Toggle sidebar

Aseksuaalit kaapista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Konservatiivi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

Konservatiivi

Vieras
Toivoin tämän palstan olevan foorumi, jolla todella voidaan keskustella sekauaalisuuden ja erotiikan eri puolista.

Tänne kuitenkin näyttää valikoituneen kirjoittajia, joille seksi ja sen variaatioit (jopa sellaiset, joita olen tottunut kutsumaan pevesioiksi) ovat jotenkin poikkeuksellisen täkeää (ja sitten ne kikkelinmittailijat erikseen). Palstaa lukiessa on vaikea uskoa, että esimerkiksi seksuaalinen haluttomuus ja ogasmivaikeudet ovat naisilla tutkimusten mukaan niin yleisiä, että on kyseenalaista kutsua niitä edes häiriöiksi.

Mikäli seksuaalista haluttomuutta sivutaan, niin voittopuolisesti negatiiviseen sävyyn ja suhteen halukkaamman osapuolen kannalta. Ikään kuin kyseessä olisi itsevalittu ja partnerin tahalliseksi kiusaamiseksi kehitetty tila.

Voitaisiinko rikkoa tuo viimeinen tabu ja kutsua keskusteluun ne, joilla seksuaalivietti ja halukkuus ovat heikkoja tai puuttuvat kokonaan. Miten he kokevat parisuhteen, rakkauden, erotiikan, kumppanin toiveet ja vaatimukset.
 
Mitähän seksistä pitämättömät ihmiset täällä tekisivät? Sivupersoona voisi pyytää vaimoansa kirjoittamaan tuntojaan. Tuskin tänne oma-aloitteisesti eksyy ja jos palsta näytetään hänelle, niin ei varmana kirjoita.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jeesustelijalle:
Mitähän seksistä pitämättömät ihmiset täällä tekisivät? Sivupersoona voisi pyytää vaimoansa kirjoittamaan tuntojaan. Tuskin tänne oma-aloitteisesti eksyy ja jos palsta näytetään hänelle, niin ei varmana kirjoita.
Click to expand...

ja toisivat esiin omia näkemyksiään ja kokemuksiaan.

Tuolla Elämänkatsomus-osastossa esiintyvät sekä uskovaiset että ateistit ja siltä väliltä olevat.

Er näkemykset lisäisivät ymmärrystä.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Jeesustelijalle:
Mitähän seksistä pitämättömät ihmiset täällä tekisivät? Sivupersoona voisi pyytää vaimoansa kirjoittamaan tuntojaan. Tuskin tänne oma-aloitteisesti eksyy ja jos palsta näytetään hänelle, niin ei varmana kirjoita.
Click to expand...
Juuri noinhan siinä kävisi.

Niiden sivujen pitäisi olla täysin suljetut toisinajattelevilta.

Mutta sellaiset henkilöt jotka on aiemmin olleet arkoja ja on päässeet arkuudestaan eroon, niin heiltä kylläkin voisi saada arvokasta tietoa.

Joten heitä minäkin kannustan keskusteluun mukaan.

Kyllä vaimonikin arkuutensa tiedostaa, mutta omien sanojensa mukaan ei pääse siitä eroon.

Minä en taas osaa auttaa, kun en tiedä miten auttaisin. Eikä ole täältäkään siihen vastausta löytynyt.

Ainoa toivo on juuri noissa ujoudesta selvinneiden tiedoissa.
 
Viimeksi muokattu:
Tuolla Elämänkatsomus-osastossa esiintyvät sekä uskovaiset että ateistit ja siltä väliltä olevat.
Click to expand...

Juu, ja ruokapalstalla kirjoittelevat veget ja kaikkiruokaiset keskenään.

Seksuaalisuus kuitenkin on kaikista henkilökohtaisin asia lähes kaikille. Ei siitä kovinkaan moni keskustele kuin näkkileivästä, eivät ainakaan sellaiset, joita seksi ei kiinnosta tai jopa inhottaa.

Ujoudesta/arkuudesta Sivupersoonan vaimo tuskin pääsee eroon. Kaipa se on hänelle samallaista vääntöä kuin pakottaminen vasurista oikeakätiseksi, tai homosta heteroksi ja toisinpäin.

