Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Ajattelenkohn jotenkin vinksolleen tästä, kun minä olen ns aina tiennyt joistakin ihmisistä, että ovat uskossa, ilmaisevat sen selkeästi eikä se käsittääkseni ole mitenkään salaisuus tai sellainen yksityisasia, josta ei pitäisi puhua. En tietenkään puhu muitten kanssa kenenkään uskosta yksityiskohtaisesti, mutta noin yleisesti, onko tämä jotenkin sopimaton kysymys, jonka esitin? =)
Et ajattele mitenkään vinksalleen. On ihmisiä, jotka tuovat oman uskonsa esille tuntemattomienkin seurassa. Ja on ihmisiä, jotka eivät tuo uskoaan esille lähesitensäkään seurassa.
Mun lähipiirissä on 3 harrasta uskovaista. Yksi heistä on kristitty. Eli nämä ihmisiä, joiden elämässä uskonto on jokapäiväinen asia eli elävät myös pääsääntöisesti uskontonsa mukaan joka ainoa päivä. 2 on kristittyjä, joille kristinusko on selkäytimeen rakennettu juttu eivätkä ole koskaan tulleet edes ajatelleeksi mitään muuta uskontoa. 1 on ehkä nk tapakristitty, mutta lapsista on vaikea sanoa onko usko oikeaa vai tapajutskaa. 1 on henkeen ja vereen kristitty.
Haluaa pitää uskostaan kynsin hampain kiinni, mutta hänen uskonsa horjuu erittäin raskaasti. Ja uskon horjuminen ahdistaa häntä, tekee elämän vaikeaksi. 1 on kristitty, joka on sitä kuitenkin enemmänkin historiallisilta kuin teologisilta perusteilta. Jos mennään vähän kauemmas, niin junnun isän puolen isovanhemmat ovat jehovantodistajia. Ehdottomasti tosiuskovaisia.