Arvon ellit kertokaa!!

Et ole ilmeisesti koskaan todella eronnut miehestäsi, vaan hän on ollut ainakin henkisesti lähelläsi itsestäänselvyytenä. Mielestäni tunteesi häntä kohtaan ovat varmastikin hyvin vahvat. Se että toinen on hyvä kaveri ja että molemmat välittävät toisistaan ja luottavat, on se vakaa pohja jolle pidempiaikainen suhde rakennetaan. Kaikki mitä sen päällä on intohimosta arjenhoitamiseen, vaatii huomiota ja työntekoa. Tämän huomion ja työnteon on tultava sydämmestä, jotta parisuhde voi hyvin. Se, että suhteesta loppuu sähkö ja rakkaus johtuu monasti siitä, että ei olla osattu hoitaa ja vaalia sitä mitä kahden ihmisen välillä on. Tulee arki kiireet, toinen muuttuu itsestään selvyydeksi, ei oteta toista huomioon, ei kauniita sanoja, ei yhteistä aikaa. Näitä ei saa yrittää hampaat irvessä, vaan kuten sanoin sen täytyy tulla omasta halusta.

Neuvoton mies

 

Joo, olen tässä yksin vietetyn vuoden aikana huomannut, että suhteen toimiminen edellyttää sitä, että toinen on toisen paras kaveri. Toisesta pitää välittää vilpittömästi ja asioista on pystyttävä puhumaan. Suhde ei minusta ole hyvällä pohjalla, jos kaikkia pieniäkin ongelmia ruoditaan kaiket illat omien tyttökavereiden kanssa.

Olet neuvoton mies oikeassa siinä, että en ole tainnut koskaan OIKEASTI erota miehestäni. Kyllä hän on ollut mielessäni lähes päivittäin, ja olen esim. lähettänyt hänelle joulu- ja syntymäpäivälahjat.

Vielä siitä, miksi halusin lähteä. Olin aloittanut seurustelun exäni kanssa todella nuorena, 16-vuotiaana. En osannut arvostaa häntä tarpeeksi. Enkä varmaan osaisi vieläkään, ellen olisi lähtenyt. Hän sanoi ymmärtävänsä minua täysin siinä vaikeassa päätöksessä.

Saas nähdä, mitä tästä tulee... Niin kuin kerroin, uusi poikakaverini on myös huipputyyppi. Kahden kanssa en rupea samaan aikaan olemaan, joten pitää nyt rauhassa miettiä, mitä teen. Tosin voihan olla, ettei exäni enää haluaisi yrittää kanssani, ja homma olisi sillä selvä. Olen kuitenkin melko varma, että exä haluaisi vielä olla kanssani... Entinen mieheni muuttaa lähiaikoina ulkomailta kanssani samalle paikkakunnalle, joten varmasti ainakin näemme.

Muistakaa kaikki, ettei ruoho välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella. Oppikaa arvostamaan puolisoanne!

 

Kyllä teillä varmasti on enemmän niitä tarinoita!!! Kirjoittakaa hyvät ihmiset.

Neuvoton mies

 

Pari vuotta sitten meillä oli valtava kriisi mieheni kanssa. Kolmenkympin kriisi toisella, ehkä molemmilla, työpaikan vaihto, muutto ja erimielisyydet harrastuksesta, siinähän niitä syitä oli riittävästi.

Kriisin huippu saavutettiin, kun mies tunnusti tavanneensa pari kertaa toista naista. Kertoessaan sitä, totesi vielä, ettei tiedä mitä tulevaisuudelta tahtoo, minut vai jotain muuta. Olimme olleet yhdessä käytännössä koko aikuisikämme ja huolimatta ja huolimatta kriisistä, tajusin yhtäkkiä, että en minä tätä miestä tahdo menettää, sillä rakastan häntä valtavasti. Olin kaivannut sitä tunnetta pitkään ja sitten se tuli kun hätä oli suuri.

