Asumuserossa olevan kanssa...

[Karoliina-66]

Seurustelen miehen kanssa, jonka asumuserovaihe vasta meneillään. Paperit vei vasta vähän jälkeen tapaamisemme. Siviilisäädykseen nettiprofiilissaan hän oli ilmoittanut "eronnut". Eli tutustuimme ja muutaman tapaamiskerran jälkeen paljasti todellisen tilanteensa. Petyin, mutta koska ehdin jo ihastua ja meillä synkkasi oikein mukavasti, jatkoimme seurustelua. Mies on flirtti, sosiaalinen, älykäs ja vielä mukavan ulkoisen olemuksen omaava.

Itse olen eroni jälkeen asunut vuosikausia lapseni kanssa. Seurustelusuhteista ei ole kehittynyt sitä "oikeaa" parisuhdetta, jossa on itsestäänselvää muuttaa yhteen ja suunnitelle yhteistä tulevaisuutta. Olenkin siis nyt rakastuttuani melkoisen valmis jopa yhteenmuuttoon jossain vaiheessa. Mutta tietenkin miesystäväni elämäntilanne on päinvastainen ja hän on sanonutkin, ettei pysty lupaamaan mitään yhteisestä tulevaisuudesta. Onhan tuo rehellisesti sanottu, mutta satuttaa todella pahasti. Miksi tuollainen täytyy edes ääneen sanoa? Hän perusteli sitä niin, että "koska tietää minun odottavan sellaista".

Miehellä on työssään ja harrastuksessaan nuorta timmiä naista jatkuvasti silmiensä alla ja kyllä hän huomaakin missä tahansa kulkiessamme luoda pitkiä katseita naisiin. Ei mitenkään nopeaa katsetta vaan tuijotusta odottaen naisen vastausta hänen katseeseensa... Oikeastaan tulee sellainen olo, että minä en ulkoisesti viehätä häntä vaan hänen on "pakko" tuijottaa ja yrittää tehdä vaikutusta vieraisiin. Ei tunnu kovin hyvältä, ei. Itse on norm.kokoinen, norm.näköinen nainen.

Tuntuu välillä, että hakkaan päätäni seinään. Että olen se laastarisuhde ja sitten kun eronsa on selvä, hän alkaa aktiivisesti katsella itselleen "parempaa" seuraa... Että kelpaan tasan siihen asti, kun ero on valmis. Luottamusta ei juuri ole. Mietin jopa, että itse alkaisin ns. katselemaan ympärilleni. Koska tiedän, miten sattuu, jos hän lähtee. Hän on suhtautunut hyvin lapseeni ja sekin surettaa, että jos lapsi pettyy kun on jo ehtinyt kiintyä tähän mieheen ja hän viettää aikaa luonamme melko paljon. Mitä teen? Yritänkö opetella luottamaan. Olen huomannut, että yritän kylmettää tunteitani nykyisin. Jokin pelottaa...

 

[no]

Mutta tietenkin miesystäväni elämäntilanne on päinvastainen ja hän on sanonutkin, ettei pysty lupaamaan mitään yhteisestä tulevaisuudesta.

Eikö tuo ole aika suoraan sanottu?
Minun mielipiteeni on, että säästät itseäsi, jos annat hänen toteuttaa haaveensa poikamieselämästään.

 

[alkuper.]

Mutta tietenkin miesystäväni elämäntilanne on päinvastainen ja hän on sanonutkin, ettei pysty lupaamaan mitään yhteisestä tulevaisuudesta.

Eikö tuo ole aika suoraan sanottu?
Minun mielipiteeni on, että säästät itseäsi, jos annat hänen toteuttaa haaveensa poikamieselämästään.

Kyllä, niin tekisin, jollei itselläni olisi tällaisia tunteita häntä kohtaan. Emme ole montaa kk seurustelleet, joten selväähän on, ettei KUKAAN voi tässä vaiheessa vannoa valoja yhteisestä loppuelämästä. Jotenkin vaan odotin kai sitä molemminpuolista suurta rakkautta... . Lisäksi hän on tehnyt käytännössä niin paljon hyviä tekoja, että ne kuitenkin osoittavat rakkautta ja hän sanoo toivovansa, että suhde kehittyy ja toimii. Tunteeni heittelehtivät, mietin kai liikaa enkä osaa ottaa rennosti tätä suhdettamme?