Ainoa poikkeus arkuuden voittamiseen taitaa, ikävä kyllä, olla se, jos arkuus johtuu jostain tiedetystä epävarmuudesta ja tämä epävarmuustekijä pystytään kumoamaan, niin ehkä sitten? Mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin Sivupersoonan vaimo on kasvatettu araksi. Pyydä vaimoasi kirjoittamaan päiväkirjaa ja avautumaan niin tai ihan kirje, joka periaatteessa ei ole tarkoitettu kenenkään luettavaksi, mutta jonka hän voi sinulle näyttää jos saa siihen rohkeutta. Te kun olette kovia leikkimään, kirjoitattakaa toisillenne kirjeitä, mutta niin, että olettekin kuvitteellesia henkilöitä. Esim. Sinä olet ujo maalaispoika ja vaimosi on kaupunkilaisnainen -rohkea, määrätietoinen jne.
 
Kiitokset tuosta kirjoittelu vinkistä.

Tuosta kirjoittelusta tulikin mieleen. Mehän olemme löytäneen jopa toisemme kirjeitä kirjoitellen. Olikohan se suurikin virhe lopettaa kirjoittelu avioliiton alkuun. Mielenkiintoista, koko liitton keskustelut kirjoittamalla.

Pitänee tehdä se mitä tehtävissä on. Elää vanhuus kirjoitellen.
 
Miten seksiin kasvatetaan?
Suomessa varmaan harvemmin. Ehkä poikkeustapauksena voi pitää hyvin seksuaalista perhettä, koettua insestiä tai sitten rangaistuksen pelolla ja paheksunnalla kyllästettyä moraalia. Ei totuus kuitenkaan voi täysin olla noissakaan, sillä osa ihmisistä hylkää menneisyytensä ja elää päinvastoin, kokemuksiaan ja lapsuuden ympäristöään uhmaten.

Uskoisin, että ihminen on itse hyväksynyt oman tapansa, koska on havainnut sen hyväksi tai ainakin toimivaksi. Joskus omista hyviksi uskotuista tavoista on aikaa myöten vaikea luopua, koska niistä on tullut osa minäkäsitystä tai roolia. Tähän vedoten pitkissä parisuhteissa, jotka ovat alkaneet jo nuoruudessa, seksuaalisuuteen ja tapoihin on kasvettu ja totuttu parisuhteen aikana. Näin ollen jos syyllistä liian tavanomaiseen tai aseksuaaliseen, tyydyttämättömään seksiin pitää hakea, niin se juontanee parisuhteen alusta.

Alussa ovat suhteen roolit ja tavat muokkautuneet. Toinen on hyväksynyt toisen sellaisena kuin on, vaikka puutteita on ehkä ollut jo silloin tai sitten niitä ei ole tiedostettu, koska ei ole tiedetty mitään muusta ja toisenlaisesta. Ensimmäinen seksisuhde johtaessaan parisuhteeseen voi juuri olla tuollainen ja synnyttää romanttisen klassikkokirjallisuuden kuvaaman ihaillun naisen roolin seksuaalisesti arkana ja häpeilevänä, epäaktiivisena impyenä, johon mies rakastuu.

Joissakin parisuhteissa pinttyneet roolit aivan kuin hyppäävät silmille. Vaikka ei olla tyytyväisiä, siitä ei toiselle uskalleta mainita, vaan ollaan ikään kuin tyytyväisiä, joskin joitakin toiveita voi olla, josta ei suoraan kerrota, vaan odotetaan arvausta ja toisen muuttumista. Liika hienovaraisuus ei palvele tavoitetta, vaikka olisikin kunnioitettavaa herrasmiesmäistä ja ladylike -käytöstä muutoin.

Joten eiköhän tässäkin roolihässäkässä ole ihan hyvä ohje muuttaa ensin omaa käyttäytymistään, koska toista ei voi muuttaa.
 
Miten seksiin kasvatetaan?
Click to expand...

Yksinkertaista. Jos seksistä puhutaan perheessä pahana asiana, sukupuolielimet ovat likaisia, hävettäviä paikkoja joihin ei kosketa muuta kuin silloin kun käydään peseytymässä. Kaikki muu on saastuttavaa.

