Auktoriteettini on ihan hukassa!

[susihukassa]

Moi!

Mitä mä teen? Kaksi alle kouluikäistä poikaa ja auktoriteetti jo tässä vaiheessa ihan hukassa. Kyse on ihan pienistä päivittäisistä asioista kuten hampaidenpesusta tai vaikka tavaroiden ottamisen kieltämisestä. Vaikka kuinka tiukasti yritän kehottaa, käskeä ja kieltää, niin varsinkaan 3-vuotias ei tottele. Nauraa vaan, vaikka karjuisin naama punaisena äänen käheäksi. Pienihän hän tietysti vielä on, mutta kai hänenkin pitäisi kunnioittaa äitiä. Raivostuttaa, kun en halua huutaa, eikä se huutaminenkaan edes auta. Miestä lapset tottelevat paremmin ja säikähtävät, kun hän ärähtää. Miehen mielestä tukkapölly on tarvittaessa hyvä rangaistus, jos lapset eivät muuten tokene. Itse en todellakaan halua siirtyä fyysisiin rangaistuksiin. Mutta mitä teen, kun sanomisilleni vain nauretaan päin naamaa ja sama meno jatkuu???? Edes jäähylle ottaminen ei saa naamaa vakavoitumaan. Jäähyä en tosin ole kovin paljon käyttänyt.

 

[jgj]

jäähylle vaan ja ota lempilelut pois. Tyhjennä vaikka koko huone jos ei ala tottelemaan. Jätä patja lattialle, niin eiköhän ala uskoa.

 

[astrolabe]

Ei se huutaminen autakaan. Johdonmukaisuus palauttaa lapset yleensä ruotuun. Aina samasta hölmöilystä sama rangaistus. Ite ajattelen pienten lasten tapakasvatusta koirakouluna: samoja periaatteita ainakin. Palkitse hyvästä käytöksestä ja sanktiota väärästä. Sanallinen kiitos useimmiten riittää. Lapset nauttivat nähdessään aikuiset pää punasena karjumassa asioita, joita lapsi kuullut liian usein, että niihin kiinnittäisi enää edes huomiota.

 

[meillä :)]

Meillä 3 v kyllä tietää jo tasantarkkaan mitä saa ja mitä ei saa tehdä, tietää ettei muilta oteta leluja tms. koska on aina johdonmukaisesti joutunut varoituksen jälkeen arestiin jos meno jatkuu. Lapsesi eivät usko sinua, koska huutamisesta huolimatta sallit huonon käytöksen, etkä ole johdonmukainen...Jos sinä et tiedä miten pitää toimia, kuinka lapsesikaan voisivat tietää?

 

[susihukassa]

Meillä ainakaan esim. omaan huoneeseen arestiin sulkeminen ei toimi rangaistuksena, koska siellähän on vaan kiva leikkiä.

En mä salli huonoa käytöstä, mutta en tiedä mikä olisi tuntuva rangaistus kun tuntuu että mua ei oteta vakavasti. Ja jotenkin mietin ehkä liikaakin lapsen kannalta, että onko se nyt reilua rankaista lasta, jos hän vaikkapa nauraen ja innoissaan juoksee karkuun mun pulimen kanssa vaikka käsken tuomaan puhelimen takaisin. Lapsellehan se on hauska leikki...ikävää, jos iloinen poika pitää laittaa itkemään...siksi kai yritän "vain huutamalla" saada kurin ja järjestyksen, ilman että tarvitsisi tuottaa pahaa mieltä.