Ärsyttää!!!! (pienten lasten hoitoonviennistä)

[niin mutta]

Osaltaan allekirjoitan tuon, että ainakin iso joukko voisi halutessaan jäädä kotiin, vaikka hokevat että on PAKKO mennä töihin. Kai se on kamalampaa sanoa, että en vaan jaksa olla tuon lapsen kanssa, ja asia muuttuu mukamas hyväksyttävämmäksi kun on pakko mennä.
Mutta mikä se pakko sitten on?
Yhdellä ystävällä se oli mökin osto. Sen jälkeen lapsi vietiin hoitoon 9kk vanhana, koska oli pakko, jotta saivat lainat maksettua. Toisella se oli auton vaihto kalliimpaan (auto ei tässä perheessä edes pakollinen, ja edellinenkin vasta 2 vuotta vanha). jne jne.
että voihan niitä pakkoja myös itse tehdä, vaikka olisi täysin mahdollista odottaa vaikka se 6 - 12 kk, jolloin lapsi olisi jo valmiimpi päiväkotiin.

 

[vieras]

... mielikuva hyväntuulisesta ja lapsen kanssa aikaa viettävästä äidistä jää mieleen ja se on se mikä heijastuu myöhemmin lapsen kehityksen kipupisteissä. Noina ensimmäisinä vuosina syntynyt rakkaus ja luottamus.

Toivoisin että vanhemmat ymmärtäisivät tämän merkityksen ja soisivat niin itselleen kuin lapsilleen luvan heittäytyä hetkeksi arjen oravanpyörästä ja keskittymään omaan perheeseen.

Niin ja jos on lasten kanssa klo 15 eteenpäin arkipäivinä ja kaikki viikonloput, niin ei pysty luomaan lapselle sitä tunnetta hyvästä kodista, huolenpidosta ja rakkaudesta?? Meillä esim minä olen Paljon hyväntuulisempi, ihanampi, energisempi äiti kun saan käydä töissä arkipäivinä vajaan kolmeen asti.

Mun puolestani ihmiset saavat jäädä kotiin lastensa kanssa jos silloin koko perhekin voi paremmin, mutta monilla koko perhe voi paremmin, jos molemmat vanhemmat ovat töissä - toinen vaikka osa-aikaisesti tai muuten niin, että hoitopäivät eivät ole pitkiä.

Edes Keltikangas-Järvinen ei ole puhtaasti lapsen hoitoonviennin vastustaja. Näin hän juuri vähän aikaa sitten kommentoi jossain lehdessä, että häntä on ymmärretty väärinkin. Eiköhän hänkin näe lapsen hyvinvoinnin laajempana kokonaisuutena kuin vain että "naiset kotiin kolmeksi vuodeksi jokaisesta lapsesta". Mitä hoitopaikkoihin tulee, ryhmäkoot pitäisi pienentää ja taas se sama: hoitopäivät mahdollisimman lyhyiksi.

Totta on, että perusta lapsen perusturvallisuudelle luodaan lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Siihen vain edellisestä tekstistäni: Lasta lohduttaa muidenkin syli kuin äidin ja muutkin vastuulliset aikuiset voivat huolehtia meidän lapsista. Äiti ja isä eivät ole ainoat hyvät ja turvalliset ihmiset lastemme elämässä. Sekin tunne on lisäämään lapsen luottamusta ihmisiin ja perusturvallisuutta.

HYVIN HARVAN lapsen perusturvallisuus järkkyy PELKÄSTÄÄN siitä syystä, että hän on hoidossa hyvässä hoitopaikassa kohtuullisen pituisia päiviä. Kyllä ne syyt ovat ihan jotain muuta.

Mainitsin itsekin että pidän noita lyhyitä hoitopäiviä todella positiivisena ja valitsisin jopa itse mielummin vaihtoehdon että lapseni aloittaisi päivähoidon 2v iässä ja minulla olisi useamman vuoden ajan mahdollisuus tehdä vajaata työaikaa, kuin että olisin kotona hampaita kiristellen siihen 3v asti ja sitten lapsi joutuisi olemaan hoidossa pitkää päivää. Lapselle (sekä koko perheelle) on ihan eri asia ollaanko lasta hakemassa kotiin klo 15 vai klo 17.

