Ärsyttääkö ketään muuta tuo turha valitus ja ruikutus?

["Nyt harmaana"]

Siis kun yhden lapsen äidit valittavat miten eivät jaksa? Siis joku vaikka 2kk ikäisen valittaa miten ei jaksa kun lapsi herättelee öisin ja blaa blaa. Siis he voivat ottaa sitä unta AINA kun vauva nukkuu. Yleensä väitetään että useamman lapsen äidit uupuvat ja palavat loppuun mutta enpä ole kuullut omassa kaveripiirissä ainakaan yhdenkään useamman lapsen äidin ruikuttavan ettei jaksa!


Ja koliikkivauvoja on turha vetää tähän keskusteluun. Aivan eri asia jos lapsi huutaa koko yön kuin se normaali heräily mistä jotkut tuntuvat väsähtävän.

 

[Mummeliisa]

Minua ei ärsytä. Näen sen niin, että yhden lapsen äiti usein elää elämässään vahvaa muutoskautta ja oppii koko ajan paljon uutta. Ei siis ihme jos välillä uuvuttaakin.

 

[Huspati Huta]

Silloinhan se elämä eniten muuttuu, kun on ensimmäinen lapsi syntynyt.

 

[as if]

Ehkä se ei näille valittajille ole turhaa ruikutusta. Joku tuntee itsensä helpommin väsyneeksi kuin toinen, ei tollasia asioita voi vertailla.
Mua ärsyttää se että monet usean lapsen äidit nostavat itseään jalustalle ja kuvittelevat olevansa jotenkin parempia kuin yhden lapsen väsynyt äiti.

 

[Madicken04]

Minua ei ärsytä. Näen sen niin, että yhden lapsen äiti usein elää elämässään vahvaa muutoskautta ja oppii koko ajan paljon uutta. Ei siis ihme jos välillä uuvuttaakin.

Noin minäkin sen yleisesti näkisin. Seuraavien lasten kohdalla yleensä tietää jo vähän siitä mitä on edessä ja osaa ottaa sen mukaan rennommin.

muoks. ja tosissaan jokaisella on se oma tilanteensa, omat voimavarat jne. Jonkun kohdalla se vaan iskee rankemmin kuin toisen.

 

[Möppöläinen]

Ei ärsytä. Tuskin se väsymys aina on kiinni lasten lukumäärästä. Voin rehellisesti sanoa, että olin paljon väsyneempi esikoisen ollesssa reilun vuoden ikäinen kuin nyt kuopuksen ollessa vuoden.
Muoks. samat kuviot siis on ollut molemmilla kerroilla. Mulla sama vuorotyö, sama tuntimäärä viikossa, miehellä sama työ jne.

 

[MolliMelooni]

Ei ärsytä. Harvemmin ärsyynnyn muiden ihmisten huolenaiheista tai valituksista.

Kukin jaksaa sen, mihin omat voimavarat riittävät. Valituksella voi esim. käsitellä elämänmuutosta, löytää itselleen olennaisia asioita, luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta muihin äiteihin tai vaikkapa käsitellä sitä (mahdollisesti yllätyksenä tullutta), todellista väsymystä, joka vauva-aikana saattaa kohdata kenet vaan.

 

["höh"]

mulla on kaveri jolla on yks lapsi. musta on ihan uskomatonta etteivät pysty enää elämään normaalisti. esim ruokakauppaan jos lähtevät miehen kanssa yhdessä, täytyy saada joku lasta hoitamaan. ja syy tähän on ettei niitä ostoksia pysty rauhassa ja kunnolla tekemään, jos lapsi on mukana ( 1,5 v joka istuu nätisti kärryissä/rattaissa...)

sama ihminen valittaa kun omat ja miehen vanhemmat eivät riittävästi oo kiinnostuneita lapsenlapsestaan. heillä toinen mummu hoitaa lasta 4 pv viikossa ja toinen mummu sitte VAAN kerran viikossa.... oma elämä on kuulemma täysin loppunut...

morjens... mulla on 4 lasta eikä elämä ollenkaan vaikeaa kaupassa käynteineen tms. vaikka olisin yksin lasten kanssa, sehän on jo luksusta jos koko perhe menee yhdessä kauppaan tms. siinähän on yks käsipari lisää. eikä meidän lapsia tarvii nostella lattioilta sinisenä ja huutavana... ihmiset tekee asioista ihan liian vaikeita..

 

[Horuksen silmä]

Niin, olihan se helpompaa yhden lapsen kanssa kun aina JOSKUS oli mahdollisuus niihin päikkäreihin. Tosin mun esikoinen söi noin 2 tunnin välein ensimmäiset 2-3 kk. Joten ei siinä oikeesti paljoa jäänyt aikaa nukkumiseen. En kyllä menis vertailemaan ihmisten tilanteita keskenään.
Enemmän mua ärsyttää ne jotka vinkuu että kellään muulla ei voi olla yhtä raskasta kun itsellä.

