Ystäväni on opettaja (tänä vuonna 1 lk.) ja hänen miehensä myös opettaja (5-6 lk.) ja he tekevät työtään todellakin suurella sydämellä. Varsinkin ystäväni, ekan luokan opena, tekee pitkiä päiviä. Hän oli tässä vuosia 3-4 lk. opena ja sinä aikana taas on alkuopetuksessa tullut muutoksia, joten ei mene tuntien valmistelut sun muut vanhasta muistista. Tammikuu meni arviointikeskusteluissa vanhempien kanssa. Usein on koulun jälkeen tapaamisia/palavereja yms. vanhempien, perheneuvolan, rehtorin kanssa. Kiusaamiseen heidän koululla puututaan todella herkästi ja kaikkien osapuolten vanhemmat kutsutaan koululle palaveriin. On leirikouluja valmisteluineen, hiihtoretkiä ja ties mitä. Mutta kai se riippuu niin paljon opettajastakin, miten viitsii panostaa työhönsä.
Perheen tytär, pari vuotta sitten yo:ksi päässyt haaveili luokanopen ammatista. Kaksi kertaa pyrkikin jo muttei päässyt. Poikakaveri sen sijaan pääsi OKL:n. Tyttö oli alkuvuodesta kouluavustajana ekalla luokalla kuusi viikkoa ja nytpä ei enää missään nimessä haluakaan luokanopeksi. Lapset ovat kuulemma aivan hirveitä!!