Asiaa ja valitusta

[nyt nimimerkittä]

Nyt on pakko päästä purkamaan jonnekkin. Taas kerran oltiin viikonloppuna vanhemmillani kylässä. Ja taas äidilläni ne samat valituksen aiheet. Veljeni on lähemmäs 30-vuotias, ja on nyt opiskeluajan jälkeen asunut "tilapäisesti" kotona. On ilmoittanut itsensä työkkäriin, mutta siinä kaikki. Mitään muuta ei tee työn haun eteen, vaikka on ammattikorkeapohjainen koulukin käytynä. Kaikki eläminen rahoitetaan kotoamme. Veli maksaa ainoastaan oman autonsa bensat, ja huoltamisen. Äiti pesee pyykit, kantaa ruuat kaupasta. Nukkuu pitkälle päivään, ja hakkaa tietokonetta yöt.

Vanhemmillani on maatila kaikkine pelto, ja metsä töineen. Mutta näihin isä ei edes veljeni oleta osallistuvan aina, tekee pieniä hommia vaikka pystyisi kyllä osallistumaan täysipainoisesti. Ja usein pyydetyt hommat jäävät tekemättä, kun ei ole kuulemma aikaa. Ja tekosyyksi riittää siis, että telkkairista tulee joku hyvä leffa. Ei ryyppää eikä rellestä, on vanhempien silmissä ns. kunnonpoika (siksi kai tämä tilanne on saanutkin jatkua näin kauan) On aina ollut hiljainen, ja mielellään paljon yksin, opiskeluajan kaverit ovat nyt jääneet. Äiti väittää veljeni olevan masentunut työttömyydestään, mutta mitään tällaisia viitteitä ei kukaan meistä muista ole hänessä huomannut. Ja veli on mielestäni ihan vapaa ehtoisesti työtön, koska työkkärin ilmoittamisen jälkeen ei ole mitään asian eteen tehnyt. Vaikka kaikki mieheni kanssa olemme ehdottaneet varamiespalvelusta alkaen kaikkea.

Ja kun äidille ehdotan että avittaisivat hänet maailmalle (auttaisivat asunnon etsimisessä yms) äiti sanoo ettei aikuisen miehen asioihin voi puuttua, mutta samaan hengenvetoon valittaa tilanteesta kun veljeni tiuskii ja äksyilee. Ja äiti puhuu aina että jos keksisimme veljelleni jotain mukavaa tekemistä. Toivoo että vanhempien mökillä ollessa, pyytäisimme myös veljenikin mukaan. Tätä olemmme tehneetkin, ja ihan mukavaa on ollutkin mutta meillä on kuitenkin kaksi lasta. Ja täysin kotitöihin tottumaton ihminen on usein se passattava "vieras". Ja veljeni ei mielestäni edes näe tässä asetelmassa mitään hirveän outoa. Hän odottaa hyvää työpaikkaa, ja sitten kun rahaa on tarpeeksi (en tiedä koska) hän voi muuttaa omilleen. Hänellä on kotia varten mikrot,tiskikoneet odottamassa. Itse olen ymmälläni, meillä ei ole koskaan saanut kotona käyttäytyä noin. Veljen lisäksi minulla on sisar, ja meitä on aina kotoa "potkittu" eteenpäin, ja kannustettu. Kiitos jos jaksoit lukea, kevensi omaa mieltä. Mitä voi enää tehdä, pestä kätensä koko hommasta?

 

[Merhan]

Näitä samantyylisiä tapauksia näen meidän seudulla usein. Mun kotipaikalla tilanne on se että tila on veljen nimissä ja äiti ja isä asuu siellä vielä kun ei ole miniää eli hoitaa huushollia (talonmiehiä). Veli (ikää jo 34 v.) käy töissä ja ostaa ruokaa ja maksaa laskut (sähköt sun muut). Me ollaan sitä mieltä että emäntä siihen huusholliin pitäs saada. Kun me ollaan mökillämme niin usein iltaisin hän on myös siellä, ei siinä mitään, onpa lisäsilmäpari lapsia vahtimassa. Mut aika yksitoikkoiset kuviot on hänellä. Ja voin sanoa ettei kotipaikkani sijaitse aivan kaupungin tai taajaman keskuksessa, ehei, vähintään 45 km on lähimpään kirkonkylään ja kuntakeskukseen autolla 80 km.

Joku naisihminen voisi saada veljelläsi vipinää kinttuihin tämänkin asian tiimoilta. Voisi innostaa työnhakuun ja omaan huusholliin missä sais riiustella rauhassa. Osaako veljesi tanssia? Eikun lavatansseihin vaan, menette porukalla vaikka. Eipä aikuiselle ihmiselle muuten osaa mennä oikein neuvomaan, siinä voi mennä vaikka sisarsopu ja sekään ei ole hyvä. Vaikea juttu, mut toivotaan et ratkeaa.

 

[ap]

Samaa mieltä olen. Jotain pitäisi elämään saada. Olen miehelle sanonutkin, että niin tiukan akan itselleen tarvitsisi joka pistää tekemään. Mielestäni vanhempienikin pitäisi pistää pikkuhiljaa ne kukkaron nyörit kiinni, ja pistää aikuinen mies maksamaan edes oman puhelinlaskun. Ja pesemään pyykkinsä. Ja noihin iltarientoihin on yritetty saada, missään ei oikein meinaa käydä istuu netissä tai pelaa koneella. On kuulemma tylsää jos toiset juovat, olen siihen sanonutkin etteivät ne kaikki ihmiset vapaalla juo. On jotkut ihme luulot kaikista muista ihmisistä, ja odottaa kaikkien muiden tekevän asiat. Mies ajatteli nyt syksyllä järjestää kaveriporukalla illan, johon on veljeä houkutellut. Ja jos sieltä lähtisivät sitten jonnekkin. Ja äidin valitukselle olen päättänyt sulkea korvani, on tässä jo kaikki tehty.