Aspergerin syndrooma

Onko tällä palstalla aspergerin syndroomaa omaavia henkilöitä? Kiinnostaisi tietää. Millainen tapaus olet noin kaikenkaikkiaan? Voitko kuvailla itseäsi tai kertoa vähän tarkemmin itsestäsi?


Ja varsinkin, jos olet siellä toisessa äärilaidassa (ei siis mitään kehitysviivästymiä), haluaisin keskustella asiasta syvällisemmin.

 

Täällä yksi assi tai kuten psykiatrini haluaa asian ilmaista, HFA. HFA nimenomaan siksi, että korostaa sitä pärjäämisen tasoa. Olen hänen puheidensa perusteella lähempänä jotain mutanttisankaria kuin ihmistä, joka tarvitsisi erityisesti apua. Tosin on minulla lääkitys keskittymistä edesauttamaan. Minulla on paljon OCD-piirteitä, mutta ilman ahdistuneisuutta; johtuvat kuulemma siitä, että aivot liikkuvat suuremmalla nopeudella kuin vaikkapa kädet ja silmät, jolloin jää huomiotta osa tylsemmistä tehtävistä ja se johtaa tarkistamiseen.

 

Täällä yksi assi tai kuten psykiatrini haluaa asian ilmaista, HFA. HFA nimenomaan siksi, että korostaa sitä pärjäämisen tasoa. Olen hänen puheidensa perusteella lähempänä jotain mutanttisankaria kuin ihmistä, joka tarvitsisi erityisesti apua. Tosin on minulla lääkitys keskittymistä edesauttamaan. Minulla on paljon OCD-piirteitä, mutta ilman ahdistuneisuutta; johtuvat kuulemma siitä, että aivot liikkuvat suuremmalla nopeudella kuin vaikkapa kädet ja silmät, jolloin jää huomiotta osa tylsemmistä tehtävistä ja se johtaa tarkistamiseen.

Joo, muistakin, että sulla ois ollut se. Kiitos kommentista Mitä tarkoitat tuolla pärjäämisellä? Tarkoitatko sitä, että teet kaikkesi, pikkutarkasti ja perfektionismin tavoin ja omistaudut täysin sille tekemällesi työlle. Et luovuta, ennen kuin työ on tehty, viilaat pilkkua senkin jälkeen, kun työ on tehty. Päässäsi kuitenkin kaihertaa ajatus, että jos kuitenkin vielä saisi paremmin tehtyä. Kun tule siihen lopputulokseen, että nyt on täydellinen lopputulos, saat siitä todella hyvän mielen ja tyytyväisen olon.?

Et pysty keskittymään välillä yhteen asiaan kerralla vaan säädät montaa asiaa TAI pystyt keskittymään täydellisesti asiaan vaikka koko vuorokauden ympäri?

Tarkistat lopullista valmista työtä miljoona kertaa ja etsit siitä virheitä, vaikka niitä ei oikeastaan olekaan.

 

Pojalla on diagnosoitu se viime vuonna. Joissain asioissa äärimmäisen pikkutarkka, pienetkin muutokset esim päivärytmiin voi aiheuttaa ongelman. Tietyt asiat pitää tehdä aina saman kaavan mukaan, esim nukkumaanmeno.

 

Mitä tarkoitat tuolla pärjäämisellä? Tarkoitatko sitä, että teet kaikkesi, pikkutarkasti ja perfektionismin tavoin ja omistaudut täysin sille tekemällesi työlle. Tavallaan näin. Omistaudun, mutta esim. tällä hetkellä mulla opintoja meneillään useampaan suuntaan plus kokopäivätyö. Olen omistautunut sille aatteelle, joka minua kaihertaa.

