Ärsyttävää ja kiusallista - työkaveri myy koko ajan jotain (arpoja/kalentereita ym.) Sanokaa nyt miten tässä pitäisi toi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "henna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"henna"

Vieras
Pieni mutta todella kiusallinen ongelma - yksi työkaveri myy jatkuvasti jotain. Milloin on lasten joukkuekaramelleja, milloin arpoja ja jouluna on pakko ostaa kalenteri. Tuntuu, että hän on koko ajan "niskassa" vaatimassa ostamaan. Talouteni ei kaadu 5-10 euron ostokseen, mutta kun näitä on vuodessa vähintään 5 kertaa niin ei tunnu kivalta, etenkään kun en haluaisi ostaa mitään. Kannatan omien kummilasteni urheiluharrastuksia ja lahjoitan yhteen hyväntekeväisyyskohteeseen säännöllisesti.

Olisko kenelläkään ideoita miten sanoa asiallisesti etten halua olla jatkuvasti ostamassa jotain häneltä? Olen varmaan liian kiltti... mutta olen sanonut mm. yhden kalenterin kohdalla, että olen jo ostanut sellaisen muualta, johon vastaus kuului: osta toinen, ei tämä maksa kuin kympin. Kerran sanoin, että ei minulla ole pientä käteistä arpaa varten (3€/kpl) johon hän ehdotti, että ostan kolme arpaa ja hän antaa vaihtorahana euron joka sattui löytymään taskusta..
 
Mä kyllä pamauttaisin ihan suoraan, että mulle työpaikka on kaupitteluvapaa alue. Että laittaa vaikka ilmoitustaululle kun on myymässä ja sä kyllä sanot sit jos haluat ostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;23827014:
Mä sanoisin ei kiitos. Helppoa.

Ei auta. Olen sanonut, että ei kiitos, tänä vuonna ostin kalenterin kummilapselta TAI että nyt ei ole käteistä. Pelkkä ei kiitos ei riitä hänelle. Kerran sanoin karkkeja kaupatessa että olen dieetillä.. Ei hän kuitenkaan usko, aina tulee uusia tilanteita joissa pitäisi ostaa.
 
Innokas myyjä ei ehkä huomaa, että et ole kovin kiinnostunut hänen kaupittelemistaan tuotteista. Varsinkin jos hän on luonteeltaan kovin tyrkky ja häneltä puuttuu hiljaisempien signaalien vastaanottamiskyky.

Vastuu on sinulla. Sanot suoraan, että "kiitos vaan mutta tällä kertaa jätän väliin". Jos hän kysyy uudestaan samaa, sanot iloisesti "unohditko, että sanoin jo etten tällä kertaa osta, kiitos vaan." Älä osta, jos et halua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;23827021:
Mä kyllä pamauttaisin ihan suoraan, että mulle työpaikka on kaupitteluvapaa alue. Että laittaa vaikka ilmoitustaululle kun on myymässä ja sä kyllä sanot sit jos haluat ostaa.

Oi olisipas itselläkin tällaista rohkeutta...
 
[QUOTE="henna";23827036]Ei auta. Olen sanonut, että ei kiitos, tänä vuonna ostin kalenterin kummilapselta TAI että nyt ei ole käteistä. Pelkkä ei kiitos ei riitä hänelle. Kerran sanoin karkkeja kaupatessa että olen dieetillä.. Ei hän kuitenkaan usko, aina tulee uusia tilanteita joissa pitäisi ostaa.[/QUOTE]

Älä selittele mikset osta. Sano suoraan, että et osta mitään. Jos jatkaa pommittamista, sanot että pidät hänen käytöstään häirintänä. Sinä olet työpaikalla työssä, et ostamassa urheuluseuran hyväksi karkkia ja kalenteria. Tarvitset nyt sosiaalista silmää tuohon tilanteeseen.

Viimeisenä oljenkortena sanot myyjätykin esimiehelle, että ainainen myyntiartkkelien tyrkyttäminen vaikuttaa jo työntekoon.
 