Mieheni sanoi tahtovansa vielä yrittää kanssani. Olin onnellinen. Sitten hän vielä tiputti pommin niskaani, hän oli ollut sängyssä tuon tapaamansa naisen kanssa. Pettymys, suuttumus, viha ja kaikki mahdolliset tunteet tulvahtivat mieleeni. Ilmoitin miehelleni, että tätä en kestä, meidän avioliittomme on ohitse. Näin kun mieheni silmät aukesivat, näin hänen kokevan saman menetyksen tunteen, jonka itse olin kokenut. Näin hädän, näin tuskan. Mies itki perääni, murtui täysin. Pyysi anteeksi, aneli minua takaisin. Olin aluksi kylmä. Takaraivossani tajusin koko ajan, etten häntä voi jättää edelleenkään, mutta hetkeen en kyennyt reagoimaan mitenkään. En tahtonut kosketusta, en voinut häntä hädässään auttaa. Tuntui, että elämäni meni sekaisin ja maailmani muuttui hetkessä, minä muutuin.

Tuosta tapahtuneesta on nyt siis kaksi vuotta ja päätimme jatkaa yhdessä eteenpäin. Kävimme lävitse myllerryksen, joka otti koville molemmille. Kävimme pariterapiassa ja järjestimme aikaa toisillemme. Teimme yhdessä asioita, joista tiesimme nauttivamme yhdessä. Kaiken keskellä tunsimme avioliittomme vahvistuvan tästä kaikesta. Rakkauden tunne oli niin voimakas, että välillä pahaa teki.

Me molemmat tunsimme silloin sen kauhean menettämisen tunteen ja molemmat heräsimme meidät vallanneesta välinpitämättömyydestä. Tarvitsimme sen ravistuksen tajutaksemme toistemme merkityksen.

Olen onnellinen. Rakastan miestäni yli kaiken. En syytä häntä mistään, petokset ja muut on anteeksiannettu. En minäkään syytön tässä kaikessa ollut, vaikken vieraan syliin ajautunutkaan. Parisuhde vaatii epäitsekkyyttä, kykyä antaa anteeksi ja rakkautta...

Toivon onnea sinullekin, neuvoton mies. Vaikutat ihanalta, tuntevalta ja ajattelevalta ihmiseltä, joka on onnen ansainnut.

 

Tiedätkö, sen saat mistä luovut. Mitenkähän mä saisin vaimoni silmät auki? Sen aika näyttää...

Neuvoton mies

 

Entä, jos käännät hänelle selkäsi täysin? Et ole saavutettavissa, kun hän tahtoo, et käytettävissä hänen aikataulunsa mukaan.

Olet oikeassa. Sen saa, mistä luopuu. Minun kohdallani onneksi me molemmat jouduimme hetkeksi luopumaan ja molemmat tajusimme, ettemme ole siihen valmiita.

 

Kuinka helkkarissa se selänkääntö oikein voisi onnistua? Yhteinen lapsi ym.. Vaimon uusi koti ihan vanhan vieressä. Riittääkö henkinen kääntyminen vai täytyykö hävitä elämästä vähäksi aikaa?

Neuvoton mies

 

Aviossa 17 v, kolme yhteistä lasta - eronnut. Ei vieraita suhteita, ei alkohlosmia, ei väkivaltaa, ei mitään... Erosta nyt 2,5 vuotta ja häpeän, tuskan, yksinäisyyden, epäonnistumisen ja kaiken syyllisyyden tuskan jälkeen elämä taas maistuu. Uusi suhdekin, muttei vieläkään se mitä elämältäni haluan. Sen saat mistä luovut, hellstenillä on hyviä paradokseja.
Tunsin tulleeni omaksi minäkseni eron jälkeen, lapset vapautuivat henkisestä piinasta ja voivat useiasta asiasta päätellen nyt hyvin.
Olen monesti ajatellut, että jos olosin rakstanut, olisin varmasti erossa murtunut, mutta rakkaus oli mennyttä jo iät ajat sitten. Mitä opin? Ei koskaan saa sanoa ei koskaan!

