Ärsyttää kun ihmiset utelee mun elämästä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Siis esim. naapurit, vaikken niitä kunnolla tuntiskaan. Ja ihan kaikki ihmiset, joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä.

Siis just, että mitä teet, jos sanon et opiskelen, niin kysytään vielä mitä. Ja jos oon työttömänä ei hirveesti tekisi mieli sitä mainostaa.

Mä en koskaan kysy ihmisiltä mitään tommosia henk.koht. juttuja. Harvemmin kysyn mitään. Mksi mun tekemiset kiinnostaa ihmsiä.

Sitten jos muutan, niin kysytään miksi. Tuntuu oudolta, ihan kun olisi tilivelvollinen tuntemattomillekin.

Mua kun ei kiinnosta muiden asiat tippaakaan. Multa on kysytty myös ikää, jota ei saisi naiselta kysyä. Ja parisuhdetilannetta, joka on mun oma asia myöskin.

Vituttaa kun ihmiset on niin uteliaita.
 
Jaa. Mun kaikki naapurit varmaan tietää mitä mä opiskelen, missä olen töissä ollut, yms. Ja mä tiedän samat asiat heistä. Se on mulle ihan normaalia kommunikointia.

Mutta jos joku ei tykkää niin ei tykkää - silloin pitäisi kunnioittaa sitä ja olla utelematta.
 
No mitä sulta sitten saa kysellä?

Onko ilmoja pidellyt?

No jos välttämättä haluaa säästä puhua, niin se on ihan ok. Kuhan ei jaarittelemaan ala.

Esim. mun koirasta saa kysyä, koiran asioita voin siis kertoa jonkin verran. Mutta ei sillai, että miten pitkiä päiviä koira joutuu olemaan yksin. Koska sillä ihan selvästi yritetään saada selville mitä teen päivisin.
 
[QUOTE="alkup.";25695845]No jos välttämättä haluaa säästä puhua, niin se on ihan ok. Kuhan ei jaarittelemaan ala.

Esim. mun koirasta saa kysyä, koiran asioita voin siis kertoa jonkin verran. Mutta ei sillai, että miten pitkiä päiviä koira joutuu olemaan yksin. Koska sillä ihan selvästi yritetään saada selville mitä teen päivisin.[/QUOTE]

:laugh:
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
[QUOTE="vieras";25695891]Miksi ylipäätään puhelet naapureiden kanssa? Sano hei vakavalla naamailmeellä ja kävele nopeasti pois.[/QUOTE]

Kyse ei ole pelkästään naapureista. No ne nyt vaan tulee mun luokse ja alkaa juttelemaan ja kyselemään. Paha siitä poiskaan heti lähteä.
 
[QUOTE="vieras";25695736]Siis esim. naapurit, vaikken niitä kunnolla tuntiskaan. Ja ihan kaikki ihmiset, joiden kanssa joutuu olemaan tekemisissä.

Siis just, että mitä teet, jos sanon et opiskelen, niin kysytään vielä mitä. Ja jos oon työttömänä ei hirveesti tekisi mieli sitä mainostaa.

Mä en koskaan kysy ihmisiltä mitään tommosia henk.koht. juttuja. Harvemmin kysyn mitään. Mksi mun tekemiset kiinnostaa ihmsiä.

Sitten jos muutan, niin kysytään miksi. Tuntuu oudolta, ihan kun olisi tilivelvollinen tuntemattomillekin.

Mua kun ei kiinnosta muiden asiat tippaakaan. Multa on kysytty myös ikää, jota ei saisi naiselta kysyä. Ja parisuhdetilannetta, joka on mun oma asia myöskin.

Vituttaa kun ihmiset on niin uteliaita.[/QUOTE]

En tiedä oletko provo, mut muakin ärsyttää kun heti tavatessa udellaan oletko töissä, joko olet naimisissa, joko sulla on lapsia? Vattuako toi niille kuuluu, puolituntemattomille ihmisille. Ja sitten kun kiertelee eikä vastaa alkaa narina ja takana puhuminen et salaan ihan selvästi jotain kamalaa. Joskus olen ajatellut että alan kauheesti uteleen ensin siltä enkä anna ollenkaan puheenvuoroa ja sit yhtäkkiä onkin kiire jonnekin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä ja mun omat asiat;25696158:
En tiedä oletko provo, mut muakin ärsyttää kun heti tavatessa udellaan oletko töissä, joko olet naimisissa, joko sulla on lapsia? Vattuako toi niille kuuluu, puolituntemattomille ihmisille. Ja sitten kun kiertelee eikä vastaa alkaa narina ja takana puhuminen et salaan ihan selvästi jotain kamalaa. Joskus olen ajatellut että alan kauheesti uteleen ensin siltä enkä anna ollenkaan puheenvuoroa ja sit yhtäkkiä onkin kiire jonnekin :D

En ole provo. Esim. joskus asunnonkatsojatkin ovat ihmeellisen uteliaita. Kyselee minne muutat, miksi jne.. Ja tutkii vielä kaapit. Huh huh!
 