Tottakai on merkitystä myös sillä millaista yhdessäoloa vanhempi lapselleen tarjoaa. Jos vaihtoehdot on väsynyt ja stressaantunut kotiäiti tai työssä lyhyttä päivää käyvä äiti jolla on iltaisin ja viikonloppuisin nauttii lapsensa seurasta niin tottakai jälkimmäinen on parempi vaihtoehto. Eikä päiväkotikaan mikään paha paikka ole, lapset saavat siellä kavereita, tekemistä, hyvän ruuan ja hoidon. Näissä olet ihan oikeassa.

Se mitä enemmän peräänkuulutan on tuo ajatus siitä miksi niin monet äidit kokevat kotonaolon ahdistavaksi ja pää meinaa hajota? Mikä ajaa ihmisen tällaisiin tunteisiin, kun kyseessähän on vain ainutlaatuinen mahdollisuus heittäytyä muutamaksi vuodeksi pois arjen kiireisestä oravanpyörästä ja ottaa hetken aikaa vain rennosti. Nauttia lapsesta ja kotonaolosta ilman työpaineita. Jokainen pienen lapsen äiti varmasti tietää että edessä on vielä runsaasti vuosia jolloin kerkeää tehdä töitä, miksi on niin kiire päästä tuohon mahdollisimman pian? Onko kiireisen elämän syke tarttunut naisiin niin syvästi että näitä pelottaa ajatuskin hypätä hetkeksi pois kaikesta ylimääräisestä ja keskittyä vain itseensä ja lapseensa?

En siis kannata kotiäitiyttä pakollisena hampaatirvessä suoritettavana velvollisuutena, vaan ainutkertaisena mahdollisuutena ja oikeutena.

 

[ehdottomasti]

Mielestäni pitäisi tehdä sellainen uudistus että vanhempain raha kausi kestäisi 2 vuotta ja alle 2 vuotiaita ei edes otettaisi mihinkään tarhoihin/hoitopaikkoihin (varmasti tulisi valtiolle tällä säästöä) ja siitä eteenpäin parannettaisiin vanhempien mahdollisuuksia tehdä osapäivä töitä tai lyhynnettyä työ viikkoa...

KANNATETAAN!!!!!

 

[isoäiti mölykylästä]

voi voi, meillä kaikilla ei ole rahasampoa, kuten sinulla varmaan on, vaan on mentävä töihin jotta saa perheelle ruokaa ja katon pään päälle, vaikka sua kuinka pistäisi vihaksi.

 

[huoh]

voi voi, meillä kaikilla ei ole rahasampoa, kuten sinulla varmaan on, vaan on mentävä töihin jotta saa perheelle ruokaa ja katon pään päälle, vaikka sua kuinka pistäisi vihaksi.

No, meillä ei ole mitään rahasampoa, vaan on vielä lisäksi dementoitunut mummokin hoidettavana, että ei se aina niin yksiselitteistä ole sekään. Siis tarkoitan, että vain "rikkaat" pystyisivät jäämään kotiin.
Niin, emmekä myöskään elä millään tuilla, joka sitten varmaan tulisi seuraavaksi.

 

[Kimppa]

Osaltaan allekirjoitan tuon, että ainakin iso joukko voisi halutessaan jäädä kotiin, vaikka hokevat että on PAKKO mennä töihin. Kai se on kamalampaa sanoa, että en vaan jaksa olla tuon lapsen kanssa, ja asia muuttuu mukamas hyväksyttävämmäksi kun on pakko mennä.
Mutta mikä se pakko sitten on? Yhdellä ystävällä se oli mökin osto. Sen jälkeen lapsi vietiin hoitoon 9kk vanhana, koska oli pakko, jotta saivat lainat maksettua. Toisella se oli auton vaihto kalliimpaan (auto ei tässä perheessä edes pakollinen, ja edellinenkin vasta 2 vuotta vanha). jne jne.
että voihan niitä pakkoja myös itse tehdä, vaikka olisi täysin mahdollista odottaa vaikka se 6 - 12 kk, jolloin lapsi olisi jo valmiimpi päiväkotiin.

Mukana siinä vajaassa alle 2v hoitoon viedyissä lapsissa (joita on vajaa 30% kaikista lapsista) on perheitä, joissa esim yrittäjyyden takia ei voi jäädä kotiin. Joku huoli se monilla on toimeentulosta ja tulevaisuudesta sen verran, ettei yritystä voi ajaa konkurssiin.

