Ärsyttäiskö sua, jos miehes olis työtön? Siis

ei ärsytä,mies ollu monta kertaa työtön ja nyt on taas mut ei sille voi mitään,koht jään itekki työttömäks.Se että toinen on työtön ei todellakaan ole mikään syy erota,ainakaan meillä,mies kun ei vaan makaa sohval vaan on kokoajan menossa
 
No ärsyttäis jos mies olis liian valikoiva töiden suhteen, siis että oman alan töitä ei ole tarjolla niin ei suostuis mennä mihinkään muuallekaan... Ja tietenkin se ärsyttäis että olis tiukempaa. Mutta siis jos oikeesti aktiivisesti hakisi töitä niin ei sitten ärsyttäisi.
 
En tiedä. Se ei ole ollut koskaan työttömänä. Se on suostunut ottamaan aina vastaan kaikenlaista työtä ja jostain syystä vielä aina saanut töitä helposti.
 
Kyllähän minua se tilanne ärsyttäisi, että etsitään töitä mutta niitä ei saa. Mutta ei se mies ärsytä, eihän se hänen vikansa ole. Jos kyse olisi laiskuudesta tai alkoholismista tai jostain muusta miksi työt ei irtoa, niin ongelma olisi silloin siinä, ei edelleenkään itse työttömyydessä.

En minä mitenkään toista ihmistä "katsele" tai "siedä". Minusta on outo ajatus, että jos toinen ei vaikka onnistu saamaan töitä kolmeen vuoteen niin sitten jätetään? Vai mitä tuolla "katselemisella" nyt ajettiin takaa?

Kyllä meillä ainakin käy niin, että mies jää kotiin hoitamaan lapsia, jos ei onnistu saamaan töitä/koulutusta siihen mennessä kun kakkonen on ulkona ja imetys lopetettu. Minä menen sitten kouluun ja töihin. Minusta sillä ei ole väliä kuka tekee mitäkin hommia kunhan perheessä kaikki tekevät parhaansa. Ja meillä nimenomaan ollaan perhe, ei sinä ja minä ja sinun ja minun.
 
Mies on elättänyt meitä nyt monen monta vuotta, ja hänellä irtisanominen häämöttää ja minä lähden opiskelemaan.. jos joskus on se tilanne, kun minä töitä jostain saan ja mies ei, niin ei todellakaan ollenkaan haittaa, sillä yhteen hiileen tässä puhalletaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
En tiedä. Se ei ole ollut koskaan työttömänä. Se on suostunut ottamaan aina vastaan kaikenlaista työtä ja jostain syystä vielä aina saanut töitä helposti.

Tuo on kanssa niin tuurista kiinni. Vaikka kaikki työ kelpais ja olisit valmis kaikkea tekemään, niin silti ei töitä tipu. Vääryyttä tai sitten töihin on naamaraja(vaikka varastohommiin hakisit) :snotty:
 
Ei ärsytä. Harmittaa miehen puolesta :( Joka viikko tekee useamman työhakemuksen ja harvoin pääsee edes haastatteluun. Nytkin viikon aikana ollu jopa 2 haastattelua, mutta kumpikaan ei ole poikinu mitään. Huomenna taas yks haastattelu. Hakee kaikkea mihin vaan on työkokemusta tai mihin koulutus sopii. On datanomi ammatiltaan ja on hakenu esim. leipomoon ja roskakuskiksi.

Miekin olen työttömänä, vaikka olen hoitoalalla. Käsi-ihottuma kaventaa työmahdollisuuksia sen verran, että sijaisuuksia tippuu silloin tällöin. Nyt ollu taas pari viikkoa, ettei ole ollut töitä. Mies on ollu työttömänä jo vuoden :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sillivati Seilaa:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
En tiedä. Se ei ole ollut koskaan työttömänä. Se on suostunut ottamaan aina vastaan kaikenlaista työtä ja jostain syystä vielä aina saanut töitä helposti.

Tuo on kanssa niin tuurista kiinni. Vaikka kaikki työ kelpais ja olisit valmis kaikkea tekemään, niin silti ei töitä tipu. Vääryyttä tai sitten töihin on naamaraja(vaikka varastohommiin hakisit) :snotty:

En tiedä, voisiko pituus vaikuttaa työnsaantiin. Tai varmasti myös paikkakunta. Ja se, mitä kaikkea kehtaa sanoa osaavansa, jos on vaikka joskus tehnyt. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sillivati Seilaa:
koittais kyllä hakea töitä, mutta ei vaan natsaa. Itse kävisit töissä ja elättäisit perheen. Kuinka kauan jaksaisit vai palaisko pinna?

Meillä on ollutkin tämä tilanne suhteemme aikana (suhde noin 20 vuotta pitkä) monta kertaa varsinkin alkuaikana. Ei ärsyttänyt.

Meillä on myös ollut tilanne, että minä olen käynyt töissä ja mies on opiskellut, sekä tilanne, että olen ollut töissä ja mies kotihoidontuella.

Silti appivanhemmat ovat katsoneet oikeudekseen sanella ja vi..uilla minulle, kun minä olen vastaavasti hoitanut lapsia kotona myöhemmin kun mies pääsi työelämään.
 
Oi että, ihan jopa toivoisin sellaista tilannetta, että minä saisin olla töissä ja mies kotona lasten kanssa. Minä ajattelen että se on kuin kaksi kärpästä kahdella iskulla: pääsisin ihmisten ilmoille ja silti lapset saisivat jatkaa kotona olemista.

Minua ei risoisi se, että elättäisin perhettä. Ehkä muut saattaisivat tilannetta oudoksua, en minä välittäisi.
 
Eipä tuo haittaa jos toinen ees yrittää, meillä oli viime talvena tälläinen tilanne, tosin ihan yhtä hyvin tuo rahaa huusholliin työttömänäkin toi kun minä työssäkävijänä, sai sen verran kovat korvaukset..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiin:
Ei ärsytä. Harmittaa miehen puolesta :( Joka viikko tekee useamman työhakemuksen ja harvoin pääsee edes haastatteluun. Nytkin viikon aikana ollu jopa 2 haastattelua, mutta kumpikaan ei ole poikinu mitään. Huomenna taas yks haastattelu. Hakee kaikkea mihin vaan on työkokemusta tai mihin koulutus sopii. On datanomi ammatiltaan ja on hakenu esim. leipomoon ja roskakuskiksi.

Miekin olen työttömänä, vaikka olen hoitoalalla. Käsi-ihottuma kaventaa työmahdollisuuksia sen verran, että sijaisuuksia tippuu silloin tällöin. Nyt ollu taas pari viikkoa, ettei ole ollut töitä. Mies on ollu työttömänä jo vuoden :(

oletko ajatellut pitkäänkin olla alalla, jossa et voi /halua ottaa töitä vastaan vai lähdetkö toiselle alalle?
 
Ei ärsytä, jos mies tekee oman osansa kotona. Olenhan itsekin aikoinani ollut kotona lasten kanssa ja mies on silloin käynyt töissä, elättänyt perheen ja maksanut lainoja suurimmaksi osaksi yksin. Etenkään silloin, jos toinen etsii töitä, ei pitäisi ärsyyntyä.

Mies oli vuoden verran kotona. Nyt taas töissä.
 
Ei ärsyttäisi, eikä palaisi pinna. Minkäs sille voi, jos ei töitä ole. Ja meillä mies tienaisi pelkillä liiton rahoilla enemmän, kuin mitä minä työelämässä.
 

Yhteistyössä