 

[saman kokenut]

Jos sinusta tuntuu, että suhteessa jokin mättää etkä osaa luottaa, usko omia tuntemuksiasi. Vaisto tällaisissa asioissa harvoin on väärässä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka tuijottelee muita naisia "merkitsevästi". Ehkä olen liian herkkänahkainen, mutta mielestäni jos mies on oikeasti rakastunut, hän ei niin tee.

Silloin kun tapaat miehet, joka on vilpittömästi ihastunut ja rakastunut sinuun, huomaat kyllä eron. Olosi on täysin levollinen eikä sinun tarvitse epäillä hänen vaikuttimiaan.

Itse varmasti lopettaisin tuollaisen suhteen mikä sinulla on. Onnea matkaan joka tapauksessa.

 

[löpinää.]

Mieshän oli vain rehellinen. Sanoi rehellisesti sen, mitä ajatteli. Olisko hänen pitänyt sitten valehdella, että 'joojoo, tästä vielä mennää naimisiin' ihan vain sen vuoksi, että ap tuntisi olonsa paremmaksi.

Aina on olemassa riski, ettei suhde onnistu. Ja vielä suurempi riski on, kun kyseessä on juuri eronnut ihminen. Siihen pitää vain sopeutua ja osata suhtautua asioihin järjellä. Voi olla, että olet laastarisuhde, voi olla, ettet. Sitähän kun ei koskaan tiedä.

Kandeisi varmaan ottaa ihan rauhallisesti ja katsoa, miten homma kehittyy. Jos olette tunteneet vasta pari kuukautta, niin ei varmaan ole kovin järkevää ruveta haihattelemaan mistään yhteen muutosta tai naimisiinmenosta, vai? Tai vaatimaan mieheltä mitään lupauksia lopullisesta yhteiselämästä.

Etkö nyt vaan voisi nauttia siitä, että olet tavannut kivan miehen ja teillä on hauskaa yhdessä. Tulee sitten mitä tulee. Turhalla haihattelulla ja pohtimisella pilaat kyllä fiilikset kaikilta asianosaisilta.

 

[no]

ole sitten varovainen sanomisissasi, älä ilmaise epäluottamusta; juuri eronnut on herkkä käänteissään. Jos tiedät eron mahdollisuuden olevan suhteessanne, niin älä anna aihetta siihen, anna miehen itsensä osoittaa luotettavuutensa ja sitoutumisen tasonsa. Emme voi sanoa miten siinä tulee käymään, mutta kyllä kai tuossa vaiheessa suhteet kaatuvat todella herkästi ja se kannattaa sisäistää.

 

[alkuper.]

Niinhän se on, että intuitioon pitäisi luottaa ja pidän itseäni hyvänäkin ihmistuntijana. Yleensä vaistoan ihmisitä paljonkin. Sehän tässä niin satuttaakin. Yksi asia mikä "hämää" minua, on se, että mies on todella auttanut paljon minua ja lastani (ei taloudellisesti,ettei kenenkään tarvitse kommentoida sitä asiaa ).

Sulle "Saman kokenut" paljon kiitoksia. Itse olen kanssasi aivan samaa mieltä. Miksi mun piti rakastua tähän mieheen!!?? Miksi kuitenkin meillä on niin hyvä olla yhdessä... (.

 

[no]

Jos sinusta tuntuu, että suhteessa jokin mättää etkä osaa luottaa, usko omia tuntemuksiasi. Vaisto tällaisissa asioissa harvoin on väärässä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka tuijottelee muita naisia "merkitsevästi". Ehkä olen liian herkkänahkainen, mutta mielestäni jos mies on oikeasti rakastunut, hän ei niin tee.

tuo ei kyllä ihan pidä paikkaansa, ei mies voi silmiään ummistaa ja aina seinille katsella, jos on rakastunut. kai se on yksilöllistä, mutta niin miehistä. En minä ainakaan.

 

[saman kokenut]

Jos sinusta tuntuu, että suhteessa jokin mättää etkä osaa luottaa, usko omia tuntemuksiasi. Vaisto tällaisissa asioissa harvoin on väärässä. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en alkaisi suhteeseen miehen kanssa, joka tuijottelee muita naisia "merkitsevästi". Ehkä olen liian herkkänahkainen, mutta mielestäni jos mies on oikeasti rakastunut, hän ei niin tee.

tuo ei kyllä ihan pidä paikkaansa, ei mies voi silmiään ummistaa ja aina seinille katsella, jos on rakastunut. kai se on yksilöllistä, mutta niin miehistä. En minä ainakaan.

En kirjoittanutkaan mitään normaalista katsomisesta ja siitä, että pitäisi tuijotella seinille aina vieraan naisen ilmestyessä näköpiiriin, vaan juuri "merkitsevästi" katsomisesta. Ap:hän kirjoitti, että mies tuijottaa muita naisia ja yrittää saada näihin kontaktia. Eiköhän se ole vähän eri asia kuin katsominen.

 

[saman kokenut]

Niinhän se on, että intuitioon pitäisi luottaa ja pidän itseäni hyvänäkin ihmistuntijana. Yleensä vaistoan ihmisitä paljonkin. Sehän tässä niin satuttaakin. Yksi asia mikä "hämää" minua, on se, että mies on todella auttanut paljon minua ja lastani (ei taloudellisesti,ettei kenenkään tarvitse kommentoida sitä asiaa ).

Sulle "Saman kokenut" paljon kiitoksia. Itse olen kanssasi aivan samaa mieltä. Miksi mun piti rakastua tähän mieheen!!?? Miksi kuitenkin meillä on niin hyvä olla yhdessä... (.

Olen todellakin ollut melko samanlaisessa tilanteessa kolme vuotta sitten. Suhde mieheen kesti kaikkineen vajaan vuoden. Koko aikana en osannut sanoa, missä vika on, mutta en luottanut häneen missään vaiheessa tietämättä oikeastaan miksi. Huomasin myös monesti, että hän tuijottelee pitkään naisia ja varsinkin takapuolia ja sen jälkeen vilkaisee minuun, etten vaan huomannut . En ilmaissut mitenkään huomanneeni, mutta tuo kaikki lisäsi epäluuloisuuttani. Sitten kerran ulkomaanmatkallamme hän avoimesti alkoi flirttailla tarjoilijan kanssa ja sai mielestäni liikaakin vastakaikua ja halusi mennä aina vaan uudestaan samaan kahvilaan. Silloin nostin asiasta metelin ja kuulin tietysti olevani vainoharhainen, epävarma ja mustasukkainen, mikä vain vahvisti epäilyni tosiksi. Metelin nostin siksi, että mielestäni oli erittäin epäkohteliasta minua kohtaan käyttäytyä niin kuin hän käyttäytyi.

No, sitten entinen poikaystäväni otti minuun yhteyttä ja jotenkin varmistaakseni selustani jatkoin tähän yhteydenpitoa miesystäväni selän takana. Tiedän, typerää minulta, mutta halusin jotenkin todella varmistella selustaani, koska en luottanut. Suhteemme kanssa päättyikin sitten suureen riitaan siksi, että minä se olenkin koko ajan ollut epärehellinen ja pitänyt yhteyttä exääni. Tämän mies muisti kertoa eromme syyksi kaikille muillekin.

Suhteemme päätyttyä huomasin, ettei meillä olisi ikinä ollut edellytyksiä jatkaa yhdessä emmekä onneksi kumpikaan olleet rakastuneita. Emme olleet henkisesti edes ollenkaan samalla aaltopituudella emmekä ymmärtäneet toisiamme. Puoli vuotta eron jälkeen tapasin miehen, jonka kanssa kolahti kohdalleen eikä minulla hänen suhteensa ole mitään epävarmuutta. Saa katsella naisia koska tiedän hänen rakastavan minua, mutta hän on niin kohtelias ja hyväkäytöksinen, ettei koskaan tuijottelisi ketään kanssani ollessaan ja tuskin muutenkaan.

Niin ja muuten, tämä "epäluotettava" miesystäväni yritti aina antaa kuvan että on ollut tosi onnellisesti naimisissa ja luotettava, vaikka toisaalta sain selville, että hän avioliiton alusta asti petti vaimoaan jatkuvasti. Siitä epäluuloisuuteni vain lisääntyi tietysti.

Tämä kertomus ei sinua ap auttanut yhtään, mutta jostain syystä sen vain halusin kertoa. Sinulla tilanne on tietysti hankalampi siksi, että mukana on lapsia ja olet rakastunutkin. Ehkä sinun tapauksessasi olisi tosiaan parasta vielä seurata tilannetta tekemättä mitään sen suurempia tulevaisuudensuunnitelmia miehen suhteen.

 

[laastari]

LAASTARISUHDE!!!

 

[alkuper.]

Tämä kertomus ei sinua ap auttanut yhtään, mutta jostain syystä sen vain halusin kertoa. Sinulla tilanne on tietysti hankalampi siksi, että mukana on lapsia ja olet rakastunutkin. Ehkä sinun tapauksessasi olisi tosiaan parasta vielä seurata tilannetta tekemättä mitään sen suurempia tulevaisuudensuunnitelmia miehen suhteen.

Kyllä oli kuin omasta suhteestani kertomasi. Epävarmuus on pahinta suhteessa. Vielä kun mies on todennut, miten ensirakkautensa oli jotakin hienoa. Miten hänen ex-vaimonsa (=tuleva ex) "tiesi" hänen edelleen tavallaan rakastavan tuota ensirakkauttansa vaikka olivat naimisissa. Melkoinen avioliitto tuokin . Ero kuulemma johtui siitä, ettei vaimo välittänyt seksistä. Aika yksioikoista. Kuitenkin luulen, että miehen jatkuvat menot (työmatkat ja harrastus) jättivät vaimon lasten kanssa kotiin ja ihmekös se, että ongelmat jo siitäkin syystä kasautuvat. No, en ole heidän suhteensa asiantuntija, mutta päätellähän voi monenlaista.

Yritän ottaa nyt rauhallisesti ja päivän kerrallaan. Joku päivä tulee olemaan sopiva hetki, jolloin pyrin puhumaan asioista.

 

[saman kokenut]

Onneksi suhtaudut tuohon asiaan järkevästi ja rauhallisesti. Riitelemällä ja tinkaamalla mieheltä vastauksia varmasti pilaisit jutun lopullisesti. Minä tein loppuaikoina juuri niin, koska tilanne jotenkin kiristyi kiristymistään. Sen inhottavan ulkomaanmatkan jälkeen olin entistä enemmän varpaillani ja epäilin aina vaan enemmän ja tarkkailin miehen katseita, vaikkei mies mitään konkreettista muiden naisten suhteen tehnytkään. Jostakin se epäluulo vain tuli.

Omalla kohdallani kyseessä taisi olla myös se, että koska itse en ollut täysillä mukana jutussa, epäilin myös toista puolta. Jälkeen päin olen oivaltanut, että olimme molemmat toisillemme laastarisuhteita. Mies oli jäänyt leskeksi reilu vuosi ennen tapaamistamme ja minulla oli päättynyt hyvin tärkeä suhde miehen ulkomaille muuton vuoksi samoihin aikoihin.

Toistan kuitenkin, että vaistoaan kannattaa uskoa. Vain sairaalloisen mustasukkaiset epäilevät turhaan ja sellaiselta et vaikuta enkä sitä ole minäkään.

 

[greedd]

Jos miehellä on pitkä suhde takana, niin vähän ihmetyttää, että miksi hän on heti ollut hakemassa uutta suhdetta. Minulle itselleni kävi juuri niin, että olin avioeron jälkeen yksin peräti 2 kk, jonka jälkeen löysin kivan miehen. Kuvittelin, että se parin kuukauden yksinolo olisi riittänyt, mutta vasta paljon myöhemmin tajusin, että kyseessä oli klassinen laastarisuhde, halu rakastua palavasti ja jopa kyvyttömyys olla yksin omillaan. Eiköhän miehellesikin olisi ollut loppujen lopuksi hyvä, että olisi ollut sitä taukoa vähän pidempään, jotta olisi voinut miettiä, mikä hänen osuutensa on ollut päättyneissä suhteissa. Jos mies ei tajua, että vikaa on myös hänessä, hän tulee tekemään kaikki samat virheet tulevissakin suhteissa.

 

[ei hyvä ole]

Laastarisuhde olet miehelle.
Irrottaudu siitä. Tekstisi perusteella suhteellanne ei ole tulevaisuutta.