Tuohon alle 30%:n porukkaan kuuluu myös perheitä, joissa on jo yksi tai kaksi isompaa lasta, jotka ovat olleet pidempään kotona, mutta kuopus menee aikaisemmin hoitoon. Jotkut eivät vain rajattomasti voi jatkaa sitä taloudellista kuoppaa jonka vanhempainvapaat väistämättä tuovat.

Ja sitten on niitä, joiden "pää ei kestä" olla kotona monta vuotta. Kaksi vuoden äitiyslomaa (+ vähän hoitovapaita päälle) olivat minulle ihanaa aikaa ja otin sen tosiaankiin ilolla ja ainutlaatuisena mahdollisuutena vastaan, mutta kaksi tai kolme vuotta kotona per lapsi ei olisi minulle eikä kenellekään meidän perheessä hyvä juttu. Mies olisi minun puolestani voinut jäädä kuopuksestakin kotiin, muttei voinut, koska oli Pakko mennä töihin jos mielii jatkaa yritystoimintaansa.

Uskon, että hyvin vähän on niitä, joiden pitää ostaa kallis kesämökki ja sen takia mennä töihin Ja mitä siitä vaikka sitten onkin. Oma valinta.

 

[Yksi äiti]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

Köyhä perhe on kykenemätön hankkimaan yksityistä lääkäriapua, sekä tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja. Lapsen kolme 1. elinvuotta ovat tosiaan ne hänen tärkeinpänsä. Jos isi ja äiti ja sitä kautta koko perhe ovat kireitä ja voivat pahoin taloudellisen ahdingon vuoksi, ei tämä ole jättämättä jälkiä lapseen. Pienen lapsen kanssa kotonaolo ei ole mikään vähäinen taloudellinen uhraus. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 2-3 lasta. Jos jokaisen kanssa ollaan kotona ne ekat 3 vuotta, kyllä siitä taloudellista ahdinkoa syntyy.

Minä kirjoitin vastineeni, koska olen kyllästynyt tuohon kotiäitien jeesusteluylistykseen. Seuraan vieressä kolmea aviokriisiä (tilastojen lisäksi), joissa mies on ajettu loppuun 24/7 työnteolla ja ahdistuksella taloudellisesta tilanteesta naisen toteuttaessa näitä hienoja "kasvatan kaikki kolme lastani ekat kolme vuotta kotona" -arvoja. Arvon aviovaimot EIVÄT EDES NÄE kuinka kriisissä mies ja perhe ovat. Mies käy vieraissa ja unelmoi elämästä jossain muualla ja nainen vaan vääntää pullaa silmät tyhjänä eteen tuijottaen. Arvatkaa kärsivätkö lapset?

Jos lapsi sairastuu, lääkäriin pääsee varmasti!
Lapsen kehityksen kannalta tärkeitä hankintoja????
Ruoka, vaatteet, leikkimistä, laulua, leluja ja rakkautta, läheisyyttä, äidin kanssa olemista ja tekemistä jne.jne.
Taloudellinen ahdinko????
Tuskin kukaan taloudellisessa ahdingossa joutuu elämään nykypäivän suomessa...mahdollisuus valita millaista elämää elää, ostetaanko kaikki mitä halutaan vai se mitä tarvitaan!
Nainenko yksin toteuttaa näitä "kasvatan lastani kotona" eikös ne lapset ole ihan yhteisiä ja kenen mies tekee 24/7 töitä, sitten on jossain muussa vikaa kuin lapsen kotihoidossa!
Kriisissä MIES ja perhe???
Mies käy vieraissa...
Nyt menee jo niin yli et taitaa olla parempi kun en sano mitään... :kieh:

Suosittelen sinulle luettavaksi KTL:n sivuilta löytyvää tutkimusta nuoruusiän hyvinvoinnin erojen vaikutuksesta aikuisikään. Linkki:

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_1_2007/nuoruusian_hyvinvoinnin_erot_vaikuttavat_aikuisikaan_saakka/

Tässä suora lainaus ko artikkelin tiivistelmästä:

Useissa tutkimuksissa on todettu sosiaaliryhmien välisiä eroja mielenterveydessä ja hyvinvoinnissa. ...Sosioekonomisten terveyserojen taustalla vaikuttavat monenlaiset syytekijät, kuten varhaiset ja nykyiset elinolot, aineelliset ja psykososiaaliset olosuhteet, elintavat ja terveyspalvelut.