Toinen ääriesimerkki. Seksi on antamisen iloa, eikä järvi soutamalla kulu.

Etkö sinä ole oikeasti saanut minkäänlaista seksuaalivalistusta ja kasvatusta?
 
Seksikin on kokemusten kirjo. Siitä poimitaan se, mikä tuntuu hyvältä ja nautinnolliselta. Tuskinpa kukaan jää synnin tunnossaan kiinni tiukaan kasvatusmoraaliin, jos pääsee oikeasti nauttimaan seksuaalisuudestaan.

Aseksuaalisuuden syiden täytyy olla kokemuksissa. Jotain sellaista on, mikä ei ole tuottanut nautintoa ja viritä hyvään oloon. Hyvin seksuaalinenkin ihminen voi kokemustensa myötä muuttua aseksuaaliseksi ja torjuvaksi. Aktiivisuutta on turha odottaa, koska ei osaa ennakoida hyvää. Rankat kokemukset tuottavat arkuutta ja pelkoa. Tämän varmaan useimmat ymmärtävät. Jos eivät, niin voivat vain pahentaa omalla käyttäytymisellään tilannetta ja lisätä kielteisyyttä. Lienee muuten aika tavallista. Toista haukutaan pihtariksi, ei lähestytä tai tuoteta hänelle enää mitään positiivista, joka rauhoittaisi, lisäisi luottamusta ja uskoa omaan seksuaalisuuteen.

Ihminen on alastomana herkkä ja haavoittuva. Alastomuus sinänsä voidaan kokea paljon hävettävämpänä kuin itse seksi. Tavallisimmat kauneusihanteet voivat myös johtaa oman kehon aliarvioimiseen. Viat, vammat ja vanheneminenkin ovat salattavaa. Ei jokainen osaa rentoutuneesti esitellä itseään, vaikka kumppani ei näkisikään siinä mitään hävettävää. Jos nuorena koki kehonsa kauniiksi ja halusi näyttäytyä alastomana, voi olla juuri se syy, miksi sitä ei vanhempana tee. Naisen viisautta ehkäpä arvostetaan muissa kulttuureissa toisin, kun naista opastetaan näyttäytymään parhaimmillaan ja esiintymään aina "hyvässä valossa".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka-:
Yksinkertaista. Jos seksistä puhutaan perheessä pahana asiana, sukupuolielimet ovat likaisia, hävettäviä paikkoja joihin ei kosketa muuta kuin silloin kun käydään peseytymässä. Kaikki muu on saastuttavaa.

Toinen ääriesimerkki. Seksi on antamisen iloa, eikä järvi soutamalla kulu.

Etkö sinä ole oikeasti saanut minkäänlaista seksuaalivalistusta ja kasvatusta?
Click to expand...

Seksivalistus ei ole samaa kuin kasvatus, johon yleensä liittyy myös jonkinlaisia kokemuksia. Suomalainen seksivalituskin on enemmänkin terveystietoa. Puhtaus ja ehkäisy ovat siinä olennaista. Tuskin nuoria vieläkään kehotetaan nauttimaan alastomuudesta, itsensä paljastamisesta, vaikka se kulttuurissamme tulee luontaisena saunomisessa ja uimisessa.

Nykyään seksiin kasvattaminen ja kasvaminen pitäisi olla ja onkin aivan eri sfääreissä, kun lähes jokaisen ulottuvilla on netti ja kaikki media mallia antamassa. Hyvin vähän korostetaan pihtaamista, joten aseksuaalisuutta pitäisi tuon kasvatusfilosofian mukaan olla siis nykyään hyvin vähän.
 
Viimeksi muokattu:
Aseksuaalisuus ei kylläkään liity mitenkään kasvatukseen -en ole niin sanonut, eikä myöskään kasvamiseen. Aseksuaalinen henkilöhän on ihminen, joka ei halua seksiä. Eli kaikenlainen seksuaalisuus puuttuu hänestä täysin. Ilmeisesti jonkinlainen kehityshäiriö.
 
Toisekseen. Kyllä kasvattamiseen kuuluu myös seksivalistus (asiallien). Eli, esim kerronta jokaisen itsemäärämisoikeudesta omaan kehoonsa, yms. Myös lapsen kysymykset omasta kehosta, seksistä jne tulee aivan varmasti jokaiselle vanhemmalle esiin.