[QUOTE="alkup.";25695845]No jos välttämättä haluaa säästä puhua, niin se on ihan ok. Kuhan ei jaarittelemaan ala.

Esim. mun koirasta saa kysyä, koiran asioita voin siis kertoa jonkin verran. Mutta ei sillai, että miten pitkiä päiviä koira joutuu olemaan yksin. Koska sillä ihan selvästi yritetään saada selville mitä teen päivisin.[/QUOTE]

Skitsofreniaan on nykyään saatavilla ihan hyviä lääkkeitä, jotka oikeasti auttaa:)
 
Juuri tuon takia en tuppaa kyselemään ihmisiltä mitään, en halua olla tunkeileva.. Pitäisi joskus opetella.

Minä kyllä puhun omista asioistani mielelläni, ja minulta saa kysellä :)

Harmi kun ihmisissä ei ole mitään merkkiä "saa kysellä" tai "en puhu asioistani"...
 
Ymmärrän kyllä ap:ta. Itsekään en pidä siitä jos kysytään jotain henkilökohtaisia asioita enkä itsekään uskalla kysyä että onko joku naimisissa, minkä ikäinen, onko lapsia ellei henkilö itse puhu näistä asioista avoimista. Jos esimerkiksi puhuu lapsistaan niin silloin voin kysyä monta lasta hänellä on, mutta en niin, että jos ei ole puhunut aiheesta ollenkaan.
 
Ooh, mä meinasin avata keskustelun juurikin tästä samasta aiheesta :) mutta täältä löytyikin jo samaa tai ainakin läheltä liippaava aihe!

Uteliaat ihmiset :(
Mistä se johtuu, että ihmiset haluavat tietää toisista ihmisistä kamalan henkilökohtaisia asioita...siis tarkoitan sellaisia uteliaita ihmisiä, jotka eivät edes tunne sitä jonka asioista ovat kiinnistuneita kovinkaan hyvin?
Nyt en tarkoita ammatikseen kysymyksiä tekeviä, kuten poliiseja ja sosiaalityöntekijöitä yms :D

Mikä saa jatkamaan sitä tenttaamista, vaikka toinen selkeästi välttelisi vastaamista tai vastaisi "ympäripyöreästi"?
Onko toisilla vaan joku pakkonimelle saada tietää toisten henk.koht. asioita ja sitten levitellä niitä muille vielä tuntemattomammille ihmisille :(

Mua "huvittaa", kun minut on pienestä pitäen kasvatettu siihen, että raha-asioista ei huudella, ei vanhempien eikä isovanhempien eikä mistään siihen liittyvästä.
En ole ikinä työhistoriani aikana kertonut omaa palkkaani edes parhaalle ystävälleni, koska mielestäni se asia ei kertalaikkiaan ystävyyteemme liity millään tapaa.
Aivan valtavasti on ihmisiä, jotka lällättävät palkkaansa toisille ja yrittävät samalla saada tietoonsa toistenkin palkan...mä en voi ymmärtää tollasta :( en ehkä ole normaali, mutta mä en palkkaani kenellekkään kerro, se kuuluu vain minulle,pomolle ja palkanlaskijalle.
Mä tunnen lähinnä myötähäpeää ihmisten puolesta, jotka kyselevät esim. toisten palkkaa!?!?!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täydellinen En Ainakaan Ole;25696880:
Mua "huvittaa", kun minut on pienestä pitäen kasvatettu siihen, että raha-asioista ei huudella, ei vanhempien eikä isovanhempien eikä mistään siihen liittyvästä.
En ole ikinä työhistoriani aikana kertonut omaa palkkaani edes parhaalle ystävälleni, koska mielestäni se asia ei kertalaikkiaan ystävyyteemme liity millään tapaa.

Mä kai uudessa työpisteessä kävin varmaan ekan viikon aikana työkavereitten kanssa palkat ja niiden erot läpi. Samaa työtä siis teemme, mutta olemme eri työnantajilla töissä, joten palkassakin on eroja.

Multa saa kyllä kysellä, ja mä vähän koitan kuulostella ihmisten kanssa, että minkä verran ne jakaa itsestään, ja sitten hieman sitä komppailen. Mä en kovin hanakasti itse ainakaan aluksi kerro mitään asioita, mutta jos tuttavuus jatkuu pidempään, mä kyllä voin kertoa vaikka vanhempieni alkoholismista, omasta parisuhteestani, vaikka siitä palkasta, elämäntavoistani ja asioista, jotka ohjaavat elämääni... Melkeinpä kaikesta. Joskus on työkavereitten kanssa puhuttu jopa seksistä; ei välttämättä kovin henkilökohtaisella tasolla, mutta yleisesti kyllä. Työkaverit on kuitenkin läsnä jokapäiväisessä elämässä, niin on kiva, jos pystyy heidän kanssaan puhumaan muistakin asioista kuin vain työstä. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat pitää työkaverit ja -asiat etäisempinä.
 