Kyllä varmaan joo lääkäriin pääsee; järjettömän pitkien jonotusten jälkeen kuulemaan, että menkään kotiin vaan katsomaan, kyllä se siitä itsestään paranee. Julkisen puolen resurssit ovat niin tiukat, että valitettavasti hyvän terveydenhoidon lapselle taatakseen on järkevämpi kääntyä yksityislääkäreiden puoleen. Vaikka jolla kulla kotiäiti-työisä -perheellä olisi ko palveluihin varaa sekä lapsilla vakuutukset, suurimmalla osallla ei ole.

Noista hankinnoista en lähde keskustelemaan, koska meillä on 100 % varmuudella aivan eri näkemys siitä, mitä leluja ja tarvikkeita lapsi tarvitsee, ja kuinka paljon pitäisi panostaa pienen lapsen sisarusten harrastuksiin, virikkeisiin jne silloin kun äiti hoitaa pikkusisarusta kotona.

Ja kyllä; miehen ja perheen hyvinvointo ovat merkityksellisiä; yksinään!!! Olet varmasti nähnyt lukuisia artikkeleita ja tutkimuksia liittyen siihen, kuinka lapsi voi tasan yhtä hyvin kuin vanhempien parisuhde. Voin niitäkin sinulle etsiä, jos et muuten usko. Ja mies lähtee vieraisiin ja masentuu, kun hänet ajetaan loppuun. Vaikka siten, että hän joutuu kantamaan taloudellisen vastuun useamman vuoden perheestään.

Jos jollain perheellä on järkevästi varaa pitää motivoitunutta äitiä lasten kanssa kotona, hienoa!!!! Mutta suurimmalla osalla ei ole tähän taloudellisia edellytyksiä. Aivan turha väittää, että jollain naurettavan pienellä summalla voi elää järkevästi.

Tästä aiheesta on muuten myös ihan hyvää luettavaa mm. Liisa Keltikangas-Järvisellä. Suosittelen .

Ja vielä: sekoittanet nyt asioita keskenään. Hetkellisesti pienemmällä toimeentulolla lapsiaan hoitava perhe ei ole "alempaa sosiaaliluokkaa". Nuo ovat vähän laajempia määritelmiä, ja kyllä joo on todistettu niiden "periytyvyys". Ei liity tähän, ei.

Lue kaikki mitä olen kirjoittanut (kokonaisuus alusta alkaen), niin huomaat itse käsittäneesi väärin.

 

[vieras]

Koulutetulla kotiäidillä tuntuu aika käyvän pitkäksi kotona.

 

[Yksi äiti]

Joka tapauksessa, jos joku jaksaa tippaakaan mielipiteestään hievahtamatta jankuttaa samaa asiaa 19 sivun verran, aivan sama mitä (järkevää) hänelle sanotaan, on vain pakko todeta, että pidä mielipiteesi. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin luulet. Minä tein juuri päätöksen, että lopetan tämän palstan seuraamisen, ja käytän aikani johonkin hyödylliseen. Eli lapseni kanssa touhuamiseen. Suosittelen muillekin!!!

 

[toinen äiti]

jotkut eivät saa lapselle luotua perusturvallisuuden tunnetta, vaikka olisivat viisi vuotta lapsen kanssa kotona!

 

[mustikkatassu]

missään muualla en ole tällaiseen kotiäitijeesusteluun törmännyt kuin tällä palstalla |O

eikö se ny mee jo sinne nuppiin, jotta jokainen perhe tekee ne omat ja parhaaksi katsomansa päätöksensä, häh :kieh:

 

[hurmosmammat ry]

missään muualla en ole tällaiseen kotiäitijeesusteluun törmännyt kuin tällä palstalla |O

eikö se ny mee jo sinne nuppiin, jotta jokainen perhe tekee ne omat ja parhaaksi katsomansa päätöksensä, häh :kieh:

Se on kato joku hurmosmamma esikoisensa kanssa, joka ei näe muuta kuin oman napansa, vavvansa ja ratkaisunsa Kyllä se siitä tokenee kun kasvaa vähän vanhemmaksi ja viisaammaksi. Sitten kun hänen lapsensa on koulussa tai vielä isompi, hän huomaa lastensa ikätovereista, että ei se hoito-vai-ei 1-3 -vuotiaana ollutkaan "se juttu".