Yleensä ( ihan tutkittu juttu) on selvää, että asioista joko pitää, tai ei pidä. Itseään on vaikea, lähes mahdoton muuttaa. Käytöstään voi hallita opettelemalla ja pakottamalla itseään, mutta vaikeaa on tehdä epäluontainen asia luontaiseksi.
 
Vielä vähän jatkan. Aseseksuaalisuuden ihannointi joissakin yhteisöissä, esim jotkut uskonnot, aiheuttavat käyttäytymistä joka sotii normi-ihmimisen moraalia ja lähes kaikkien maiden lakeja vastaan. Voi kuinka paljon onkaan juttuja katolisten pappien pedofiliasta. Eli pointtina se, että vaikka nämä hullun hurskaat yrittävät kuinka pakottaa itsensä seksittömiksi henkilöiksi, ei se onnistu. Jos ihminen taasen on luonnostaan aseksuaali, ei hän tunne himoa mitään, eikä ketään kohtaan.

Eikä edes tarvitse mennä merta edemäs. On noita juttuja ollut Suomessakin, ainakin joissain lestaadiolaispiireissä. Varmasti myös muissa, mutta uskonnolliset yhteisöt ovat yleensä niin suljettuja piirejä, ettei niistä uskalleta kertoa maailmalle.
 
on tuo näkemys, jonka mukaan aseksuaalisuus olisi jokin kehityshäiriö. Jos esimerkiksi homoseksuaalisuuden nimeäisi nykyään häiriöksi tai sairaudeksi, niin syytettäisiin kai vihan lietsomisesta sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Muistutettaisiin, että sukupuolisessa suuntautumisessa on kirjo umpiheteroista täyshmoihin ja kaikkea siltä väliltä.

Tosiasia lienee, että seksuaalivietin normaalivaihtelu on suurta. On henkilöistä, joille seksi ei tuota mitään erityistä mielihyvää tai jotka voivat olla mainiosti ilman sukupuolielämää, ja toisena ääripäänä ovat nämä tälläkin saitilla itseään mainostavat seksimaanikot, joiden pitäisi saada päivittäin, monesti ja kaikilla mausteilla.

Jos aseksuallisuutta tai hyvin vähäistä mielenkiintoa sukupuolielämään pidetään häiriönä tai vaivana, joka pitää parantaa, niin aseksuaaleille kyllä luodaan valtavat paineet. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa käskien nauttimaan jostakin sellaisesta, josta hän ei oikeasti nauti. Ja nauttimaan opettelu (jos se on mahdollista) vaatisi vahvan motivaation. Ja motivaatio tietenkin puuttuu, jos ei koe oloaan mitenkään vajaaksi.

Ongelmaksi tietysti muodostuu parisuhde, jossa osapuolten halut ja toiveet eivät kohtaa. Tämähän on todettu jo monta kertaa ja monen toimesta. Mutta kellään ei ole hyviä ratkaisuehdotuksia. Kompromissi on aika vaikeaa. Jos seksuaalivietiltään laimeampi alistuu toisen tyydyttäjäksi, on vaikea välttää negatiivisia tuntemuksia, hyväksikäytetyn oloa. Ja se seksuaalisempi osapuoli jää kaipaamaan toiselta intohimoa, kokemusta siitä, että itse on haluttu.

Jotenkin kaipaisin keskusteluun haluttoman näkemystä. Aseksuaali voi varmasti rakastaa - muullakin kuin sisar-veli rakkaudella - tuntea hellyyttä ja ikävää toista ihmistä kohtaan. Siihen ei vain liity fyysisen erotiikan kaipuuta tai tarvetta. Miten tällainen henkilö kokee parisuhteen?
 
Häiriö on ehkä sanana väärä sana. Toisaalta taas, kun ihmiseltä puuttuu täysin yksi vietti, niin mitä se sitten on? Aivan kuin yksi seksuaalista mielihyvää kuljettava 'piuha' olisi jäänyt kytkemättä, tai sitten kehitys olisi syystä tai toisesta pysähtynyt.