Mä kai uudessa työpisteessä kävin varmaan ekan viikon aikana työkavereitten kanssa palkat ja niiden erot läpi. Samaa työtä siis teemme, mutta olemme eri työnantajilla töissä, joten palkassakin on eroja.

Multa saa kyllä kysellä, ja mä vähän koitan kuulostella ihmisten kanssa, että minkä verran ne jakaa itsestään, ja sitten hieman sitä komppailen. Mä en kovin hanakasti itse ainakaan aluksi kerro mitään asioita, mutta jos tuttavuus jatkuu pidempään, mä kyllä voin kertoa vaikka vanhempieni alkoholismista, omasta parisuhteestani, vaikka siitä palkasta, elämäntavoistani ja asioista, jotka ohjaavat elämääni... Melkeinpä kaikesta. Joskus on työkavereitten kanssa puhuttu jopa seksistä; ei välttämättä kovin henkilökohtaisella tasolla, mutta yleisesti kyllä. Työkaverit on kuitenkin läsnä jokapäiväisessä elämässä, niin on kiva, jos pystyy heidän kanssaan puhumaan muistakin asioista kuin vain työstä. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka haluavat pitää työkaverit ja -asiat etäisempinä.

No tuo on juurikin se asia, jota moni ei ymmärä, ettei kaikissa paikoissa läheskään saa samaa palkkaa samasta työstä vaikka olisikin saman työnantajan palveluksessa.
Palkkaan vaikuttavat muutkin asiat, kuin pelkkä toimenkuva, saattaa olla toisella parempi koulutus, enemmän kokemusvuosia tms...kaikki eivät kuitenkaan tajuaisi sitä eroa, että miksi samasta työstä voi saada eri palkan.

ja tuohon vielä lisäisin sen, että kyllä työkavereiden kanssa voipi olla todella hyvissä väleissä, vaikkei raha-asioitaan huutelisikaan ;) se kateus vaan, kun tuppaa olemaan ihmisen perisynti :/
saattaa mennä hyvätkin välit kateuden takia pilalle...
 
Viimeksi muokattu:
Mua arsyttaa se jos joku puolituntematon tai taysin tuntematon rupeaa juttelemaan ja kysyy heti nimea. Mita valia silla on ja mita se sille kuuluu... Tohon ei oikein voi edes vastata ymparipyoreasti. Niin tai alkaa kattelemaan. Mua ei kiinnosta katella ketaan sattumanvaraista tyyppia. Noista on vaan paha kietaytya kun on sitten tosi epakohtelias... mutta ehka toisaalta pitais vaan.
 
Mua arsyttaa se jos joku puolituntematon tai taysin tuntematon rupeaa juttelemaan ja kysyy heti nimea. Mita valia silla on ja mita se sille kuuluu... Tohon ei oikein voi edes vastata ymparipyoreasti. Niin tai alkaa kattelemaan. Mua ei kiinnosta katella ketaan sattumanvaraista tyyppia. Noista on vaan paha kietaytya kun on sitten tosi epakohtelias... mutta ehka toisaalta pitais vaan.

Kieltämättä kyllä ärsyttää ihmiset jotka ei ymmärrä olla olematta häiritsemättä jos toinen näyttää selvästi siltä ettei ole keskusteluhaluinen. Tulkitsen myös epäkohteliaaksi toisia kohtaan jos toista huomioon ottamatta väkisin yrittää keskustelua oman itsekkyyden sanelemana. Ja siten myös oikeutetuksi olemaan yhtä epäkohtelia/itsekäs sanavalinnoissa.
Kohtelias ja huomioon ottava kunnei tuppaudu.

Kerran odotelles joku tuppautuja tuli viereen istumaan ja kokoaika puhui ja puhui ja puhui. Olin vaan hiljaa kuin en olisi kuullutkaan. Pariin otteeseen tökkäs et kuulet sä. Lopulta otti lapun ja kirjoitti siihen oletko kuuro lykäten lapun käteen. Kirjotin takaisin etten ole, mutta penkin toisessa päässä on kasvi jolle voit jutella vapaasti. Lähti pois kiroten jotain kusipäästä johon vastasin kiitos samoin.
Nykyisin todennut että nappikuulokkeiden on helppo tapa päästä näistä tuppautujista. Niitä kun aina tuppaa jostain.
 

Yhteistyössä