Et luovuta, ennen kuin työ on tehty, viilaat pilkkua senkin jälkeen, kun työ on tehty. Päässäsi kuitenkin kaihertaa ajatus, että jos kuitenkin vielä saisi paremmin tehtyä. Kun tule siihen lopputulokseen, että nyt on täydellinen lopputulos, saat siitä todella hyvän mielen ja tyytyväisen olon.? Täysin tyytyväinen en ole koskaan. Olen perfektionisti, mutta vain itseni suhteen. Olen paljon sallivampi toisille. Minun on vaikea kestää omia epäonnistumisiani. Tyytyväiseksi, siis todella tyytyväiseksi, tuskin tulen ennen haudan lepoa. Oma päähänpinttymäni on saralta, jossa ei koskaan tule valmista.

Et pysty keskittymään välillä yhteen asiaan kerralla vaan säädät montaa asiaa TAI pystyt keskittymään täydellisesti asiaan vaikka koko vuorokauden ympäri? Juuri näin. Jos asia kiinnostaa, voin olla ravinnotta ja unetta sen parissa mielettömiä aikoja, joskus huomioni herpaantuu sekuntien sadasosissa. Lääkitys tasaa tätä.

Tarkistat lopullista valmista työtä miljoona kertaa ja etsit siitä virheitä, vaikka niitä ei oikeastaan olekaan. No en. Olen aika kärsimätön ja impulsiivinen. Harvoin tentistä lähtee kukaan ennen minua ja silti tulen voittajana ulos salista.

Pärjääminen kohdallani tarkoittaa, ettei juuri mikään ole ulottumattomissani. Noh, ehkä puhdasta pyykkiä ei juurikaan ilman apuja tässä talossa havaita, mutta laajemmin katsottuna voin ammattilaisten mukaan saavuttaa mitä vain haluan. Itse en ihan näin vahvasti itseeni usko. Koen kuitenkin velvollisuudekseni auttaa ihmiskuntaa ja uhraan kaiken itsestäni toisille.

 

Mitä tarkoitat tuolla pärjäämisellä? Tarkoitatko sitä, että teet kaikkesi, pikkutarkasti ja perfektionismin tavoin ja omistaudut täysin sille tekemällesi työlle. Tavallaan näin. Omistaudun, mutta esim. tällä hetkellä mulla opintoja meneillään useampaan suuntaan plus kokopäivätyö. Olen omistautunut sille aatteelle, joka minua kaihertaa.

Et luovuta, ennen kuin työ on tehty, viilaat pilkkua senkin jälkeen, kun työ on tehty. Päässäsi kuitenkin kaihertaa ajatus, että jos kuitenkin vielä saisi paremmin tehtyä. Kun tule siihen lopputulokseen, että nyt on täydellinen lopputulos, saat siitä todella hyvän mielen ja tyytyväisen olon.? Täysin tyytyväinen en ole koskaan. Olen perfektionisti, mutta vain itseni suhteen. Olen paljon sallivampi toisille. Minun on vaikea kestää omia epäonnistumisiani. Tyytyväiseksi, siis todella tyytyväiseksi, tuskin tulen ennen haudan lepoa. Oma päähänpinttymäni on saralta, jossa ei koskaan tule valmista.

Et pysty keskittymään välillä yhteen asiaan kerralla vaan säädät montaa asiaa TAI pystyt keskittymään täydellisesti asiaan vaikka koko vuorokauden ympäri? Juuri näin. Jos asia kiinnostaa, voin olla ravinnotta ja unetta sen parissa mielettömiä aikoja, joskus huomioni herpaantuu sekuntien sadasosissa. Lääkitys tasaa tätä.

Tarkistat lopullista valmista työtä miljoona kertaa ja etsit siitä virheitä, vaikka niitä ei oikeastaan olekaan. No en. Olen aika kärsimätön ja impulsiivinen. Harvoin tentistä lähtee kukaan ennen minua ja silti tulen voittajana ulos salista.