 

[äiti]

jotkut eivät saa lapselle luotua perusturvallisuuden tunnetta, vaikka olisivat viisi vuotta lapsen kanssa kotona!

Hyvä pointti! Eiköhän se hyvä äitiys ole monimutkaisempi asia kuin pelkkä lasten kotihoito. Perhe sitten itse ratkaisee miten se heillä toimii.

 

[Rikas]

Kukin tehköön omat ratkaisut.Yleensä nämä jotka kannattavat 3v kotiäitiyttä ovat huonosti koulutettuja tai muutoin työelämää vieroksuvia äitejä:Heille työn teko merkitsee vain palkkaa, ei muuta. Itse olen laittanut 4lasta hoitoon noin 2v 2kk iässä ja tehnyt aina 25h/työvkoa ja aion aina tehdäkkin.Minusta se on kaiken kattavasti paras ratkaisu;sopivasti töitä ja sopivasti kotia.Samoin lapsille. Ja minua ei taloudelliset asiat kiinnosta-miehen tuloilla eläisi naapurikin.

 

[jep]

Kukin tehköön omat ratkaisut.Yleensä nämä jotka kannattavat 3v kotiäitiyttä ovat huonosti koulutettuja tai muutoin työelämää vieroksuvia äitejä:Heille työn teko merkitsee vain palkkaa, ei muuta. .

Allekirjoitan. Huvittavaa on, että sitten kotiäitiyden takia nostetaan itsensä muita ylemmäs.. Ehkä se kotiäitiys on sitten ainoa asia, jossa voi päteä.. näillä ihmisillä ei ole muita pätemisen aiheita kuin äitiytensä, koska kunnollista koulutusta jne. harvemmin on. Puhun lähinnä näistä vaahtoajista ja yksisilmäisistä kotiäitiyden kannattajista..

 

[ap.]

Lainaan itseäni toisesta ketjusta:

Arvostan uraäitien panostusta. He ovat usein keskimääräistä suuripalkkaisempia ihmisiä, jotka työllään turvaavat lapselleen taloudellisen vakauden kautta tasapainoisen lapsuuden. Avio/ avoerot, ristiriidat parisuhteessa ja kodin huono ilmapiiri liittyvät turhan usein taloudelliseen ahdinkoon. Johon useammin ajautuu perhe, jossa toinen vain vanhempi on töissä. Arvostan myös hyvin toimeentulevan perheen kykyä hankkia nopeasti rahalla tarvittaessa lääkäriapua, allergisen erkoisruokia ynnä lapsen kehitystä tukevia virikkeitä antavia leluja, harrastuksia jne. Tiesittekö, että köyhyys ja kykenemättömyys pärjätä elämässä ovat usein periytyvä ilmiö? Kuten myös varakkuus ja menestys työelämässä/ elämässä yleensä.

Moni nainen jää kotiin lasten kanssa, koska ei tiedä mitä muutakaan tehdä elämällään.

Ei pidä paikkaansa!
Köyhyys ja kykenemättömyys???? Miten se tekee ihmisestä köyhän jos on lapsen/lasten kanssa kotona ne lapsen/lasten elämän ensimmäiset 3-vuotta???
Se "köyhyys" on hetkellistä ja kuka ottaa sen köyhyytenä jos on valmis "uhraamaan" omasta elämästä ne lapsen ekat vuodet vain lapselle ja äitiydelle, kyllä se on aika rikkaus!
Moni nainen jää kotiin PIENTEN LASTEN, koska tietävät sen olevan lapselle parasta...

Köyhä perhe on kykenemätön hankkimaan yksityistä lääkäriapua, sekä tekemään kaikkia lapsen kehityksen kannalta tarpeellisia hankintoja. Lapsen kolme 1. elinvuotta ovat tosiaan ne hänen tärkeinpänsä. Jos isi ja äiti ja sitä kautta koko perhe ovat kireitä ja voivat pahoin taloudellisen ahdingon vuoksi, ei tämä ole jättämättä jälkiä lapseen. Pienen lapsen kanssa kotonaolo ei ole mikään vähäinen taloudellinen uhraus. Suomalaisessa perheessä on keskimäärin 2-3 lasta. Jos jokaisen kanssa ollaan kotona ne ekat 3 vuotta, kyllä siitä taloudellista ahdinkoa syntyy.

