M
mörrimöykky
Vieras
Mikähän mussa on vikana, kun tuntuu, että jokainen äiti johon olen tutustunut tässä lähipiirissä alkaa ärsyttää mua jossakin vaiheessa?
Kaikista löytyy yllättäen joku tosi raivostuttava piirre: joku ylistää koko ajan omia lapsiaan, joku arvostelee meitä ja meidän tapoja, joku valittaa koko ajan omasta arjestaan eikä kuuntele muita koskaan, joku tietää kaikesta kaiken ja on koko ajan neuvomassa...
Arrgh, en jaksa enää. Mulla on paljon näitä tuttuja, joiden kanssa tulee rupateltua puistossa niitä näitä ja tunnen tulevani juttuun monien ihmisten kanssa, mutta sitten heti kun jonkun kanssa tulee enemmän liikuttua niin aina joku juttu alkaa ärsyttää. On toki muutamia äitejä, joiden kanssa on tultu oikein hyvin juttuun ja monet ovat "omia kavereita" jo lapsuusaijoilta.
Tiedän, etten itsekään ole täydellinen, mutta en käsitä miksen löydä sellaista äiti-kaveria, jonka kanssa juttu luistaisi eikä tarvitsisi aina kotona mutista miehelle mitä se ja se äiti taas sanoi...
Kaikista löytyy yllättäen joku tosi raivostuttava piirre: joku ylistää koko ajan omia lapsiaan, joku arvostelee meitä ja meidän tapoja, joku valittaa koko ajan omasta arjestaan eikä kuuntele muita koskaan, joku tietää kaikesta kaiken ja on koko ajan neuvomassa...
Arrgh, en jaksa enää. Mulla on paljon näitä tuttuja, joiden kanssa tulee rupateltua puistossa niitä näitä ja tunnen tulevani juttuun monien ihmisten kanssa, mutta sitten heti kun jonkun kanssa tulee enemmän liikuttua niin aina joku juttu alkaa ärsyttää. On toki muutamia äitejä, joiden kanssa on tultu oikein hyvin juttuun ja monet ovat "omia kavereita" jo lapsuusaijoilta.
Tiedän, etten itsekään ole täydellinen, mutta en käsitä miksen löydä sellaista äiti-kaveria, jonka kanssa juttu luistaisi eikä tarvitsisi aina kotona mutista miehelle mitä se ja se äiti taas sanoi...