Teiniyden kynnyksellähän ihmiselle tulee jo ihastumisen tunteita ja romanttisia ajatuksia ilman aikuisuuteen kuuluvia seksuaalisia kytköksiä. Ihastutaan julkkiksiin, kaverin isoveljeen tai siskoon, naapurin kalleen tai kaisaan. Kun nuori varttuu aikuiseksi ja edelleen romanttiset tunteet säilyvät ilman minkäänlaisia seksuaalisia fiboja, on henkilö aseksuaali. Olen ymmärtänyt, että asiaan ei liity millään tavoin mikään epämiellyttävä tai väärä teko. Ihmisellä vain puuttuu kyky tuntea eroottista mielihyvää. Tätä faktaa vasten käytin sanaa 'häiriö'.

En jaksa uskoa, että aseksuaali henkilö kovin herkästi eksyy seksisivustoille. Mielumminkin sitten parisuhdepalstoille tai palstoille, joissa aiheena on romantiikka ilman seksiä. Sinun pitäisikin ehkä etsiä saitti, joissa po henkilöitä liikkuu.
 
Sisältääkö romantiikka suukkoja ja halauksia?

Jotenkin minulla on sellainen tunne, kun yritän hellyyden osoituksia antaa, niin hän saa sen käsityksen, että olen ainoastaan sitä alaosaa vonkaamassa.
Mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. No miehestä tietenkin saa helposti väärän käsityksen, kun se alapää antaa kuitenkin sensuuntaisia vinkkejä.

Onko mitään sanoja millä tuon väärän luulon pystyisin uskottavasti oikaisemaan?

Ps: Olen jo 2 kirjettä kirjoittanut vaimolleni.
 
"Sisältääkö romantiikka suukkoja ja halauksia?"

Joillakin sisältää, joillakin ei.

"Ps: Olen jo 2 kirjettä kirjoittanut vaimolleni."

Älä nyt sitten tukahduta sitä vaimoasi liiallisella kirjemäärällä ja höpinällä! Odota, että hän antaa sinulle palautetta ja kirjoittaa takaisin. Kirjeenvaihto perustuu vuorovaikutukseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lillukka.:
Häiriö on ehkä sanana väärä sana. Toisaalta taas, kun ihmiseltä puuttuu täysin yksi vietti, niin mitä se sitten on? Aivan kuin yksi seksuaalista mielihyvää kuljettava 'piuha' olisi jäänyt kytkemättä, tai sitten kehitys olisi syystä tai toisesta pysähtynyt.

Teiniyden kynnyksellähän ihmiselle tulee jo ihastumisen tunteita ja romanttisia ajatuksia ilman aikuisuuteen kuuluvia seksuaalisia kytköksiä. Ihastutaan julkkiksiin, kaverin isoveljeen tai siskoon, naapurin kalleen tai kaisaan. Kun nuori varttuu aikuiseksi ja edelleen romanttiset tunteet säilyvät ilman minkäänlaisia seksuaalisia fiboja, on henkilö aseksuaali. Olen ymmärtänyt, että asiaan ei liity millään tavoin mikään epämiellyttävä tai väärä teko. Ihmisellä vain puuttuu kyky tuntea eroottista mielihyvää. Tätä faktaa vasten käytin sanaa 'häiriö'.

En jaksa uskoa, että aseksuaali henkilö kovin herkästi eksyy seksisivustoille. Mielumminkin sitten parisuhdepalstoille tai palstoille, joissa aiheena on romantiikka ilman seksiä. Sinun pitäisikin ehkä etsiä saitti, joissa po henkilöitä liikkuu.
Click to expand...

Jos henkilöltä todella puuttuu täysin joko seksuaalivietti tai kyky tuntea seksuaalista mielihyvää, niin silloin voi tietenkin kysellä, onko jokin mennyt psykofyysisessä kehityksessä vikaan. Mutta varovainen on oltava silti. Onko esim. henkilö, joka on täysin tyytyväinen siihen, että yhdyntöjä tai muuta seksuaalista toimintaa on vain muutama kerta vuodessa ja nauttii intensiivisesti näistä harvoista kerroista, sitten jotenkin epänormaali? Ja jos on, niin kuka normittaa normaaliuden?

Eli jos vietin voimakkuudessa on tuo jatkumo täysin aseksuaaleista seksimaanikoihin, niin mihin asetetaan ne normaaliuden rajapyykit?