Neuvoisin katselemaan vaimon kanssa vähän maailmaa ja sen jälkeen aloittavan alusta tai eroavan, jos aidan toisella puolella on perempaa.

 

halusit neuvoja, miten saisit vaimosi takaisin? Mielestäni selän kääntäminen hänelle on parasta. Siis hoidat asiasi, olet lapsen kanssa ja ennen kaikkea näytät vaimollesi, että pärjäät ilman häntä. ostat vaatteita hoidat ulkoisen olemuksesi, lähdet tanssikursseille. Silloin vaimosi herää huomaamaan, että voi hitto, tuo mies voi kelvatakin jollekin ja hän alkaa arvostamaan sinua. Tyrkyttämällä itseäsi saat vastakkaisen reaktion aikaan.
ja jos ette palaa uhteen, niin sinulla on hyvät saumat löytää ihminen, joka todella arvostaa sinua.

 

Te olette kaikki niin v...n oikeassa. Tiedän sen itsekin. Omia tunteita on myös todella vaikea tulkita tällä hetkellä, mitä haluaa. Aina miettii vain miten saisi elämän kohdalleen edellisen kanssa. Tiedän, ettei elämä lopu vaikka tämä suhde tähän päättyisikin. Ei siinä mitään. Tunnelin päässä on aina valoa. Tämä pitäisi muistaa ja yksinkertaisesti alkaa elämään omaa elämää.

 

Koita olla hänelle mahdollisimman välinpitämätön, sellainen neutraali, hoidatte lapsen asiat asiallisesti ym.

Jos haluat vaimosi takaisin, neuvoni on, että annat ajan kulua omalla painollaan. Elät elämääsi ja annat hänen elää omaansa. Älä kysele hänen henkilökohtaisista menemisistään mutta älä myöskään vastaile omistasi jos hän kyselee. Näytä hänelle että pärjäät. Voimakasta ei tarvitse leikkiä, voit itkeä ja surra kavereittesi kanssa.

Näissä asioissa vain aika näyttää mihin elämä vie.

 

Nimenomaan OMAA elämää.

Sinulla on paljon annettavaa itsellesi ja lapsellesi. Tee arkisia asioita. Älä lähde sirkustemppuihin. Lapselle on tärkeää elää arkea, leikkiä ja olla mukana arjen askareissa. Käydä kalassa ja metsäretkellä.
Käytä se aika , kun lapsi on äidillään oman itsesi hoitamiseen ja tee niitä asioita , mistä pidät. Minulle risteilyt ovat olleet kivaa arjesta irroittautumista ja tanssin myötä olen saanut paljon ystäviä.

 

Pientä päivitystä asiaan.

Oltu nyt 2 viikkoa eri osoitteissa ja jo muuttopäivinä välimme lämpesivät. Totesimme, että meillä täytyy olla jotain yhteistä puuhaa niin kaikki näyttää paremmalta. No muuton jälkeenkin ollaan oltu paljon yhteyksissä, mutta luonnollisesti muutto aiheuttaa sellaista erkaantumista, mikä on varmaankin ihan normaalia. Ja elimme sellaista pientä alamäkeä jälleen pari viikkoa, kunnes tänään kävimme taas yhdessä ilman lasta vähän shoppailemassa huonekaluja (kallis päivä!) ja mukavaa oli. Tämä toinen mies on yrittänyt lopettaa suhteen ja olla ottamatta yhteyttä, mutta ei luonnollisestikaan ole siihen oikein pystynyt. Olemme todenneet muutamaan kertaan vaimon kanssa nyt viime viikkojenkin aikana, että meillä menee paljon paremmin kuin pitkään aikaan, MUTTA tämä TOINEN MIES on niin vahvasti mielessä. Kun se liekki on syttynyt ei se sammu. Eivät ole edelleenkään menneet sänkyyn, eivätkä ole tavanneet muutamaan viikkkoon, mutta kun se tuli palaa se palaa. Ennen kuin tämä toinen mies on pois mielestä, meidän suhteella ei ole tulevaisuutta. Tämä on fakta.

Kysynkin onko todellakin järkevää kääntää selkä tässä vaiheessa, vaikka meillä toisaalta kaikki paremmin kuin pitkään aikaan. Vai odotanko vain sopivan matkan päässä, että vaimo alkaa huomaamaan mitä on menettämässä?

Olemme puhuneet asiat läpi mikä tähän tilanteeseen ajoi ja ne asiat ovat kaikki hirveän yksinkertaisia. Molemmat olemme olleet suhteessamme tyytymättömiä samoihin asioihin. Unohtui vain tuo puhuminen ja yhdessä olo arjen ja kiireen keskellä ja tähän väliin pääsi vielä iskemään tämä kuuluisa 30-kriisi ja lohduttaja. Tiedämme molemmat, että vika ei ollut suhteessamme vaan olosuhteissa joihin jouduimme. Asioita ei vaan saa tekemättömäksi.

Mitä helvettiä mä nyt teen.... Odotanko..... En varmaan odottaisi, jos ei olisi lasta ja toisaalta jos en todella välittäisi ""vaimosta"". Nyt olen kuitenkin ollut viime viikot hieman etäämmällä ja en ole anellut takaisin tai julistanut näitä tunteita hänelle. Vaikka kyllä hän tietysti tietää ne...

Neuvoja edelleen kaipaava

Neuvoton mies

ps. olen itse laskenut, että menee noin 4 kuukautta ainakin, ennen kuin mitään tapahtuu....

 

Olen kokenut itse saman. Elin suhteessa mikä oli ihan hyvä, mutta suuria tunteita minulla ei ollut koskaan miestä kohtaan. No tapasin sitten miehen johon rakastuin. Erosin vaikka mieheni olisi halunnut jatkaa. Periaatteessa olisi ollut ihan sama mitä mies olisi tehnyt emme olisi palanneet yhteen. Erosin uudesta miehestä aika pian, mutta mielessäni ei käynyt kertaakaan, että olisin palannut takaisin ""kaverisuhteeseeni"".
Sen jälkeen en ole enää kaverisuhteita aloittanut vaan aina on pitänyt olla tunnetta.
Eli teidän suhde on menetetty, nainen on rakastunut eikä sen jälkeen enää pysty suhteeseen ilman tunnetta.
Ala elämään omaa elämääsi, helpompi itsellesi niin... vaikka alkaisitte uudestaan olemaan yhdessä ei naisesi olisi koskaan tyytyväinen ja miksi tyytyisit jollekin kakkoseksi, kun sinulla on mahdollisuus olla jollekin se ykkönen?

 

Mielestäni et voi hänen puolestaan päättää asiasta.
Ja ostit hänelle huonekaluja uuteen asuntoonsa? Ja hän pitää toista miestä ja tämä toinen mieskin haluaisi jo lopettaa suhteen, mutta vaimosi ei pysty.
Katso itsellesi uusi elli, joka pitää sinunlaisesta hyväntahtoisesta miehestä.

 

Hemmetti kun jäi yö unet vähiin...

Mulle järki sanoo kokoajan samaa mitä tekin. On vain niin helvetin vaikeeta laittaa suhde poikki, kun meillä kuitenkin on niin paljon hyvää. Ja tunne on molemmin puolinen. Vaimokin sanoo, että järki tässä asiassa hänellä vetää meitä yhteen, mutta ne tunteet.....

Neuvoton mies

 

Hyvää dialogia...
Todellakin, kun finnit on puristeltu naamasta niin alkaa näkemään asioita hieman toisin. Aivan liian paljon tulee eroja puhtaasti itsekkäistä syistä ja lapsenomaisista tiuskimisista. Kun säkin niin mäkin-pohjalta ei tarunhohtoisia rakkaustarinoita rakenneta. Anteeksi anto, toisen kunnioitus ja tahto ovat mielestäni niitä isompia avaimia parempaan tulevaisuuteen parisuhteessa. Arjen pienistä asioista se onni oikeasti löytyy. Kukaan ei ole täydellinen ja on myös tärkeätä muistaa, että parisuhde jos mikä on täysin vapaaehtoista. Sen eteen pitää tehdä töitä. Kummallista miksi aina täytyy kompastua kunnolla ennen kuin jonkin asteinen herätys tulee?

 

Kiva kun kerroit jatkoa, on aina kiva kuulla, miten on sujunut

Vaikka vaimosi onkin todennut, että teillä on mennyt paremmin kuin aikoihin, niin voisiko hän tarkoittaa YSTÄVYYTTÄ ?

Tottakai turhat riidat jää pois, kun yritetään erota ystävinä lapsen vuoksi ja on muutenkin otettu etäisyyttä asioihin ja puolisoon muuton myötä...


Voisit tosiaan etsiä uuden ellin. Voithan sitten palata takaisin vaimosi luo, jos vaimo on edelleen mielessäsi.

Haluatko todella itsellesi naisen (vaimosi), joka on kanssasi vain järkisyistä (koska sinä olet hyvä isä ja elättäjä)?
...ja kuitenkin nainen tunteilee ja kaipaa koko ajan toisen miehen luokse? Miten se läheisyys ja seksikään siinä tilanteessa toimisi ?

Tilanteeseenne voisi auttaa, että nainen tosiaan menisi sänkyyn sen unelmamiehensä kanssa. Jos hän osoittautuu sillä saralla tumpeloksi, niin nainen voikin tulla häntä koipien välissä takaisin luoksesi. Jos uusi mies on hyvä, niin sillehän ei voi mitään. Niin kauan kuin vaimosi haaveilee tästä miehestä, hän kuvittelee myös seksin hänen kanssaan täydelliseksi.

Nyt otat sen selvän pesäeron vaimoosi. Älä ole hänelle itsestäänselvyys. Älä ota yhteyttä muuten kuin lasta kokevissa ja muissa virallisissa asioissa.

Jos nainen ehdottaa, että näette ilman lasta, voit niihin sopivasti suostuakin. Katso, onko teillä yhtä hauskaa, jos palaa vähemmän rahaa ! Löytyykö myös sitä tunnetta...

Aina kuin näet vaimoasi, ole hauska ja hurmaava kuten ennenkin, ehkä nainen alkaa kaipaamaan enemmänkin seuraasi, siitähän se huomaa.


Mutta on myös sellainen naistyyppi, joka pitää hurmata takaisin eli sinun pitäisi olla aloitteellinen romanttisten picnic-retkien ja muiden kanssa.

Tämän asian sinä tiedät varmasti parhaiten !

 

Tässä hommassa klikkaa yks juttu. Se on se seksi. Vaimo sanoi viimeksi tänään, että se on niin outoa kun tää uusi juttu ei perustu seksiin. Ei ole sellaista kauheaa intohimoa mennä sänkyyn. Toisaalta vaimo sanoi muutama viikko sitten, että jos hän jotain meidän suhteestamme tällä hetkellä jää kaipaamaan se on seksi. Meillä on aina mennyt sängyssä helvetin hyvin....

Muuten ymmärrän tän selän kääntö homman ja kyllä mä todellakin olen alkanut myös elämään jo osin omaa elämää. Vaimolla ja tällä miehellä vain klikkaa yksi juttu. Molemmilla on omatunto ja molempien mielestä homman ei pitäisi mennä näin. Osin tästä syystä he eivät ole sitä sänky juttua kokeilleet. Onhan se tosiasia, että jos kaksi ihmistä ""rakastuu toisiinsa"", kyllä he sänkyynkin haluavat.Mutta se ei kuitenkaan ole tämän jutun pointti. Vaimo sanoo, että ovat enemmänkin sielun kumppaneita, ymmärrys heidän välillään on valtavan hyvää. Hymyilytti oikein, kun katsoin sinkku elämää viime perjantaina. Siinä Carrie kertoi Kiholle kuinka hänen ystävänsä oli löytänyt oikein sielunkumppanin ja kuinka heidät oli tarkoitettu toisillensa. Kiho totesi tähän hyvin yksioikoisesti, että se kestää 3 kuukautta, intohimo se on joka suhteen pitää koossa.....
Pitää todellakin odotella ja katsella vähän ympärillensä itsekin ja eihän sitä tiedä koskaan mitä tuleman pitää...