Minä kirjoitin vastineeni, koska olen kyllästynyt tuohon kotiäitien jeesusteluylistykseen. Seuraan vieressä kolmea aviokriisiä (tilastojen lisäksi), joissa mies on ajettu loppuun 24/7 työnteolla ja ahdistuksella taloudellisesta tilanteesta naisen toteuttaessa näitä hienoja "kasvatan kaikki kolme lastani ekat kolme vuotta kotona" -arvoja. Arvon aviovaimot EIVÄT EDES NÄE kuinka kriisissä mies ja perhe ovat. Mies käy vieraissa ja unelmoi elämästä jossain muualla ja nainen vaan vääntää pullaa silmät tyhjänä eteen tuijottaen. Arvatkaa kärsivätkö lapset?

Jos lapsi sairastuu, lääkäriin pääsee varmasti!
Lapsen kehityksen kannalta tärkeitä hankintoja????
Ruoka, vaatteet, leikkimistä, laulua, leluja ja rakkautta, läheisyyttä, äidin kanssa olemista ja tekemistä jne.jne.
Taloudellinen ahdinko????
Tuskin kukaan taloudellisessa ahdingossa joutuu elämään nykypäivän suomessa...mahdollisuus valita millaista elämää elää, ostetaanko kaikki mitä halutaan vai se mitä tarvitaan!
Nainenko yksin toteuttaa näitä "kasvatan lastani kotona" eikös ne lapset ole ihan yhteisiä ja kenen mies tekee 24/7 töitä, sitten on jossain muussa vikaa kuin lapsen kotihoidossa!
Kriisissä MIES ja perhe???
Mies käy vieraissa...
Nyt menee jo niin yli et taitaa olla parempi kun en sano mitään... :kieh:

Suosittelen sinulle luettavaksi KTL:n sivuilta löytyvää tutkimusta nuoruusiän hyvinvoinnin erojen vaikutuksesta aikuisikään. Linkki:

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_1_2007/nuoruusian_hyvinvoinnin_erot_vaikuttavat_aikuisikaan_saakka/

Tässä suora lainaus ko artikkelin tiivistelmästä:

Useissa tutkimuksissa on todettu sosiaaliryhmien välisiä eroja mielenterveydessä ja hyvinvoinnissa. ...Sosioekonomisten terveyserojen taustalla vaikuttavat monenlaiset syytekijät, kuten varhaiset ja nykyiset elinolot, aineelliset ja psykososiaaliset olosuhteet, elintavat ja terveyspalvelut.

Kyllä varmaan joo lääkäriin pääsee; järjettömän pitkien jonotusten jälkeen kuulemaan, että menkään kotiin vaan katsomaan, kyllä se siitä itsestään paranee. Julkisen puolen resurssit ovat niin tiukat, että valitettavasti hyvän terveydenhoidon lapselle taatakseen on järkevämpi kääntyä yksityislääkäreiden puoleen. Vaikka jolla kulla kotiäiti-työisä -perheellä olisi ko palveluihin varaa sekä lapsilla vakuutukset, suurimmalla osallla ei ole.

Noista hankinnoista en lähde keskustelemaan, koska meillä on 100 % varmuudella aivan eri näkemys siitä, mitä leluja ja tarvikkeita lapsi tarvitsee, ja kuinka paljon pitäisi panostaa pienen lapsen sisarusten harrastuksiin, virikkeisiin jne silloin kun äiti hoitaa pikkusisarusta kotona.

Ja kyllä; miehen ja perheen hyvinvointo ovat merkityksellisiä; yksinään!!! Olet varmasti nähnyt lukuisia artikkeleita ja tutkimuksia liittyen siihen, kuinka lapsi voi tasan yhtä hyvin kuin vanhempien parisuhde. Voin niitäkin sinulle etsiä, jos et muuten usko. Ja mies lähtee vieraisiin ja masentuu, kun hänet ajetaan loppuun. Vaikka siten, että hän joutuu kantamaan taloudellisen vastuun useamman vuoden perheestään.

Jos jollain perheellä on järkevästi varaa pitää motivoitunutta äitiä lasten kanssa kotona, hienoa!!!! Mutta suurimmalla osalla ei ole tähän taloudellisia edellytyksiä. Aivan turha väittää, että jollain naurettavan pienellä summalla voi elää järkevästi.