Ja onko sitten kaikki seksuaalinen aktiivisuus todella seuraus vahvasta seksuaalivietistä, vai onko seksi jotakin korviketoimintaa, addiktioon verrattavaa.

Kuinka moni rajoittaa seksin niihin kertoihin, jolloin vietti tuntuu todella pakottavalta ja kuinka moni tietoisesti yllyttää seksuaalisia impulssejaan, vaikka varsinaisia viettipaineita ei olisikaan. Vrt. syökö elääkseen vai elääkö syödäkseen?

Jos itse rehellisesti tunnustan, niin seksualiviettini olisi voinut uinahtaa jo vuosia sitten, ellei sitä olisi aktiivisesti ylläpidetty fantasioilla, eroottisella viihteellä ym. Eli oikeaa fysiologista tarvetta ei ole ollut, on vain halu kokea tietty nautinto tai kiihottuneisuus. Ja sitten on tietenkin tuo läheisyyden kaipuu, ihmisen ikävä toisen luo. Mutta sehän on sitä romantiikkaa, joka ei tunnetusti sovi jätkälle. Ja jätkiähän nämä palstalle kirjoittelevat miehet antavat ainakin ymmärtää olevansa : "Vittu, kyrpä ja persereikä, se on kuin kaunis laulu juu. Ne kun yhteen maalattais, niin johan tulis komia taulu juu". Tuohon tukkilaisralliinhan useiden viestien sanoman voi kiteytttää.

Minulle seksuaalisuudessa/eroottisuudessa on olennaista kuitenkin täydellinen läheisyys, antautuminen toiselle, hellyys, joka ei enää löydä muuta purkautumistietä kuin ihokkain olon. Joskus tilanne voi johtaa yhdyntään, joskus ei. Tässä mielessä henkilö, jonka seksuaalivietti tai itse seksuaalisen mielihyvän kaipuu on heikko, voi olla hyvinkin eroottinen. Jos taas tällaiseen kohtaamiseen sisältyy toisen osapuolen taholta aina tai useimmiten yhdynnän vaatimus, niin silloin juuri tuo luottamus ja läheisyys helposti särkyy. Toinen kokee tulevansa painostetuksi tai ylivoimaisten vaatimusten kohteeksi.

Minusta nämä ovat asioita, jotka sopivat kyllä keskustelunaiheiksi tällekin palstalle. En missään nimessä ole sanonut, että ihannoisin aseksuaalisuutta tai heikkoa sukuopuolisuutta. On vain elämän tosiasia, että tällaisia ihmisiä on paljon ja heidän kanssaan usein joutuvat tekemisiin ne seksistä pitävätkin.

Mutta jos tämän palstan päätarkoitus on olla samanmielisten viihdefoorumi, eikä antaa mitään eettisiä tai älyllisiä haasteita, niin sitten on tietysti asia toinen.
 
Viimeksi muokattu:
Aika oikeaan osui kirjoittaja, joka epäili etteivät "aseksuaalit" ehkä näille palstoille etsiydy, kun seksi ei kiinnosta. Voin ehkä kuvata itseäni tuolla sanalla, sillä seksi ei vain tule minulle "luonnostaan" mieleen oikeastaan koskaan. Syy tämän palstan lukemiseen on aviomieheni, joka puolestaan on seksuaalisesti aktiivisempi. Tai olisi aktiivisempi, jos se olisi kanssani mahdollista.

Olen aina ollut epäseksuaalinen ja nyt 35-vuotiaana uskallan jo myöntää sen muillekin kuin itselleni. En vain tunne mitään kiinnostusta genitaaleihin, suutelemiseen ja muuhun suoraan seksiin liittyvään. Kainalossa oleskelu ja halailu riittäisivät hyvin. En oikeastaan kai koskaan "kiihotu", en oikeastaan tiedä miltä sen kuuluisi tuntua. Masturboinnin tiedän noin teknisesti, mutta ei se ole koskaan kiinnostanut. En pidä ajatuksesta, että mieheni koskettelisi minun alapäätäni - saati sitten nuolisi sitä. En koskaan ole ymmärtänyt oraaliseksiä, ajatuskin on jotenkin luonnoton. Miksi minun pitäisi haluta ottaa mieheni penis _suuhuni_?! Yhdynnässä olemme olleet silloin tällöin pitkän suhteemme aikana. Olen suostunut mieheni mieliksi joskus teeskentelemään halua, eikä se ole ollut mitenkään epämiellyttävää, mutta mieluummin pitäydyn halailussa ja silittelyssä.