[QUOTE="henna";23827036]Ei auta. Olen sanonut, että ei kiitos, tänä vuonna ostin kalenterin kummilapselta TAI että nyt ei ole käteistä. Pelkkä ei kiitos ei riitä hänelle. Kerran sanoin karkkeja kaupatessa että olen dieetillä.. Ei hän kuitenkaan usko, aina tulee uusia tilanteita joissa pitäisi ostaa.[/QUOTE]

No, jos ei aikuinen ihminen usko tuosta, niin sitten voimasanoja peliin mukaan "jumalauta, MÄ EN SIIS OSTA SULTA NYT PITKÄÄN AIKAAN MITÄÄN PAHVI..", eiköhän alkaisi jo uskomaan. Mitä sä täällä neuvoja pyytelet, jos et pysty/uskalla/voi sille mitään kuitenkaan sanoa? Pitäisiköhän sun vähän ryhdistäytyä vai ryöstääkö se sut aina? Ja miksi keksiä jotain deittiskeidaa? Voi hyvät hyssykät.
 
Itselläni myös kokemusta vastaavasta. Ja todella, kun se asiallinen kieltäytyminen ei tehonnut vaan henkilö tuputti ja tuputti kuin pahin puhelinmyyjä konsanaan! Kerrankin kieltäydyin ostamasta erästä meikkiä, jota tuputti niin hänpä oli sitten vienyt sen väkisin työpöydälleni ja sanoi, että "vein sen sinne saat 2e alennusta". Eli ihan kuin olisin lupautunut ostamaan sen.

Valitimme useaan otteeseen pomollekin ja hän otti henkilön puhutteluun, mutta silti sama meno jatkui. Tuon tyypin kohdalla ei auttanut muu kuin todella voimakas moneen otteeseen tapahtuva kieltäytyminen. Ja kyllähän siinä välit väkisinkin kärsivät kun kaikki olivat täynnä tuota henkilöä ja yrittivät vältellä häntä parhaansa mukaan.

Aivan saakelin rasittava ilmiö! Minusta on ok, jos töissä joku ilmaisee, että hänellä on jotain myynnissä, mutta siihen sen on sitten jäätävä! Ei ole todellakaan ok ruveta penäämään jokaiselta yksitellen, että ostatko ja alkaa moralisoimaan ja taivuttelemaan jos ei osta!
 
meillä on kans töissä pari eukkoa jotka koko ajan tuputtaa jotain tupperia tai meikkiä, pitäs osallistua kutsuille ja vängätään että miksi et muka pääse ym ym
 
No, jos ei aikuinen ihminen usko tuosta, niin sitten voimasanoja peliin mukaan "jumalauta, MÄ EN SIIS OSTA SULTA NYT PITKÄÄN AIKAAN MITÄÄN PAHVI..", eiköhän alkaisi jo uskomaan. Mitä sä täällä neuvoja pyytelet, jos et pysty/uskalla/voi sille mitään kuitenkaan sanoa? Pitäisiköhän sun vähän ryhdistäytyä vai ryöstääkö se sut aina? Ja miksi keksiä jotain deittiskeidaa? Voi hyvät hyssykät.

No ajattelin, että jospa saisin jonkun hyvän mutta silti hienotunteisen idean täältä :) siksi kyselen.

En missään nimessä voi lähteä ehdottamallesi linjalle (vaikka aihetta varmasti olisi!) koska teemme koko ajan töitä yhdessä. Ja hän on muutoin aivan mukava ihminen.
 
Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa, ette ei kiitos, en halua ostaa tai ei kiinnosta.

Voi se olla vaikeaa.. Varsinkin, jos tilanne on se, ettei toinen kerta kaikkiaan halua uskoa, että kohteliaskin ei on EI ("kun nyt tässä hyvällä asialla ollaan! kaikkihan haluaa ilman muuta ostaa näitä partiolaisten pähkinäpipareita, että pääsee lapset telttailemaan...").. jotkut ihmiset on liian kilttejä ja kohteliaita sanoakseen kovasti ja mieluummin sit vain luovuttavat.. Itsellä oli aiemmin tuollasta liikakiltteys ongelmaa, mutta iän myötä se on helpottanut onneksi...
 
Miten olisi jotenkin näin: "Ymmärrän, että urheiluseuran/luokan/... täytyy kerätä rahaa vaikkapa leirikoulua varten, mutta itse en nyt valitettavasti halua joka kerta osallistua kustannuksiin. Pahoittelut."

Itse muuten opettajana olen sitä mieltä, että kaikkien rahankeruujuttujen tulisi olla sellaisia, joihin lapset itse osallistuvat eivät vain ja ainoastaan vanhemmat!
 

Yhteistyössä