Tästä aiheesta on muuten myös ihan hyvää luettavaa mm. Liisa Keltikangas-Järvisellä. Suosittelen .

Ja vielä: sekoittanet nyt asioita keskenään. Hetkellisesti pienemmällä toimeentulolla lapsiaan hoitava perhe ei ole "alempaa sosiaaliluokkaa". Nuo ovat vähän laajempia määritelmiä, ja kyllä joo on todistettu niiden "periytyvyys". Ei liity tähän, ei.

Lue kaikki mitä olen kirjoittanut (kokonaisuus alusta alkaen), niin huomaat itse käsittäneesi väärin.

Luin. En huomannut

 

[ap.]

missään muualla en ole tällaiseen kotiäitijeesusteluun törmännyt kuin tällä palstalla |O

eikö se ny mee jo sinne nuppiin, jotta jokainen perhe tekee ne omat ja parhaaksi katsomansa päätöksensä, häh :kieh:

Se on kato joku hurmosmamma esikoisensa kanssa, joka ei näe muuta kuin oman napansa, vavvansa ja ratkaisunsa Kyllä se siitä tokenee kun kasvaa vähän vanhemmaksi ja viisaammaksi. Sitten kun hänen lapsensa on koulussa tai vielä isompi, hän huomaa lastensa ikätovereista, että ei se hoito-vai-ei 1-3 -vuotiaana ollutkaan "se juttu".

Tällaisia ilkeän sävyisiä kirjoituksia on pitkin ketjua tippunut silloin tällöin. Eiväthän nämä mitenkään vakuuta, minua ainakaan. Lukekaa ketju, jos jaksatte ja sanokaa asiallisesti mielipiteenne, mieluummin. Jos siis haluatte kommentoida. Itse mieluusti keskustelen aiheesta, on monia asioita, joista mieluusti keskustelen ajan salliessa

 

[työläinen]

Ensimmäinen lapsi meni hoitoon n.8kk:n iässä, toinen vähän reilut vuoden ikäisenä... ja kappas kummaa! Molemmat ihan fiksuja ja sekä psyykkisesti että fyysisesti terveitä!!! Eipä olis ikinä uskonut, kun niin huono äiti olen!!!!!! Repikää siitä!!!!

 

[ap.]

Kukin tehköön omat ratkaisut.Yleensä nämä jotka kannattavat 3v kotiäitiyttä ovat huonosti koulutettuja tai muutoin työelämää vieroksuvia äitejä:Heille työn teko merkitsee vain palkkaa, ei muuta. .

Allekirjoitan. Huvittavaa on, että sitten kotiäitiyden takia nostetaan itsensä muita ylemmäs.. Ehkä se kotiäitiys on sitten ainoa asia, jossa voi päteä.. näillä ihmisillä ei ole muita pätemisen aiheita kuin äitiytensä, koska kunnollista koulutusta jne. harvemmin on. Puhun lähinnä näistä vaahtoajista ja yksisilmäisistä kotiäitiyden kannattajista..

Niin. Lue ketju. On koulutus, on tiedossa työ. Siksi laitoinkin nimimerkiksi "koulutettu kotiäiti", että karistaisin teidät. Ei onnistunut. Ärsyttämään näemmä onnistuin

 

[Vieras]

Mä ymmärrän kyllä tuon taloudellisen puolen mutten vaan voi käsittää miten joku pystyy viemään pienen vauvan ( esim. 8-10 kk) hoitoon. Ihan sydäntä kylmää kun mulla on 9 kk ikäinen vauva ja mietin että se pitäis hoitoon viedä
Onneksi ei ole pakko.

 

[ap.]

Ensimmäinen lapsi meni hoitoon n.8kk:n iässä, toinen vähän reilut vuoden ikäisenä... ja kappas kummaa! Molemmat ihan fiksuja ja sekä psyykkisesti että fyysisesti terveitä!!! Eipä olis ikinä uskonut, kun niin huono äiti olen!!!!!! Repikää siitä!!!!

Psyykkinen terveyshän on hyvin, hyvin monisyinen juttu ja moni asia heijastuu moneen asiaan. Kiintymyssuhteen ja perusturvallisuuden ongelmat tyypillisesti (aikuisiän) ihmissuhteisiin muunmuassa. Tämä siltä varalta, etten tiennyt. Tarkoitus ei ole sanoa, että lapsillasi jotain em. oli. En ole väittänyt, että päiväkoti jotenkin automaattisesti traumatisoi pienenkään lapsen.