Minulla ei ole taustallani mitään traumoja tai mitään erityistä syytä olla "aseksuaali", olen kyllä yrittänyt löytää siihen syitä mm. terapiassa, kun parisuhteessani asia on tuottanut hankaluuksia. En sitten tiedä onko minulla jokin muu "häiriö", esim. hormonaalinen, mutta kun asia ei minua millään tavalla häiritse - en tietäisi olevani haluton tai "aseksuaali" ellei mieheni haluaisi seksiä. Seksittömyys ei ole siis ongelma minulle vaan miehelleni. Jos jotain ei ajattele, ei tule ajatelleeksi sen puutettakaan. Ja tällainen olen ollut aina.

Yhteiskunnan seksihulluus kyllä välillä ahdistaa. Jotenkin irvokasta, kun jokapuolella on paljasta pintaa, rintoja ja avoimia naisenhuulia. Kaikkea mainostetaan seksillä tai "seksikkäillä" naisilla ja miehillä. Kaupungilla näkee erektiolääkemainoksia ja lehdissä kirjoitetaan niin, kuin kaikki pariskunnat harrastaisivat seksiä alinomaan. Kuitenkin katukuvaa kun katsoo, niin ei paljon seksi tule mieleen kadun kulkijoista.

Miestäni kohtaan tunnen syvää rakkauttaa, ystävyyttä ja kumppanuutta. Viihdymme yhdessä loistavasti, olemme kokeneet yhdessä paljon ja jaamme samankaltaiset maailmankatsomukset. Mies on kertonut haluavansa pysyä kanssani seksittömyydestä huolimatta. Joskus ahdistun, kun tiedän hänen ajattelevan seksiä ja tuntevan halua minua kohtaan. Yleensä hänenkin halunsa hiipuvat nopeasti ja halailu riittää. Ja hän varmasti hoitaa ylimääräiset paineensa omin käsin kun sopiva hetki koittaa.
 
Kiva kun kuitenkin kirjoititte, nimimerkki tunnustuksia.

Selvisi taas muutamia asioita.

Kun puhuitte yhteiskunnan seksihulluudesta, niin siitä heräsi yksi kysymys.

Teitä kun ei kiinnosta tai ette ainakaan innostu seksistä, mutta silti vähäinenkin seksiin viittaava asia ainakin jossainmäärin ärsyttää. Eli seksi on kielteinen asia tai kokemus.

Mutta voiko olle sellaisia ihmisiä, joille seksi ei aiheuta halua, eikä myöskään inhoa?
Siis kun hän näkisi seksikkäitä kuvia, niin se ei aiheuttaisi intohimoa eikä inhoakaan.
Esimerkiksi rintojen näkeminen olisi yhtä luonnollista kun täysin pukeutuneen naisen kuva.

Kysymys kiinnostaa siksi, kun itse tunnen olevani pitkälti tuollainen. Siis vieraita ihmisiä kohtaan, oma vaimo on erikseen.

Vaikka ihan alastoman näkisin niin en intohimoa enkä inhoakaan tuntisi.
Sillä ei olisi mitään väliä olisiko vaatteetpäällä tai ei.
 
Nimimerkille "Tunnustuksia"

Hän toi minusta keskusteluun sen kokemuksen äänen, mikä täältä on puuttunut. Täällähän ilmeisesti seksuaalisesti varsin aktiiviset ihmiset arvailevat, millaiisa kummajaisia ne aseksuaalit ovat.

Voin ymmärtää tuon ärtymyksen ja ahdistuksen, jota nimimerkki tuntee erotisoituneessa ja seksuaalisoituneessa kulttuurissamme. Se ei suinkaan merkinne sitä, että seksiä sinänsä pidettäisiin vastenmielisenä. Kyseessä on vain tympiintyminen sellaisen asian tutputtamiseen, joka ei pätkääkään kiinnosta.

