Asiallisia vastauksia kiitos. :(

[minä typerys]

En osaa tätä edes kysyä
Aloitan nyt siitä että mua on ahdisteltu seksuaalisesti lapsena. Kokemukset oli kurjia mutta luulen, tai luulin selvinneeni jo niistä. Mutta nyt mulla on oma tytär. Häntä ei vuorenvarmasti ole kukaan ahdistellut, mutta mä koen kaikki muut miehet paitsi hänen isänsä hänelle uhaksi jotenkin
Jopa omaa isääni en laskisi tytölleni (1v. ) vaipanvaihtoon. Ja siis mun isä ei ole ikinä minuun koskenut. En jotenkin tykkää kun tyttömme kummilassaan saunoo kummisetänsä ja -tätinsä kanssa. En tykkää kun veljeni laskee pulkkamäkeä samassa pulkassa tytön kans.
Ja sit kuitenkin musta on oikeasti ihanaa, kun tytön elämässä on hienoja, asiallisia miehiä mukana, jotka tytöstä oikeasti välittävät, ja tekis varmaan mitä vaan hänen puolestaan.
Mikä minussa on vikana? Mä tiedän että ei lähellekkään kaikki miehet maailmassa ole sellasia sikoja kuin ne pari jotka mä jouduin joskus kohtaamaan. Siis tiedän järjellä, mutta silti musta tuntuu ettei yhdenkään miehen tarttis tuohon tyttöön vilkastakkaan.
Mitähän mun pitäis itelleni tehdä?

 

[plääh]

oletko ajatellut etä menisit juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa tuosta pelosta ennenkuin se vaikuttaa lapsesi elämään liikaa

 

[Piika-äiti]

Jos kävisit juttelemassa perheneuvolassa, mielenterveystoimistossa tai jossain muualla.

Se voisi helpottaa tuntemuksiasi.

 

[ap]

oletko ajatellut etä menisit juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa tuosta pelosta ennenkuin se vaikuttaa lapsesi elämään liikaa

En mä siis koskaan ole ukkia tai enoa kieltänyt olemasta lapsen kanssa. Nää on vain mun päässä eläviä ajatuksia.

 

[plääh]

oletko ajatellut etä menisit juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa tuosta pelosta ennenkuin se vaikuttaa lapsesi elämään liikaa

En mä siis koskaan ole ukkia tai enoa kieltänyt olemasta lapsen kanssa. Nää on vain mun päässä eläviä ajatuksia.

jotka kasvaa ajan kanssa :/ mene puhumaan ennenkuin ajatukset muuttuu sun mielessä todeks jos ne vaivaa kovinki paljon

 

[nii]

Mäkin ajattelisin, että juttelemassa käyminen voisi olla hyväksi. Ehkä sun pitäisi vielä käydä läpi niitä omia kokemuksiasi.

 

[mv]

Ammattiapua suosittelen minäkin. Olet kokenut hirveitä ja ei ihme, että oireilet sitä tuolla tavoin. Olen todella pahoillani puolestasi, mutta olisi hyvä, jos voisit minimoida trauman vaikutuksen lapsesi elämään. Yksin se ei onnistu, mutta ammattiauttajalla todennäköisesti. Pienelle tytölle on tosiaan suuri onni, että on turvallisia aikuisia - miehiä ja naisia - ympärillä. Se auttaa häntä luomaan tasapainoisia ihmissuhteita myöhemminkin, ja luottamaan miehiin. Varjelet tytärtäsi parhaiten antamalla hänelle tavallaan sisäisiä työkaluja elämässä pärjäämiseen. Toisin sanoen, näytät esimerkkiä rajojen asettamisessa toisille ihmisille ja autat häntä ratkaisemaan ihmissuhdeongelmia, kun niitä tulee - siis sillä tavoin, ettei hän uhraa itsestään mitään väärällä tavalla. Katastrofaalisia tilanteita ei tietysti voi kukaan vanhempi estää. Mutta pitkälle tyttö pärjää näillä eväillä. Voimia kovasti. Tilanne on varmasti sinulle ristiriitainen ja raskas.