 

[ap.]

Ja ennen kuin kukaan ehtii: piti siis olla "siltä varalta ettet tiennyt"

 

[kolmen lapsen äiti]

Juttuhan on niin, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Alle 2-vuotiaan paikka on ehdottomasti kotona. Minua ärsyttää äärettömästi se, että pieniä lapsia viedään päivohoitoon ja ratkaisua perustellaan pakolla: että ei oltaisi "haluttu" viedä, mutta on "ihan pakko" rahatilanteen takia. Ei kuulkaas ole! Elämä on valintoja. Jos nyt sitten valitsette alle vuosikkaan hoitoonviennin, niin ottakaa siitä edes vastuu älkääkä paetko pakkojen taakse. Kiitos!

Haista suoraan sanottuna p...a! Sä oot joku tekopyhä äiti, joka hyvittää jotain huonoo omaatuntoaa olemalla kotona lasten kanssa pitkään.
Lapset ei saa mitään tarumoja siitä et ne viedään alle vuodenkin ikäisenä hoitoon. Suomi on ainoita harvoja maita, jossa saa näinkin kauan olla kotosalla hoitamassa lasta. Siis perus äippäloman. Monessa maassa lapset menee hoitoon parin kk:n iässä ja kouluunkin jo nelivuotiaina. Eikä siellä ole mitään ongelmaa asian kanssa.
Kyllä se vaan niin on et raha välillä PAKOTTAA menemään töihin. Pakkohan niille lapsille on leipä pöytään saada.
Meidän lapset, joista jokainen mennyt alle vuoden iässä hoitoon, ovat onnellisia, tasapainoisia ja terveitä lapsia. Emme ole rikkaita, mutta perusasiat lapsille on hankittu. Ihan vastuuni lapsista kannan, ei kukaan muu. Tietty yhdessä lasten isän kanssa !

 

[ap.]

Juttuhan on niin, että alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Alle 2-vuotiaan paikka on ehdottomasti kotona. Minua ärsyttää äärettömästi se, että pieniä lapsia viedään päivohoitoon ja ratkaisua perustellaan pakolla: että ei oltaisi "haluttu" viedä, mutta on "ihan pakko" rahatilanteen takia. Ei kuulkaas ole! Elämä on valintoja. Jos nyt sitten valitsette alle vuosikkaan hoitoonviennin, niin ottakaa siitä edes vastuu älkääkä paetko pakkojen taakse. Kiitos!

Haista suoraan sanottuna p...a! Sä oot joku tekopyhä äiti, joka hyvittää jotain huonoo omaatuntoaa olemalla kotona lasten kanssa pitkään.
Lapset ei saa mitään tarumoja siitä et ne viedään alle vuodenkin ikäisenä hoitoon. Suomi on ainoita harvoja maita, jossa saa näinkin kauan olla kotosalla hoitamassa lasta. Siis perus äippäloman. Monessa maassa lapset menee hoitoon parin kk:n iässä ja kouluunkin jo nelivuotiaina. Eikä siellä ole mitään ongelmaa asian kanssa.
Kyllä se vaan niin on et raha välillä PAKOTTAA menemään töihin. Pakkohan niille lapsille on leipä pöytään saada.
Meidän lapset, joista jokainen mennyt alle vuoden iässä hoitoon, ovat onnellisia, tasapainoisia ja terveitä lapsia. Emme ole rikkaita, mutta perusasiat lapsille on hankittu. Ihan vastuuni lapsista kannan, ei kukaan muu. Tietty yhdessä lasten isän kanssa !

Miksi taas pitää alentua ilkeilemään?

No, en itse halua verrata maihin, joissa "on vielä huonommin". Tällä metodilla saadaan kyllä oikeutettua vaikka minkälaisia asioita. Joskus (harvoin) raha pakottaa töihin. En ole väittänyt, että lapsi traumatisoituu hoitopaikassa. Olen vain sanonut, että pienelle paras paikka (yleensä, ettette pääse saivartelemaan) on koti...

 

[vieras]

Mä oon ap:n kanssa jokseenkin samaa mieltä ja luulen, että valtaosa kärkkäistä vastaajista myös pohjimmiltaan ymmärtää asian. "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa".