Ajaksi kutsutaan tätä vaihetta, jossa tunteisiin ja mielipiteisiin vetoamista pidetään tärkeämpänä kuin faktaan. Vaikka koko historiassa tapahtuukin tuota, niin nyt se on ilmiö. Onhan ennen renesanssiakin ollut valistusta, eikä pimeä aika ollut valoton.
Joo, tietenkin jokaisella on subjektiivinen totuus maailmasta ja elämästä, se on ihan fakta. Mutta (sivistyneessä) keskustelussa subjektiivisia ja objektiivisuus osataan erottaa toisistaan ja argumenttitasolla objektiivinen näkemys voittaa, ja keskustelija voi jopa hyväksyä sen, vaikka tieto olisikin ristiriidassa subjektiivisen näkemyksen kanssa.
Niin kauan, kun ihminen elää pussissa, voi tämä elää täysin subjektiivisessa maailmassa, mutta silloin, kun aletaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, täytyy jossain määrin siirtyä objektiiviseksi. Muuten tulee tuhoa ja kärsimystä - koska subjektiiviset maailmat eivät ikinä kohtaa. Tästä esimerkkinä vaikka tuo Putin, hänen neuvostoaikaiset näkemyksensä maailmasta ja niistä "oikeutetut" sotatoimet. Voidaanko siis oikeasti väittää, että jokaisella on oikeus omaan totuuteen? Ehkä, tiettyyn pisteeseen asti. Vai miten itse näet asian?