T: Neuvoton mies

ps. siitä lähtien kun tää mun juttu lähti ja ekan kerran joskus kesäkuun alkupuolella tänne kirjoittelin, 99 % vastauksista, jotka ovat liittyneet tulevaan on osunut kohdalleen sen kanssa mitä on tapahtunut....

 

Nostetaanpa tämäkin ylös, että ""Neuvoton mies"" = ""Miekkonen"" = ""Räppääjä"" saisi rypeä itsesäälissään!

 

se on sulle oikein

 

Kun haluaa mennä, saa mennä

Ja pysyä myös!

 

Hyvin monissa amerikkalaisissa suosikkisarjoissa mm. Frendeissä puhutaan sielunkumppanista, karmasta ym. hörhöilystä. Viihdyn hyvin Ellien Kristallipallopalstalla.
Näistä asioista puhumme tämän tästä.

Ison kihon puheille viittaan kintaalla. Hän ei kykene platoniseen suhteeseen.

Suosittelen neuvottomalle miehelle asunnon hankkimista vaimon naapurista. Lapsille järjestely on ihanteellinen.

Vaimo ei kaipaa seksisuhdetta. Meitä seksittömiä naisia on melko paljon. Luin jostakin, että jopa 40 prosenttia.

Hommaa vain uusi Elli, jos siltä tuntuu.
Minä uskon hokemaan ettei mies vaihtamalla parane.
Söin äsken grillimakkaran sinapilla ja ketsupilla.
Merkillä ei ole mitään väliä. Kaiken voi vaihtaa jopa sinapin merkin. Lapsilla on vain yksi isä. Sitä paikkaa ei yksikään Erkki vie häneltä.

 

Jos vaimo todistelee, että seksi ei ole pääasia uudessa jutussa, niin se on takaisku sinulle, koska hän on silloin jo henkisesti eronnut. Seksi sinun kanssasi oli hyvää: hän voi pahoitella tekemisiään tai sitten hän tietoisesti kääntää puukkoa haavassa.
Sinä olet hyvä mies ja sinua kohdellaan todella törkeästi, Ei normaali nainen käyttäydy noin. Kun löydät oman rakkauden, niin tajuat asiat lopullisesti. Voithan sinä antaa vaimolle mahdollisuuden tulla järkiinsä, mutta älä sen varaan mitään laske. Lopeta itsesi kiusaaminen ja ajattele lämmöllä vain lastasi.

 

Mutta on se hyvä, että näin päin. Ei ainakaan tarvi miehisyyttään itselleen alkaa todistelemaan.

Toisaalta kyllä mä todellakin ymmärrän tapahtumat vaimonpuoleltakin. Se on niin kauhea itsenäistymiskriisin, sattumien, tekemättä jättämisten, arjen ja väsymyksen viidakko, mikä meidän suhteen ajoi siihen tilaan, että pääsi toinen mies yllättämään. No se on ollut nyt pari kuukautta sellaista huopaamista ja soutamista, ei etene, ei lopu.

En mä hänessä roiku ja itse asiassa kun tämän ymmärsin, jonkin aikaa sitten, se kaikki painolasti lähti harteiltani ja on nyt vaimon niskassa. Hän todellakin on alkanut ajattelemaan, että mitä tapahtuu. Toisaalta hän epävarmana ihmisenä ajattelee mitä muut sanovat. Pelkää sitä vaihetta, että jos tunteet alkavat sanomaan, että tuli tehtyä hölmösti ja haluaisi tulla takaisin, kuinka hän voi kohdata mun sukulaiset? Uskon, ettei hänellä anna luonne periksi. On se sen verran jääräpää... (vrt. maiju ketjun yläpäässä)

Neuvoton mies