Oletetaanpa, että olisi maa tai kulttuuri, jossa jatkuva toisen ihmisen pään tai hiusten silittely olisi jotenkin erityisen hekumallista tai tavoiteltavaa. Julkiset ja yksityiset tilat olisivat täynnä suorempia tai vihjailevampia esityksiä, joissa hiusten kosketteluun tai hyväilyyn viittailtaisiin. Sitten tuonne maahan saapuisi joku henkilö omasta kultturistamme . Miten hän kiusaantuisi ja ärsyyntyisi ennen pitkää hiuksiin kohdistuvista vihjailuista, muka vahingossa tapahtuneista kosketuksista ja silityksistä. Terve reaktio olisi tuntea itsensä sekä ulkopuoliseksi, välillä huvittuneeksi ja välillä todella perinpohjin kyllästyneeksi.

Täten varmaan aseksuaali henkilö elää arkeamme.
 
Häpeääkö a-seksuaali aina myös omaa kehoaan?

Eikä voi myöskään näyttää nauttivansa seksistä.

Nuo on ne kaksi asiaa, jotka minua eniten häiritsee.

Koska kuitenkin minusta tuntuu, että hän jollainlailla nauttisi sillä orgasmin hetkellä.

Tuosta tulee mieleeni hirvittävä ristiriita, nauttiiko hän vai ei.

Pitäisikö minun nyt lopettaa ne genitaalin hyväilyt kokonaan?

Tai tehdä kuten tähänkinasi, yrittää ja yrittää joskus onnistuen?

Noista epäonnistuneista yrityksistä tulee minulle tunne, että tein jotain väärin ja olin viemässä häneltä jotain sellaista mitä hän ei halua minulle luovuttaa.

On vähän hyvääkin kerrottavaa. Hän on jo hiukan kertonut syitä jotka johtavat tuohon lukkiutuneeseen tilaan.

Sekin ihmetyttää, mikä on a-seksuaalin halu avioitumiseen?

Eikö hän tiedä tai ajattele niin, että seksi kuuluu olennaisesti parisuhteeseen?

Ja kuinka pitkälle puoliso pitää tulla vastaan?

Sekin tuntuu minusta pahalta, jos puolison pitää antaa seksiä säälistä.

Minulle kun on ykkösasia puolison nautinto.

Oman nautinnon voi hoitaa ihan hyvin itsekin.
 
Sivupersoona. Miten tämä on niin hirveän vaikeaa sinun ymmärtää? Aseksuaali ei tunne mitään kiinnostusta seksiä kohtaan. Häpeällä ei ole mitään tekemistä aseksuaalin kanssa. Sinun vaimosi ei mitä luultavammin ole aseksuaali. Hän on luultavasti muuten vain estynyt ilmeisesti kasvatuksensa takia. Tähän viittaa tuo häpeä omaa vartaloa kohtaan.

Minua häiritsee oikeasti tuo sinun luupäisyys. Kun olet joka tapauksessa aamusta iltaan netistä, niin käytä aikaasi myös tiedon hakuun. Uskon, että muutamaa muutakin ärsyttää tuo tavaton jankkaaminen.

Täällä elleissä on myös ihan turha päivästä päivään kysellä vierailta ihmisiltä sinun vaimosi tuntemuksista. Mistäs me niitä tiedetään, jos et sinkään?
Kirjoita vaimollesi lomake ja vaadi häntä se täyttämään. Kysymykset voivat olla tyyliä 'rasti ruutuun'. Ja ainoastaan kyllä/ei ruudut. Ei 'en tiedä tai osaa sanoa ruutua.

Jos sinun ensisijainen halusi on tyydyttää vaimosi, niin kysy, haluaako hän tyydytystä ja millä tavoin. Eli onko aika luopua kokonaan seksistä ja pitäytyä vain muuten lähekkäin olossa ja suukoissa. Näin ollen, sinä tumputtaisit silloin kun tunnet siihen tarvetta.
 
Selvä tulihan tuo nyt selväksi, että aseksuaalisuus ja oman vartalon häpeäminen on eriasioita.

Mutta minkä minä sille voin, kun nimimerkki, "tunnustuksia" kirjoituksissa ilmeni paljon samanlaisia piirteitä, kun vaimollani on.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa