Ärsyttää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Sivusta seuraaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"Sivusta seuraaja"

Vieras
Kaveri sai heinäkuussa vauvan ja voi helvetti sitä tavaran ja tarvikkeen ja hössötyksen määrää. Pinnasängyn ja hoitopöydän piti olla keskenään samaa sarjaa ja lisäksi just tiettyä sarjaa. Sitä ei ollutkaan helposti saatavilla ja kaverini ajoi toiselle puolle Suomea saadaakseen haluamansa. Kalliitkin ne oli. Sitten pinnasänkyyn piti saada tiettyä sarjaa olevat pinnasuojat, mobile, petivaatteet ja vauvan viltti. Nekin piti oikein erikseen tilata jonkun liikkeen kautta. He saivat joltain ystävältään hoitoalustan ilmaiseksi, mutta se ei kelvannut kun oli väärän värinen! Hoitoalustan värin ja kuvioiden piti sopia kalusteisiin ja muihin tekstiileihin....Samoin puuhamaton olisivat saaneet ilmaiseksi, mutta ei kelvannut vaan piti ostaa uusi ja kallis.

Ja eihän yhden vauvan kanssa millään pärjää yhdellä hoitopöydällä, vaan kodinhoitohuoneeseen piti perustaa toinen vaipanvaihtopiste, jonne he ostivat toisen hoitoalustan (eikä mitään parin euron kirppislöytöä, vaan toisen sellasen joka maksaa yli 20 €). Sitten kaveri keksi, että tarvitsee niitä tietyn sarjan vauvan vilttejä 2 kpl, jotta yhtä vilttiä ei tarvitse kantaa huoneesta toiseen. Tilasi sitten toisen täsmälleen samanlaisen viltin! MIstä tahansa kaupasta olisi saanut hyvän perusviltin parilla eurolla, mutta sehän ei olisi sopinut muiden tavaroiden kanssa yhteen. Muutenkin kaverin on pitänyt hankkia suunnilleen kaikki mahdolliset vauvatarvikkeet ja turhakkeet. Tekis mieli sanoa ettei kaikkea tarjolla olevaa tartte ostaa...

Hoitopöydällä kaikki tavarat on värikoordinoituja; tavarakorit, pehmolelu, pienet pyyheliinat, kaikki mätsää toisiinsa ja huoneen muuhun sisustukseen. Ja sen ison pehmolelunkin kaverini osti ihan vaan hoitopöydän koristeeksi. Vauva on aina puettu keskenään sointuviin väreihin, kun äitiä kuulemma häiritsee jos body ja housut ei sovi yhteen, ihan kotioloissakin. Voi tsiisus. Ajattelin että alkuhuuman jälkeen tuo touhu vähän laantuis, mutta ei. Ennen pitkää kaverini kyllä uuvuttaa itsensä. Ihme kontrollifriikki. Mitä hiton väliä onko jotkut peppupyyhkeet viikattu oikeaan värijärjestykseen? Kaverini sentään tajuaa itsekin, että yhden lapsen kanssa tollanen vielä onnistuu, että ei sentään vertaa itseään useamman lapsen äiteihin. Mutta jotenkin ärsyttää kun kaveri pitää kaikkea tuollaista turhaa puuhastelua ihan itsestään selvänä. Ihan kuin se vauva olisi joku näyttelynukke.
 
No anna sen pönöttää, itse en kyllä jaksaisi. Jos sillä on joku pakko-oireinen häiriö niin sen on pakko kontrolloida kaikkea. Sekin ilmenee eri ihmisillä eri tavoin.
 
Mä olin just tuollainen esikoisen kanssa. Ja se oli IHANAA, se suotakoon kaikille.. Mitä vikaa on siinä, että nauttii kauniista kodista? Toisen lapsen mulla kanssa sävysävyyn-homma jo sisustuksessa+tavaroissa vähän lipsui ja nyt kolmannen kanssa luovin niin, että laitan illalla vaatekerrat valmiiksi aamua varten ym., niin voin edes kuvitella olevani vieläkin yhtä tarkka noissa. :D
 
No kyllä mä haluaisin vauvan huonekalujen ja tarvikkeiden sopivan muuhun kotiin ja näyttävän hyvältä.
Ja kyllä meillä pyyhkeet "mätsää" kylppärin sisutukseen jne. oli vauvaa tai ei.
 
Minustako kirjoitit? Noista ajoista on kyllä jo yli kuus vuotta. Mua harmitti aikanaan kun mun vauva sai oranssikirjavan kirahvin :saint:. Se on eskarilaisella vieläkin vieressä yöllä.
 
Voi ihanaa, minäkin olisin suunnattomasti nauttinut sisustukseen sopivasta vauvan tavarasta ja leluista, mutta pihinä ihmisenä en raaskinut rahojani moiseen tuhlata. Mutta kyllä, puen lapseni vaatteisiin, jotka sointuvat keskeenään kauniisti yhteen. Joskus jopa omien vaatteitteni kanssa. Ja kyllä, meillä on vauvan hoitopiste, joka on hyvässä järjestyksessä ja hoitotarvikkeita erikseen ylä- ja alakerrassa. Ettei tarvitse kuljettaa edestakaisin. :D

En ymmärrä, mitä kauhisteltavaa ystäväsi toiminnassa oli? Ehkä itselläsi ei ole laisinkaan tyylitajua?
 
En ole kateellinen. Okei, mulla ei ole samalla lailla rahaa käytettävissä. MUTTA vaikka olisikin niin en käyttäisi sitä noin älyttömiin ostoksiin. En vaan tajua miten jollekin voi olla niin tärkeää miltä kaikki näyttää. Se vaan tuntuu niin turhanpäiväiseltä ja pinnalliselta.
 
[QUOTE="alkup";22669215]En ole kateellinen. Okei, mulla ei ole samalla lailla rahaa käytettävissä. MUTTA vaikka olisikin niin en käyttäisi sitä noin älyttömiin ostoksiin. En vaan tajua miten jollekin voi olla niin tärkeää miltä kaikki näyttää. Se vaan tuntuu niin turhanpäiväiseltä ja pinnalliselta.[/QUOTE]

Yritäppä nähdä vähän omaa napaasi pidemmälle. Jotkut toiset ehkä eivät voi ymmärtää, miten jotkut ei-esteetikot eivät välitä mille näyttävät.
 
Sun ystäväs varmaan pöyristyisi jos tulisi meille. Meillä ei todellakaan ole sävysävyyn, hyvä kun kaikilla on edes puhdasta päällä (neljä lasta). Meillä mennään eteenpäin vasemmalla kädellä ja ei-oo-niin-nöpön-nuukaa- asenteella! :)
 
Sä vihaisit mua jos tuntisit :D:D
Mutta en ala vaihtaa tyyliäni ja tapojani sen takia että joku näkee punasta jostain merkkituotteista tai huonekalujen/lastenhoitotarvikkeiden yhteensopivuudesta ;)
 
Ymmärrän.
Nykyään melkein kaikille on tärkeintä se, miltä näyttää. Oli sitten kyseessä lapseton koiraperhe tai lapsiperhe.
Omassa lapsuudessa 70-luvulla vanhemmille oli tärkeää vaan olla oma itsensä, tehdä lapsille niin täysipainoista ruokaa kun mahdollisat, marjastaa, pitää puutarhaa.

En käsitä, miten kenelläkään on aikaa kuluttaa tuollaiseen, kun elämä on niin lyhyt: ei koskaan ehdi opetella kaikkia kieliä mitä haluasii, ei lukea kaikkia kirjoja mitä haluaisi, ei olla lasten kanssa iin paljon kuin haluaisi, ei opetella tiffanylasitöitä, ei ehdi opetella kuvanveistoa, olisi kiva jos olisi monta yliopistotutkintoa, lukea tietoja eri maista, opettaa lapsille sitä ja tätä, opetella soittamaan kitaraa...

Mutta ihmiset haluavat sävy sävyyn laitella koteja ja lapsiaan. Jep.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän ap:ta;22669306:
Ymmärrän.
Nykyään melkein kaikille on tärkeintä se, miltä näyttää. Oli sitten kyseessä lapseton koiraperhe tai lapsiperhe.
Omassa lapsuudessa 70-luvulla vanhemmille oli tärkeää vaan olla oma itsensä, tehdä lapsille niin täysipainoista ruokaa kun mahdollisat, marjastaa, pitää puutarhaa.

En käsitä, miten kenelläkään on aikaa kuluttaa tuollaiseen, kun elämä on niin lyhyt: ei koskaan ehdi opetella kaikkia kieliä mitä haluasii, ei lukea kaikkia kirjoja mitä haluaisi, ei olla lasten kanssa iin paljon kuin haluaisi, ei opetella tiffanylasitöitä, ei ehdi opetella kuvanveistoa, olisi kiva jos olisi monta yliopistotutkintoa, lukea tietoja eri maista, opettaa lapsille sitä ja tätä, opetella soittamaan kitaraa...

Mutta ihmiset haluavat sävy sävyyn laitella koteja ja lapsiaan. Jep.

Ja ihminen on oma itsensä jos pitää puutarhaa ja täypainoista ruokaa...just :D
Miksi mä esittäisin jotain muuta ja alkaisin lukea montaa kieltä ja pitää puutarhaa josta en edes pidä?! :D :D ..oookkei..
 
Tarkemmin aatellen, kyllähän toi jonkinlaiselta manialta kuulostaa....mutta jos hää saa siitä sisältöä elämään ja varat sallivat niin markkinatalous kiittää. Vaikka autolla ajeleminen toiselle puolelle Suomea ei olekaan järin ekologista...eikä muuten toisaalta lisääntyminenkään. :saint:
 
No mulle tulee ekana mieleen, että vauva ainakin todennäköisesti saa hyvää ja hellää hoitoa. Äiti ei ainakaan kärsi masennuksesta tai ole uupunut jos jaksaa tuolla lailla tohottaa. Tällä EN sitten tarkoittanut että hyvä äitiys edellyttäisi materialismia tms. Kyllä te tajusitte pointtini :)
 
jossain vaiheessa voi tuollainen mennä yli. Ja sen huomaa itsekin sitten. Mutta konrtollifriikkeyttähän tuo on, ei sen kummempaa. Ei se ole vaarallista tai haitaksi kenellekään, ei edes sille joka sitä tekee koska siitä nauttii suunnattomasti.
Kyllä minäkin sekoan, jos ei mene body ja housut yksyhteen. Tai jos näen huonosti puetun lapsen/vauvan niin tekis mieli mennä pukemaan uudestaan :D
Mulla on noissa vaatteissa se juttu.
Sisustuksessakin, mutta ei niin tarkka. Hoitopöydällä oli aikoinaan vaikka jos minkäkin sorttista putelia, nallekarhuja ja pyykeitä. Niillä ei ollu mitään muuta väliä kuin että olivat samoissa paikoissa mihin on tottunut.
Pikkuhiljaa se millintarkkuus menee ohitse, aikaan sitten. Varsinkin jos tulee lisää lapsia ja huomaa ettei ehdi.
 
Kaverisi on tarkka, tyyli-ja laatutietoinen. Sinä et sitä ehkä ole, enkä kyllä minäkään, mutta en oikein ymmärrä miksi sinua ärsyttää se että kaverisi ajattelee asioista eri tavalla kuin sinä. Mulle ja monelle muulle on ihan sama miten paljon muut vauvatarvikkeisiin pistävät, ja ovatko ne aina sävy sävyyn.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Oletteko tosissanne? Teitä siis ihan oikeasti häiritsee jos vauvan vaatteet ei soinnu keskenään yhteen? Kotioloissa? En pysty ymmärtämään, anteeksi vaan. Sen ymmärrän että juhliin ja kyläilemään valitaan jotan nättiä päälle, mutta että kotonakin pitää olla sävyt ja harmoniat.

Jep, kaverini todellakin on tarkka, on ollut aina. Toisaalta mukava ja ihan rento tyyppi, mutta aina ollut nämä ulkonäköasiat ja estetiikka tärkeitä. Välillä ihan naurettavuuksiin asti. Kuka nyt mistäkin elämänsisältönsä saa sitten.

Pitää nyt vielä mainita, että vauvalla ei edes ole vielä omaa huonetta laitettuna. Voin vaan kuvitella mikä show siitä sitten tulee. Kaverini katseli jo raskausaikana jotain tapetteja, joita meinasi tilata jostain Kanadasta. Ei mitään tolkkua siinä hommassa.
 
Ihmiset ovat erilaisia, pölvästi.
Jotkut tykkäävät merkkivaatteista ja jotkut kelpuuttavat kaiken mitä irti lähtee ja joku tykkää bongailla kirpparilta. Jos on varaa sellaiseen merkkiosteluun niin anna toisen nauttia siitä mikä itselleen tuntuu luksukselta.
 

Yhteistyössä