:nä tai sopivina, pitäis kai sanoa : ) = leveä hymy. Ja nyt jotenkin puolittain toivonkin että tärppi ois käynyt vaikka JÄRKI = mitä minulla ei ole, sanoo että ei nyt ihan vielä, antaa tytön nyt kasvaa...Joo, huoh, mikä ympyrä: muistatko Inkku, miten ensin sitä huohkasi raskaaksi tulemisen kanssa ja pettymysten, sen jälkeen huohkattiin raskaana olemisen pelkojen ja murheiden ja jännityksen kanssa ja nyt aletaan taas huohkaamaan kp:en ja kuukautisten.......

Hyvä kuulla sinusta kliivia, elämä vie. Oikein oikein hyviä hetkiä sinulle!

 

Fatima: No voi harmi, että maitoallergia sitten näyttää olevan diagnoosi. En tiennyt, että noin pienelle tehdään prick-testejä (eikä se ole ihotesti?). Meillä otettiin verinäyte. Mitäs nyt jatkossa? Siirryttekö sitten aikanaan soijamaidolle? Toivottavasti ei löydy vilja-allergiaa vaikka nykyään sekin on jo aika yleistä, joten gluteiinitonta ruokaa kyllä löytyy. Tsemppiä sinne allergioiden kanssa painiskeluun. Niin ja painiskeluun siitä, että haluaisiko raskautua vai ei. Itse olen ajatellut, että ehkä on parempi ottaa en-ehkä-haluakaan-raskautua -kanta, jottei pettymys olisi kovin kova menkkojen alettua. Sellaista samanlaista hurjaa jännitystä kuin aikaisemmin ei ilmassa ole, enkä ole edes ajatellut ovistikkujen käyttöä. Mielenkiintoista olisi, että jos raskaaksi tulisi, niin olisiko sitä yhtä vauhko pelkäämään keskenmenoa. En usko, sillä onhan sitä tähän mennessä jo monenmoista kokenut ja täältä sivuilta myös lukenut. Mutta toisaalta se järki tuntuu häipyvän raskaushormonien myötä taivaan tuuliin En muuten olisi uskonut, miten voimakkaita hormoneja naisessa voi myllätä. Olen aina pitänyt kuukautiskiertoon liittyviä "hirviöjuttuja" vain tarinoina, sillä en ole koskaan myöntänyt niiden vaikuttaneen minuun. Mutta nuo raskaudenaikaiset ja synnytyksen jälkeiset mielialanmuutokset olivat kyllä hurjia. Tulipa nekin koettua.

Nyt T heräsi...

 

Suuri väsymys. Olen koko päivän pakannut, pessyt pyykkiä, siivonnut, touhunnut. Eipä ole tullut ovulaatiotikkuun viivoja tässä kierrossa. Jaksaako tuota enää tikuttaa. Itseä kiinnostaa lähinnä, onko sitä ovista vai eikö sitä ole. Eipä taida olla. Hassua olla näin uupunut jo ennen matkaa... Ollaan siis lähdössä reissuun, kirjoittelen jos jossain on tilaisuus. Onhan se kivaa välillä.

 

Heipat täältä kuumalta työpaikalta, veto aika lopussa ja selkä edelleen vaivaa aika kivasti.
Muuten ei kummempia, tikuttelun aloitusta ja lääkäriä odotellessa.

 

Torstai huomenta!
Milloinkas Sinä Rosanna olet sinne tohtorille menossa? Toivottavasti saat ainakin selvyyksiä asioihin siellä, ja vielä jaksan uskoa, että kyllä ne jotain apukonsteja Sinulle löytävät sieltä, se onkin sitten jo toinen juttu, tuottavatko ne tulosta...
Mukavaa kesää kaikille tämänkin ketjun lukijoille toivottelen!

 

Huomenta!

Se lääkäriaika on viikon päästä, joten ei hirveästi tarvitse odotella. Välillä kyllä iskee ajatus, että mitä hittoa me vanhat ihmiset sinne mennään:/ Mutta ajattelen asiaa niin, että ainakin tilanne tulee selvitettyä, vaikkei mihinkään hoitoihin ryhdyttäisikään.

Paranis tuo selkä...eihän tämän kanssa pysty pupuilemaankaan

 

Rosanna, koita nyt löytää joku akrobaattitemppu, johon taivut, ettei vaan mene oikea aika sivu suun Tosin ymmärrän oikein hyvin, ettei selkä kipeänä tee mieli voimistella. Kiva, että lääkäri on noin nopeaan.

Paljonkos Kiiruskalla on pyöräilykilomeetrejä takana tänä kesänä? Mä en ole vielä yhtään ehtinyt pyöräilemään, vaikka tykkäänkin kovasti siitä. Kunhan tuo T oppii istumaan, niin sitten mentään ja kovaa kyytiä.

Siiriz lomailee, mutta missäs kaikki muut? Onko lämpö tainnuttanut porukan?