 

["ööö"]

Minua ei ärsytä. Näen sen niin, että yhden lapsen äiti usein elää elämässään vahvaa muutoskautta ja oppii koko ajan paljon uutta. Ei siis ihme jos välillä uuvuttaakin.

just näin.

Olen kahden äiti, mutta minulla on ollut SUPERPALJON helpompaa kahden kanssa kuin yhden! Esikoinen heräsi 20 krt yössä ekan 7kk... Senkin jälkeen vielä 5-10krt. Oli koliikkinen(joo-o, sotken tähän, sitä ei siis huutanut kuin päivisin/iltaisin), nukkui 3x 20min. unet päivällä, heräsi 4.30 aamulla ylös, kitisi koko ajan kunnes lähti kävelemään(1v2kk)....

Niin, ja vaikka tämä kakkonen on nyt superallerginen ja yöt on huonoja, tms. niin kyllä; esikoisen kanssa oli rankempaa. Elämä ja kokemukset kasvattavat, samoin LAPSET OVAT ERILAISIA.

Oliko tämä muuten provo vai vieläkö ihmiset on näin ymmärtämättömiä ja mustavalkoisia?

 

[Madicken04]

Niin, olihan se helpompaa yhden lapsen kanssa kun aina JOSKUS oli mahdollisuus niihin päikkäreihin. Tosin mun esikoinen söi noin 2 tunnin välein ensimmäiset 2-3 kk. Joten ei siinä oikeesti paljoa jäänyt aikaa nukkumiseen. En kyllä menis vertailemaan ihmisten tilanteita keskenään.
Enemmän mua ärsyttää ne jotka vinkuu että kellään muulla ei voi olla yhtä raskasta kun itsellä.

Tuo on se joka minullakin iskee joskus korvaan. Jos valittaja samanaikaisesti vähättelee muiden ongelmia, väsymystä jne, ehkä ilkeileekin siitä niin silloin ymmärtäminen ja tukeminen on vaikeampaa.

 

[Horuksen silmä]

[QUOTE="höh";22152401]

morjens... mulla on 4 lasta eikä elämä ollenkaan vaikeaa kaupassa käynteineen tms. vaikka olisin yksin lasten kanssa, sehän on jo luksusta jos koko perhe menee yhdessä kauppaan tms. siinähän on yks käsipari lisää. eikä meidän lapsia tarvii nostella lattioilta sinisenä ja huutavana... ihmiset tekee asioista ihan liian vaikeita..[/QUOTE]

Joskus ne ihmiset jotka tekee asioista vaikeita sattuu olemaan lapsia. Meillä 6 vuotias on kahtena päivänä peräkkäin järjestänyt kaupassa kunnon huutokohtauksen. Joten minä olen joutunut sitä naama punasena karjuvaa lasta raahaamaan kaupasta ulos. Ja ilman miehen käsiparia olisin ollut suoraan sanottuna pissassa. Joten ei ne koko perheen kauppamatkat todellakaan ole mitään luxusta vaan arjen välttämätöntä pakkoa usein.

 

["vieras"]

Enemmän ärsyttää se asenne, kun "ei noiden muiden murheet ole mitään verrattuna siihen mitä minä koen"
oli sitten kyse yhdestä ta kuudesta lapsesta, sairaudesta tai työpaikasta tai vaikka anopista.

 

[Dior]

Ei se ole turhaa valitusta ja ruikutusta. Ihmiset jaksavat/sietävät eri aisoita eri tavalla.

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="vieras";22152479]Enemmän ärsyttää se asenne, kun "ei noiden muiden murheet ole mitään verrattuna siihen mitä minä koen"
oli sitten kyse yhdestä ta kuudesta lapsesta, sairaudesta tai työpaikasta tai vaikka anopista.[/QUOTE]

Tuossa perää.
Toisaalta "ärsyttää" sekin kun sanotaan että "Sama on kaikilla surujen summa" tms. Ei todellakaan ole.

On ihmisiä joiden elämän tragediat ovat se, etteivät saa toteutettua mahdollisen epärealistisia toiveita ( saa kumppania, taloa, työtä mitä toivovat tms) ja sitten sellaisia joiden elämäntarinoihin kuuluu suurta tuskaa ja merkittäviä menetyksiä, jopa siinä määrin, ettei tahdo millään ymmärtää, miten he selviävät.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Ei todellakaan äsytä. Mikä mä olen sanomaan kenellekään toisen jaksamisesta. Yksilöitä ollaan kaikki. Ja kyllä se ensimmäinen lapsi tuo tullessaan todella ison elämänmuutoksen.