Pärjääminen kohdallani tarkoittaa, ettei juuri mikään ole ulottumattomissani. Noh, ehkä puhdasta pyykkiä ei juurikaan ilman apuja tässä talossa havaita, mutta laajemmin katsottuna voin ammattilaisten mukaan saavuttaa mitä vain haluan. Itse en ihan näin vahvasti itseeni usko. Koen kuitenkin velvollisuudekseni auttaa ihmiskuntaa ja uhraan kaiken itsestäni toisille.

Kiitos laajasta ja asiallisesta vastauksesta

Luettelin siis juuri itseni tapoja toimia. Eroja on tietysti, mutta pääpiirteittän toimin lähes samalla tavoin.

Minun on vaikeaa myös saada itseäni täysin tyytyväiseksi töiden suhteen, mutta kun saan, niin on voittajafiilis ihan älytön. Käytän siis huomattavasti aikaa niiden asioiden parissa, mitä rakastan.

Omista epäonnistumistani sen verran, että niitä ei oikeastaan ole lainkaan, koska teen kaiken, mitä se vaatii saadakseen asian loppuun. Tästä on todisteena mm tutkintotodistus linjan parhaana oppilaana ja stipendi, jossa keskiarvo oli lähes 5/5. Minulle siis numero 5 aineissa oli normaalia ja 4 epänormaalia ja lähes vitutuksen tunteen tuovaa. Onneksi tällaista tapahtui harvoin.

Voi siis viettää hyvin pitkiä aikoja tietyn askareen parissa ilman mitään kyllästymistä.

Itse olen myös hyvin kärsimätön ihminen. Haluan tehdä asiat silloin, kun ne pitää tehdä, enkä huomenna. Tällainen piirre muissa ihmisissä (siis asioiden pitkittäminen) on ärsyttävää ja saa karvat pystyyn.

Mutta siinä rakkaassa työssäni hyvinkin kärsivällinen.

Vaikka olenkin suvaitsevainen ihminen, on tietyt piirteet ihmisissä liikaa, eli välinpitämättömyys, laiskuus, tiedon puute, olettaminen, asioista keskusteleminen ilman perusteluja jne.lista on loputon..

Olen teoreettinen, omaperäinen, monilahjakas jne.

Olen tullut siihen tulokseen, että kait tästä on mentävä psykiatrin puheille kohta ottamaan lähes varma diagnoosi sieltä

Ja tämä ei suinkaan ole heikkous (kuten varmasti ne, jotka eivät asioista tiedä, olettavat), vaan vahvuus monella saralla. Kuten tiedät sinäkin varmasti.

Tämä siis niille, jotka olettavat tämän syndrooman ihmisten olevan jotenkin hulluja (tyhmiä), no hulluksi minä itseänikin nimitän ihan sen vuoksi vaan, että en kuulu valtavirtaan.

 

Minulle vitonenkin on huono arvosana, vaikkei parempaakaan ole mahdollisuus saada.

 

Lähes, ellei jopa kaikilla ihmisillä on asperger-piirteitä, useimmilla jopa monia. Jos niitä on merkittävän paljon, ja jos niistä on haittaa elämässä, voi diagnoosi olla hyödyllinen.

Jos taas kokee, etteivät ne piirteet rajoita elää merkittävästi, ei diagnoosillakaan oikeastaan tee yhtään mitään. Ellei sitä halua käyttää eräänlaisena selitteenä muiden ihmisten suuntaan.

 

no huh mitä itsekehua :=

 

Lähes, ellei jopa kaikilla ihmisillä on asperger-piirteitä, useimmilla jopa monia. Jos niitä on merkittävän paljon, ja jos niistä on haittaa elämässä, voi diagnoosi olla hyödyllinen.

Jos taas kokee, etteivät ne piirteet rajoita elää merkittävästi, ei diagnoosillakaan oikeastaan tee yhtään mitään. Ellei sitä halua käyttää eräänlaisena selitteenä muiden ihmisten suuntaan.

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

 

Minulle vitonenkin on huono arvosana, vaikkei parempaakaan ole mahdollisuus saada.

Kyllä, näin myös täällä, mutta siihen on tyytyminen, valitettavasti, koska kuten sanoit, parempaa ei voi saada.

