Häiriö on ehkä sanana väärä sana. Toisaalta taas, kun ihmiseltä puuttuu täysin yksi vietti, niin mitä se sitten on? Aivan kuin yksi seksuaalista mielihyvää kuljettava 'piuha' olisi jäänyt kytkemättä, tai sitten kehitys olisi syystä tai toisesta pysähtynyt.
Teiniyden kynnyksellähän ihmiselle tulee jo ihastumisen tunteita ja romanttisia ajatuksia ilman aikuisuuteen kuuluvia seksuaalisia kytköksiä. Ihastutaan julkkiksiin, kaverin isoveljeen tai siskoon, naapurin kalleen tai kaisaan. Kun nuori varttuu aikuiseksi ja edelleen romanttiset tunteet säilyvät ilman minkäänlaisia seksuaalisia fiboja, on henkilö aseksuaali. Olen ymmärtänyt, että asiaan ei liity millään tavoin mikään epämiellyttävä tai väärä teko. Ihmisellä vain puuttuu kyky tuntea eroottista mielihyvää. Tätä faktaa vasten käytin sanaa 'häiriö'.
En jaksa uskoa, että aseksuaali henkilö kovin herkästi eksyy seksisivustoille. Mielumminkin sitten parisuhdepalstoille tai palstoille, joissa aiheena on romantiikka ilman seksiä. Sinun pitäisikin ehkä etsiä saitti, joissa po henkilöitä liikkuu.
Jos henkilöltä todella puuttuu täysin joko seksuaalivietti tai kyky tuntea seksuaalista mielihyvää, niin silloin voi tietenkin kysellä, onko jokin mennyt psykofyysisessä kehityksessä vikaan. Mutta varovainen on oltava silti. Onko esim. henkilö, joka on täysin tyytyväinen siihen, että yhdyntöjä tai muuta seksuaalista toimintaa on vain muutama kerta vuodessa ja nauttii intensiivisesti näistä harvoista kerroista, sitten jotenkin epänormaali? Ja jos on, niin kuka normittaa normaaliuden?
Eli jos vietin voimakkuudessa on tuo jatkumo täysin aseksuaaleista seksimaanikoihin, niin mihin asetetaan ne normaaliuden rajapyykit?
Ja onko sitten kaikki seksuaalinen aktiivisuus todella seuraus vahvasta seksuaalivietistä, vai onko seksi jotakin korviketoimintaa, addiktioon verrattavaa.
Kuinka moni rajoittaa seksin niihin kertoihin, jolloin vietti tuntuu todella pakottavalta ja kuinka moni tietoisesti yllyttää seksuaalisia impulssejaan, vaikka varsinaisia viettipaineita ei olisikaan. Vrt. syökö elääkseen vai elääkö syödäkseen?
Jos itse rehellisesti tunnustan, niin seksualiviettini olisi voinut uinahtaa jo vuosia sitten, ellei sitä olisi aktiivisesti ylläpidetty fantasioilla, eroottisella viihteellä ym. Eli oikeaa fysiologista tarvetta ei ole ollut, on vain halu kokea tietty nautinto tai kiihottuneisuus. Ja sitten on tietenkin tuo läheisyyden kaipuu, ihmisen ikävä toisen luo. Mutta sehän on sitä romantiikkaa, joka ei tunnetusti sovi jätkälle. Ja jätkiähän nämä palstalle kirjoittelevat miehet antavat ainakin ymmärtää olevansa : "Vittu, kyrpä ja persereikä, se on kuin kaunis laulu juu. Ne kun yhteen maalattais, niin johan tulis komia taulu juu". Tuohon tukkilaisralliinhan useiden viestien sanoman voi kiteytttää.
Minulle seksuaalisuudessa/eroottisuudessa on olennaista kuitenkin täydellinen läheisyys, antautuminen toiselle, hellyys, joka ei enää löydä muuta purkautumistietä kuin ihokkain olon. Joskus tilanne voi johtaa yhdyntään, joskus ei. Tässä mielessä henkilö, jonka seksuaalivietti tai itse seksuaalisen mielihyvän kaipuu on heikko, voi olla hyvinkin eroottinen. Jos taas tällaiseen kohtaamiseen sisältyy toisen osapuolen taholta aina tai useimmiten yhdynnän vaatimus, niin silloin juuri tuo luottamus ja läheisyys helposti särkyy. Toinen kokee tulevansa painostetuksi tai ylivoimaisten vaatimusten kohteeksi.
Minusta nämä ovat asioita, jotka sopivat kyllä keskustelunaiheiksi tällekin palstalle. En missään nimessä ole sanonut, että ihannoisin aseksuaalisuutta tai heikkoa sukuopuolisuutta. On vain elämän tosiasia, että tällaisia ihmisiä on paljon ja heidän kanssaan usein joutuvat tekemisiin ne seksistä pitävätkin.
Mutta jos tämän palstan päätarkoitus on olla samanmielisten viihdefoorumi, eikä antaa mitään eettisiä tai älyllisiä haasteita, niin sitten on tietysti asia toinen.
