L
lempo
Vieras
halusin laittaa seksiaddiktin näkökulmasta kommenttia aseksuaalisuuteen liittyen.
totean heti että en voi samaistua varsinaisen aseksuaalisen ihmisen asemaan.
itse seurustelin kuutisen vuotta erään miehen kanssa, ja puolessa välissä suhdetta alkoi vaihe, joka kesti suhteen loppuun saakka. olin jyrkästi alistettu ja mollattu ja lähes lyttyyn lytätty nuori nainen, jonka seksuaalisuus kuoli melkein kolmeksi vuodeksi juuri tuosta syystä. ahdistuin, häpesin ja inhosin itseäni aluksi, syyllisyys painoi kun ei tehnyt mieli seksiä ja siihen suostui vastentahtoisesti.
kun pahin oli ohitse, noin puolen vuoden itkeminen, ei jäänyt jäljelle mitään kiinnostusta. en katsellut miehiä, edes omaani sillä silmällä enkä ajatellut seksiä. minusta tuli tuolloin lähes tahdoton nukke siksi, että minusta sellainen mukiloitiin. mukisematta avasin jalat ja laskin päässäni seksin ajan kuukauden ruokamenoja ja mietin mitä tulee illalla telkkarista.
tuo on ainut tauko seksin ajattelusta koko elämäni aikana. suhteemme kaatui, kun eräs mieheni ystävä, jolle minä olin sanonut aiemmin ehkä hyvää päivää, enpä juuri muuta, sattui paikalle kesken erään järjettömän riidan. hän kirjaimellisesti kantoi minut ulos tintattuaan exääni päähän tämän huoriteltua minua.
tuolloinkin olin täysin seksiä ajattelematta. meni kaksi kuukautta kun tuo sankari suuteli minua ja sinä hetkenä kun huulet osuivat minun huuliini, aloin virrata mahlaa ja nyt neljä vuotta myöhemmin teen sitä edelleen.
pakko oli kirjoittaa tuo minun kokemukseni siitä että seksi ei kiinnosta. itseni kohdalla se alkoi hyvin pienistä asioista, juuri tuosta ahdistuksesta ja pienestä painostuksesta ja ehdottomasti myös luottamuksen puutteesta.
ei ollut helppoa muuttua erotiikan rakastajasta ihmiseksi, joka ei näe kun edessä pojottaa viistoistasenttinen, mutta eipä sitä silloin juuri silloin itse tajunnut.
totean heti että en voi samaistua varsinaisen aseksuaalisen ihmisen asemaan.
itse seurustelin kuutisen vuotta erään miehen kanssa, ja puolessa välissä suhdetta alkoi vaihe, joka kesti suhteen loppuun saakka. olin jyrkästi alistettu ja mollattu ja lähes lyttyyn lytätty nuori nainen, jonka seksuaalisuus kuoli melkein kolmeksi vuodeksi juuri tuosta syystä. ahdistuin, häpesin ja inhosin itseäni aluksi, syyllisyys painoi kun ei tehnyt mieli seksiä ja siihen suostui vastentahtoisesti.
kun pahin oli ohitse, noin puolen vuoden itkeminen, ei jäänyt jäljelle mitään kiinnostusta. en katsellut miehiä, edes omaani sillä silmällä enkä ajatellut seksiä. minusta tuli tuolloin lähes tahdoton nukke siksi, että minusta sellainen mukiloitiin. mukisematta avasin jalat ja laskin päässäni seksin ajan kuukauden ruokamenoja ja mietin mitä tulee illalla telkkarista.
tuo on ainut tauko seksin ajattelusta koko elämäni aikana. suhteemme kaatui, kun eräs mieheni ystävä, jolle minä olin sanonut aiemmin ehkä hyvää päivää, enpä juuri muuta, sattui paikalle kesken erään järjettömän riidan. hän kirjaimellisesti kantoi minut ulos tintattuaan exääni päähän tämän huoriteltua minua.
tuolloinkin olin täysin seksiä ajattelematta. meni kaksi kuukautta kun tuo sankari suuteli minua ja sinä hetkenä kun huulet osuivat minun huuliini, aloin virrata mahlaa ja nyt neljä vuotta myöhemmin teen sitä edelleen.
pakko oli kirjoittaa tuo minun kokemukseni siitä että seksi ei kiinnosta. itseni kohdalla se alkoi hyvin pienistä asioista, juuri tuosta ahdistuksesta ja pienestä painostuksesta ja ehdottomasti myös luottamuksen puutteesta.
ei ollut helppoa muuttua erotiikan rakastajasta ihmiseksi, joka ei näe kun edessä pojottaa viistoistasenttinen, mutta eipä sitä silloin juuri silloin itse tajunnut.