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

 

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

Se on varmaan kuitenkin liittynyt lähinnä ulkonäköön tai fyysisiin ominaisuuksiin, ei siihen millä tavalla aivosi toimivat tai minkälainen sinä olet ihmisenä. Eikä Prader-Willi nyt mikään :$ ole, sitäkin on kovin eri tasoisena.

 

Lähes, ellei jopa kaikilla ihmisillä on asperger-piirteitä, useimmilla jopa monia. Jos niitä on merkittävän paljon, ja jos niistä on haittaa elämässä, voi diagnoosi olla hyödyllinen.

Jos taas kokee, etteivät ne piirteet rajoita elää merkittävästi, ei diagnoosillakaan oikeastaan tee yhtään mitään. Ellei sitä halua käyttää eräänlaisena selitteenä muiden ihmisten suuntaan.

Tiedän olevani poikkeavampi, kun tavalliset ihmiset näine piirteineen.

Minä haluan lähinnä saada sen varmuuden itselle.

Mielestäni siinä on huima raja, onko kyse oikeasti tuosta syndroomasta vai vain jostain piirteestä, mikä sopii kyseiseen syndroomaan.

Ja sinä joka huutelit itsekehusta, älä ota itseesi, ei ole sinusta kysymys vaan minusta ja minun persoonastani ja piirteistäni jotka ovat ja pysyvät. Jos tämä on sinun mielestäsi itsekehua, olkoon.

 

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

Se on varmaan kuitenkin liittynyt lähinnä ulkonäköön tai fyysisiin ominaisuuksiin, ei siihen millä tavalla aivosi toimivat tai minkälainen sinä olet ihmisenä. Eikä Prader-Willi nyt mikään :$ ole, sitäkin on kovin eri tasoisena.

No, en tarkoittanut tuolla hymiöllä samaa kuin :x tms. Vaan sitä, että kaikkea sitä keksitään! Silmieni muodosta ja huonosta syönnistä iskivät tätä leimaa ensiksi. Olin teini-ikään asti seurannassa Lastenlinnassa ja kävin neurologilla toooooooodella usein. Olen mikä olen, minulle oli tärkeintä saada se oikea diagnoosi, eikä mitään sellaisia, joita voi epikriiseistäni lukea, että yksittäisen oireen takia tuo ja tämä, vaikka muut jutut puuttuvatkin oireyhtymästä tai vammasta.

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

Miten se ilmeni sulla lapsena? Minkä ikäisenä sulla epäiltiin olevan sellanen? Oliko vauva aikanaa jotain epäillyksiä?

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

Miten se ilmeni sulla lapsena? Minkä ikäisenä sulla epäiltiin olevan sellanen? Oliko vauva aikanaa jotain epäillyksiä?

Siis vastasyntyneenä epäiltiin heti. En syönyt hyvin ja silmäni olivat (ovat) mantelinmuotoiset.

 

Tiedän olevani poikkeavampi, kun tavalliset ihmiset näine piirteineen.

Mielestäni siinä on huima raja, onko kyse oikeasti tuosta syndroomasta vai vain jostain piirteestä, mikä sopii kyseiseen syndroomaan.

Mmh, niin. Kun kyse ei ole siitä, että piirre olisi lievempi, vaan siitä että niitä piirteitä on jokaisella, toisella vahvempi ja toisilla heikompi. Kun ihmisellä on tietyn määrän ylittävä joukko niitä erilaisia piirteitä, voi saada diagnoosin. Eli se piirre ilman dg:a ei ole välttämättä "vain" vaan ihan yhtä merkittävä ajatellen elämän sujumista.

Poikkeavampi kuin tavalliset ihmiset, niin, edelleen se tavallinen ihminen on tilastollinen määre, ja jokaisesta ihmisestä löytyy poikkeavuuksia. Toki silloin, kun ihmisellä on esimerkiksi vaikeuksia empatia- tai sympatiakyvyn kanssa, voi olla vaikea nähdä asiaa niin, vaan tuntuu että on olemassa "muut" joista itse on poikkeava. Se ihmisen yksilöllisyys katoaa sinne alle.

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

Miten se ilmeni sulla lapsena? Minkä ikäisenä sulla epäiltiin olevan sellanen? Oliko vauva aikanaa jotain epäillyksiä?

Siis vastasyntyneenä epäiltiin heti. En syönyt hyvin ja silmäni olivat (ovat) mantelinmuotoiset.

Siinäko kaikki? Siis asperger? Eikö mitään muuta ilmenny esim taaperona?

 

pojalla on diaagnosoitu asperger ja sen lisäksi dysfasia tosin tuota aspergeria ei edes haluta diagnosoida ennen kouluikää koska kehitysviiveitä ja näitä muita on niin paljon poikakin nyt vasta suostuttiin diagnosoida ja menee kouluun syksyllä epäilyjä voi olla ennen tuota ikää mutta diagnosia ei sais antaa ennen kouluikää ettei tule virhe diagnosi ja poikani on vaikeavammainen näillä diagnoseilla.

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

Miten se ilmeni sulla lapsena? Minkä ikäisenä sulla epäiltiin olevan sellanen? Oliko vauva aikanaa jotain epäillyksiä?

Siis vastasyntyneenä epäiltiin heti. En syönyt hyvin ja silmäni olivat (ovat) mantelinmuotoiset.

Ai tuo mantelinmuotoiset silmät ovat yksi oire? En tiennytkään...minulla on mantelin muotoiset silmät...silmien kuvaketjusta näkee kuvan Ja tuota syömistä pitää kysyä äitiltäni

 

Mulle se oli tärkeä selitteeksi itselleni. Aiemmin käytin paljon aikaa ja energiaa siihen, että olisin "tavallinen". Kun tietää mikä on, voi olla itselleen totuudenmukainen ja välttää pahoja virheitä. Ei tarvitse tehdä jotain vain vaikuttaakseen samalta kuin toiset. Voi olla oma itsensä. Lupa olla minä. Elämäni olisi aika erilaista, jos dg olisi tullut aiemmin.

Niin, tietenkin jos ei muuten ole sinut omissa nahoissaan. Mutta siihenhän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse diagnoosia, vaan sen että päättää hyväksyä sen että on sellainen kuin on. Tavallinen on aina vain tilastollinen termi, puhuttaessa ihmisestä.

Juu, mutta mulle on soviteltu diagnoosia päälle synnytyssalista alkaen. Eka mitä heittivät ilmaan oli Prader-Willi. :$ Nyt on kirjoissa ja kansissa selkeästi meikäläinen luokiteltu myös terveyspuolen immeisiä varten.

Miten se ilmeni sulla lapsena? Minkä ikäisenä sulla epäiltiin olevan sellanen? Oliko vauva aikanaa jotain epäillyksiä?

Siis vastasyntyneenä epäiltiin heti. En syönyt hyvin ja silmäni olivat (ovat) mantelinmuotoiset.

Siinäko kaikki? Siis asperger? Eikö mitään muuta ilmenny esim taaperona?

Siis ei. Jos seuraamme keskustelua loogisesti ja harmonia pätee, puhun PWS:stä.

 

heti. En syönyt hyvin ja silmäni olivat (ovat) mantelinmuotoiset.

Ai tuo mantelinmuotoiset silmät ovat yksi oire? En tiennytkään...minulla on mantelin muotoiset silmät...silmien kuvaketjusta näkee kuvan Ja tuota syömistä pitää kysyä äitiltäni [/quote]

Siis mantelinmuotoiset silmät ovat PWS:n oire. AS-oireena on "kranttu syöminen", esim. ettei halua sekoittaa eri ruokia lautasella tai tietyn tyyppiset ruoat eivät kelpaa, koska tuntuvat ikäviltä hampaissa tms.